Kaksi äitiä - kaksi isää

Uutiset Britanniasta kertovat, että pian syntyy lapsi, jolla on kaksi äitiä ja yksi isä. Kysymyksessä on uusi perinnöllisen sairauksien hoitomuoto, jossa äidiltä periytyvät vialliset mitokondriot korvataan ja lapsi saa kahden äidin geenit. Miten käy sukututkimuksen tulevaisuudessa? Miten kirjataan kahden äidin lapsi sukutauluihin?

Isähän on perinteisesti ollut epävarmempi tapaus. Tanskalaisen Jørn Riel riemastuttava

omaelämänkerrallinen kirjasarja ”Kertomuksia isieni talosta” kertoo esimerkin isän epävarmuudesta. Kirjailija syntyi hylkeenmetsästäjien keskuudessa. Hänen äitinsä oli kevytmielinen nuori eskimonainen.  Synnyttämänsä pojan hän oli jättänyt viiden hylkeenpyytäjän hoiviin ja häipynyt jonkun ohikulkeneen nahkojenostajan matkaan. Viidellä kaveruksella oli ongelma ratkaistavanaan. Kuka on pojan isä? Varmuutta tästä ei saatu ja lopulta oli sovittu, että kaksi heistä ovat isiä ja loput kolme ovat setiä. Jörn Realin kohdalla esipolvitutkimus on siis tavanomaista haastavampaa. Grönlantilaiskirjailijan juuria selvittävä sukututkija saattaisi olla enemmän kuin kiinnostunut geneettisestä tutkimuksesta.

Menneinä vuosisatoina Karjalassa elettiin useampi perhe ja muutama perheisiin kuulumatonkin saman katon alla. Hyvin todennäköistä on, että Jørn Rielin perheen tapaista ei näissä savupirteissä ollut. Kivennavan kirkolla kastetilaisuudessa papille kerrotut tiedot olivat pääosin paikkansapitäviä. Yhteisön normit säätelivät parinmuodostusta eri tavalla kuin Grönlannin tununerkiutheimossa 

Tosin näkyy väitettävän, että kirkonkirjatiedoista peräti viisi prosenttia on virheellisiä. Mene tiedä miten arvio on tehty. Mutta perimän selvittäminen toisi varmasti Kirjavaistenkin sukututkimukseen yllättäviä uusia yhteyksiä.

Sukulaisuuden vertailu perustuu geenimerkkeihin. Monet yhtiöt myyvät kiinostuneille geenitestiä. Geenitesti on sylkinäyte ja tulokset tulevat sähköpostilla. Useimpien testin tilanneiden mielenkiinto geenitesteihin on perinnöllisten terveydellisten riskitekijöiden kartoittamista. Tietoa saa näillä testeillä myös alkuperästään. Jo yhdestäkin testistä saa palautetta äitilinjansa alkuperästä Vertailu sukulaisten kesken tuottaa informaatiota mistä suunnasta isän puolen suku on kromosominsa kerännyt.

Mitä uutta tietoa geneettinen sukututkimus tuottaa? Sillä olisi varmasti paljon käyttöä jo tehtyjen sukututkimusten tarkastamisessa. Suvun mieslinjojen Y-DNA-tutkimustulosten tulee olla lähes samoja, jos tutkitut miehet ovat esim saman 1500-luvulla eläneen kantaisän biologisia jälkeläisiä. Sama pätee myös suvun äiti-linjoihin. Äiti antaa kaikille lapsilleen oman mitokondrionsa DNAn.

Uudellakirkolla eli 1500-luvulla Kirjavaisia. Kirjavalan kylässä heitä oli runsaasti, Kuuterselässä asuneet veljekset Sipi ja Heikki Kirjavainen lienevät sieltä lähtöisin. Varmaa tämä ei kuitenkaan ole. 1600-luvulla Kirjavaisia oli myös Reskalan ja Sintolan kylässä, Tirttulassa, Pispalassa, Sortavalan kylässä, Wammeljärvellä, Mesterjärvellä, Reskjärvellä ja Kirkkojärvellä. 1700-luvulla eläneellä Pärttyli  Nuutinpoika Kirjavaisella on varsin laaja tiedossa oleva jälkipolvi Uudellakirkolla. Uudenkirkolla eläneiden sukujen ja kivennapalaisten Sipin jälkipolvien DNA-testien vertaaminen on todennäköisesti antoisaa.

Nimiaineiston perusteella on todennäköistä, että samat suomalaisnimiset suvut asuivat Äyräpäätä jo 1200-luvulla kun alue joutui ruotsalaisten verottamaksi. Väestö liikkui vuosisatojen kuluessa eri syistä. Sukuyhteydet katkesivat, sukunimet kuitenkin säilyivät isäpolvissa.

Laatokan pohjoisrannan pitäjissä Suistamossa ja Jaakkimassa asui ortodoksiuskoisia Kirjavaisia. Lappajärvellä ja Rautalammilla eleli Kirjavaisia ja heidän jälkipolveaan on asunut mm. Alajärvellä. Paltamossa, Juuassa, Pielisjärvellä, Ilomantsissa, Kiihtelysvaarassa, Saarijärvellä  ja Tohmajärvellä Kirjavaisia on asunut ainakin 1700-luvulta alkaen. Myös Kuopion kaupungista löytyy Kirjavainen vuosisadan lopulla.

1700-luvulla on jo dokumetointia. Pietarin kaupunki perustettiin Inkerinmaalle vuonna 1703. Äyräpään alueelta muutti Kirjavaisten sukuun kuuluvia henkilöitä erityisesti Valkeasaareen, Systerbäckiin, Lempaalaan ja Pietariin. Muolaassa asui Kirjavaisia ainakin 1700-luvulta lähtien.

Näiden jälkipolvien geneettinen tutkimus voisi tuoda mielenkiintoista uutta tietoa suvun liikkumisesta. Mikä sukuhaara on lähtöisin mistäkin?

Tieteen läpimurrot perimän tutkimuksessa eivät ole sukututkimukselle ongelma vaan aluevaltaus.

Tuo alussa mainitsemani kahden äidin tapauksessa oikea synnyttävä äiti siirtää lapselle suurimman osan noin 23000 geenistään. Sivuroolissa oleva luovuttaja lahjoittaa lapselle terveet mitokondrion geenit. Niitä on 37 joten ne muodostavat vain pienen rippusen lapsen geeneistä.

Kivennavan Kirjavaisten sukukirjassa selvitetään myös jonkin verran muualla asuneiden  Kirjavaisten sukutaustoja. Osasta on sukuselvitystä sukutauluineen, osaa on käsitelty ainoastaan tekstimuodossa.