Sipin jalanjäljillä: Kuuterselkä - Лебяжье

Kuuterselässä eli Lebjazjessa on vielä jäljellä muutama suomalaistyyppinen talo. Pääosin kylä koostuu kuitenkin uusista datsoista Kanneljärveltä (Pobeda) Terijoelle (Zelenogorsk) johtavan tien varrella, siitä haarautuvan Gorkovskojeen vievän tien varrella ja Kuuterselänjärven ympäristössä. Nykyisen kylän keskusta on eteläisen Pienjärven rannalla. Vanhan suomalaiskylän keskustassa on nykyisin muistoalue, jossa pääosaa näyttelee vuoden 1944 taistelujen esittely.

1930-luvulla Kuuterselkä oli laaja kylä. Kylän osina olivat Alakylä, Järvet, Ollimäki, Tiirikkala ja Törölä. Kuuterselän nimi on arveltu liittyvän lähiseudulla oleviin harjuihin. Mahdollisesti idästä päin laskettuna on kylän harjanne kuudes selkä ja siitä on muokkautunut kylän nimeksi Kuuterselkä.

Kirjavaiset Kuuterselässä

Kirjavalan yhteydet Kivennavan Kirjavaisten kantaisään ovat vähintäänkin hämärän peitossa, mutta Kuuterselkä on nyt ensimmäinen varma historiallinen kohde. Sipi Kirjavainen on viljellyt joskus näitä maisemia.

Kuuterselän historia ulottuu 1500-luvulle. Pitkän Vihan jälkeen täällä raatoivat kaskea Sipi Kirjavainen veljensä Heikki Kirjavaisen kanssa. Kirjavaisten ohella maita viljelivät myös Pekka Vesterinen ja Lauri Vesterinen, veljeksiä hekin. 

Vesteriset jäivät näihin maisemiin kolmeksi vuosisadaksi, Vesterisiä asui Kuuterselällä runsaasti 1930-luvulla. Olipa joku heistä myöhemmistä Vesterisistä Sipinkin jälkipolvea naimakaupan kautta. Joku Kirjavainenkin kylällä oli, mutta Kirjavaiset eivät olleet Vesterisen suvun tavoin enää kylän kanta-asukkaita.

Kylän entinen keskusta on muistoaluetta

Suomalaisasutus oli 1500-luvulla siirtynyt alueille, joita sekä Venäjä että Ruotsi piti ominaan. Pähkinäsaaren rauhan jälkeen Kivennavan ympäristössä Siestarjoen länsipuolella ja Pohjois-Inkerissä oli määritelty Venäjän verottamia alueita. Rajalinja oli kiistanalainen, ilmeisesti Ruotsi väärensi rajadokumentteja. Ruotsi tarjosi myös verovapautta talonpojille, jotka siirtyisivät kaskeamaan näitä seutuja. Syntyi Riitamaa, ja tähän liittyy myös Kuuterselän kylän synty.

Antti Niilonpojan asutustilalliset

Vuonna 1553 Inkeristä tehtiin ensimmäinen väkivaltainen sotaretki levinnyttä suomalaisasutusta vastaan. Kivennavan vouti Antti Niilonpoika, Anders Nilsson organisoi heti kostoretken Inkerin puolelle. Seuraavana vuonna Putjatinin ruhtinasperhe kokosi inkeriläisistä talonpojista joukon kostamaan suomalaisjoukkojen tihutyöt. Inkeriläiset ryöstivät, polttivat asutuksia ja ottivat vangiksi suomalaistalonpoikia. Vouti Antti Niilonpoika lähti talonpoikaisjoukkoineen hyökkääjien perään, surmasi inkeriläisjoukon johtajan ja vapautti suomalaiset talonpojat.

Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa yritti pelastaa vielä rauhan syyttämällä Antti Niilonpoikaa omavaltaisuudesta ja erotti tämän. Tilanne oli kuitenkin eskaloitunut rajasodaksi. Tämä laajeni nopeasti kaikkialle Ruotsin ja Venäjän väliseksi täysimittaiseksi sodaksi, Kustaa Vaasan sodaksi 1555-1557, jonka alkuvaiheissa käytiin kuuluisa Joutselän taistelu.

Antti Niilonpoika ansioitui sodassa, jonka sytyttäjäksi häntä ensialkuun syytettiin. Antti Niilonpoika palkittiin Viipurin linnan päällikkyydellä. Hän sai aatelisnimen Sabelfana ja hänestä tuli myös suurin rälssitilojen omistaja Viipurin linnaläänissä. Niilonpojan rälssitiloja oli yhteensä 47. Ollessaan Viipurin linnaläänin suurin maanomistaja Anders Nilsson Sabelfana asutti vuonna 1560-luvulla Kuuterselkä nimiseen autiomaahan kuusi talonpoikaa. Kuuterselän kylä oli syntynyt.

Pitkä Viha

Nyt syttyi Pitkä Viha eli 25-vuotinen sota Ruotsin ja Venäjän välille vuosiksi 1570-1595. Kuuterselän asukkaat eivät siis saaneet viljellä maitaan rauhassa vielä pitkään aikaan. Oltiin rajan pinnassa Riitamaalla, tosin Pitkä viha raunioitti koko Suomea Oulunjärven tienoilla asti. Myös Helsinki ja Porvoo hävitettiin. Eniten kuitenkin kärsi rajaseutu Kannaksella. Venäjän Tsaarin tavoitteena ei ollut alueiden valtaus vaan mahdollisimman suuren hävityksen tuottaminen. Hyökkäyksiin käytettiin ratsujoukkoja, jotka kykenivät levittämään tuhoa nopeasti laajalle alueelle. Ruotsin joukot operoivat tietenkin samalla tavalla Inkerinmaalla Venäjän puolella.

Kannaksen osalta solmittiin aselepo 1573, mutta sota jatkui Virossa. Sota siirtyi Suomen puolelle jälleen. Suomalaiset toivoivat rauhaa, mutta Juhana III ei neuvotteluihiin suostunut, koska hän arveli vihollisen voimien olevan ehtymässä. Raja tuli saada Nevajoelle "kärsiköön suomalaiset vaikka kuinka."

Sipi Kirjavainen on syntynyt tuon sodan syttymisen aikoihin. Kun hänet mainitaan ratsumieheksi, "ryttare" on hän mitä ilmeisemmin osallistunut Pitkän Vihan loppupuolen taisteluihin ennen aseleposopimusta 1593.

Inkerin Täyssinässä vuonna 1595 solmitussa rauhansopimuksessa Ruotsi luovutti valloittamansa Käkisalmen läänin Venäjälle ja Venäjä luopui kaikista oikeuksistaan Narvajoen länsipuolisiin alueisiin. Karjalankannaksella raja pysyi Pähkinäsaaren rauhassa sovitussa paikassa ja Ruotsi luopui valtaamistaan Inkerin alueista. 

Sipi Kuuterselässä Pitkän Vihan jälkeen

Sodan päätyttyä Sipi Kirjavainen näkyy voudintileissä vuodelta 1602 rälssitilalla Kuuterselästä ja vuoden 1603 maakirjassa hän on vaimonsa kanssa. Sipin veljen Heikin kohdalle ei vaimoa ole merkitty. Ei ole vielä tietoa, mistä Sipi Kuuterselälle tuli. Antti Niilonpojan kuoleman jälkeen Kuuterselän läänitys siirtyi hänen vaimolleen Margaretalle, joka taas puolestaan testamenttasi sen veljensä pojalle Viipurin linnan kirjurille Henrik Jönssinpojalle. Isossa reduktiossa se palautettiin valtiolle.

Sipin ollessa nelikymppinen syttyi Inkerin sota. Venäjä oli joutunut sisäisen sekasorron valtaan. Valtakunnassa oli useita henkilöitä, jotka tavoittelivat tsaarin asemaa. Ruotsi ja Puola pyrkivät saamaan mieleisensä tsaariehdokkaan Venäjän valtaistuimelle ja kummallekin tuli kiire tunkeutua Venäjälle.

Sodan alussa vuonna 1610 ruotsalaiset eli myös suomalaiset miehittivät hetken aikaa Moskovaa. Sipin kaikki pojat syntyivät Kuuterselässä 1590-1600-luvuilla. Kolme Sipin vanhinta poikaa, Tuomas, Heikki ja Matti ovat ikänsä puolesta voineet kuulua Jakob De la Gardien sotajoukkoihin.

"Laiska-Jaakko" De la Gardien joukot hyökkäsivät Moskovan retken jälkeen Pähkinälinnaan, Käkisalmeen, Novgorodiin, Pihkovaan ja Narvaan. Koko Inkerinmaa oli nyt Ruotsin hallinnassa. Sota päättyi Stolbovan rauhaan, jossa Ruotsi luovutti Novgorodin takaisin Venäjälle, muttaVenäjän yhteys Itämereen ja Suomenlahteen katkesi.

Entinen rajaseutu sai nyt olla sisämaata. Kolmen sukupolven ajan Ruotsin valtakuntaa Ison Vihan eli Suuren Pohjansodan syttymiseen asti, sen jälkeen Venäjän Vanhaa Suomea. Mutta ei enää kahden valtakunnan Riitamaa. 

Sipi vapaana talonpoikana

Kuuterselän läänitys siirtyi Kruunulle ja vuoden 1623 maakirjassa kerrotaan Sipi Kirjavaisen ja hänen veljensä Heikki Kirjavaisen asuvan vapaina talonpoikina Kuuterselässä. Kuuterselkä oli kolmen veron kylä, josta ½ veroa oli Sipi Kirjavaisen. Manttaaliluku kylässä oli kolme, Sipin ja Heikin osuus yksi, puolet kummallakin. Vuoden 1635 maakirja kertoo varallisuuden. Sipillä oli kaksi hevosta, lisäksi yksi tamma ja yksi varsa. Lehmiä oli kuusi, vasikoita kolme. Kolme lammasta ja yksi karitsa, yksi sika sekä kaksi porsasta.

Vuoden 1635 henkikirjassa Kuuterselässä on kaksi Kapasen taloutta, sitten Sipi Kirjavaisen talous, johon kuuluvat Tuomas, Heikki ja Matti vaimoineen. Heidän jälkeensä mainitaan Risto ja Antti Vesterisen taloudet.

Sipi lienee asunut kuolemaansa asti vuoteen 1637 Kuuterselässä, vaikka hänen nimissään oli myös Kivennavan Kurkelassa tila vuodesta 1636 lähtien. Tätä Kurkelan tilaa asui Sipin poika Matti Kirjavainen.

Kirjavaiset siirtyivät siis Kurkelaan, mutta Sipin jälkipolvea tuli vielä Kuuterselälle 1800-luvulla Magdaleena Kyllästisen (Taulu 410) avioiduttua Kuuterselälle Jaakko Vesterisen kanssa. He saivat viisi lasta, jotka kaikki kasvoivat aikuisiksi.

1930-luvulla Kuuterselkä oli pitkälti kolmen suvun kylä. Kylässä asui runsaasti Vesterisiä, Launiaisia ja Harjuja. Muita sukunimiä esiintyi vähemmän ja etupäässä yksittäisinä taloina. Sepän leski Tyyne Kirjavainen on myös 1930-luvulla Kuuterselässä.

Kuuterselkä tunnetaan nyt jatkosodan taisteluista

Kuuterselän nimi jäi keskeisesti historiaan jatkosodan ajalta. Kesällä 1944 Kuuteselän harjun kautta kulki VT-linja, joka tältä kohden oli huonosti varustettu. Pääpuolustuslinjan murrutta Valkeasaaressa Venäjän määrällisesti ylivoimaiset ja hyvin varustellut joukot pääsivät melko helposti etenemään kohti VT-linjaa lentokoneiden ja hyvin runsaan tykistön tukemina.

Venäläiset tiedustelivat nopeasti ja tarkasti keskeneräisen VT-linjan heikot kohdat. Kuuterselkä oli yksi näistä hyökkäyksen painopisteistä ja se murtui.

Mannerheim kirjoitti Kuuterselästä muistelmissaan:

"Kesäkuun 13. päivä kului vihollisen onnistumatta tunkeutua VT-asemiin, mutta seuraavana päivänä se oli valmis heittämään taisteluun materiaalimassansa. Rannikolla hyökkäykset torjuttiin, mutta pääradan pohjoispuolella sijaitsevan Kuuterselän kylän luona venäläisten onnistui saada aikaan murtuma, jonka merkitys osoittautui ratkaisevaksi. Yön kuluessa tosin kenraalimajuri Lagus valtasi Panssaridivisioonallaan kylän lähellä sijaitsevat kukkulat takaisin, mutta sen jälkeen ne siirtyivät hurjissa taisteluissa kädestä käteen, kunnes vihdon 15. päivän aamuna jäivät vihollisen valtaan. Ylivoima oli niin suuri, että puolustuslinjan uudelleen muodostaminen ei tuntunut vastaavan tarkoitustaan, jonka vuoksi joukot vedettiin tällä kaistalla viisi kilometriä taaksepäin."

Seuraava teksti: Väliin jääneet kylät

Edellinen teksti: Kirjavala

Sipin jalanjäljillä: Kirjavala - Горьковское

Kirjavalan kylään pääsee kääntymällä Viipuri-Pietari tieltä Kanneljärven eli Pobedan kohdalta Suulajärven eteläpäästä tielle kohti Raivolaa eli Rostsinoa. Tältä tieltä käännytään Lebjatzjen kohdalla Gorkovskojeen. Tie ylittää rautatien ja Boikovon jälkeen kääntyy jyrkästi oikealla. Sivutie, joka jatkuu mutkassa suoraan, kulkee entisen Kirjavalan maisemiin.

Emme tiedä varmasti miten nykyisen Gorgovskojen takamailla sijainnut suomalaiskylä liittyy Sipi Kirjavaiseen. Lähteissä ei ole yhteyttä Kirjavalan ja Sipi Kirjavaisen välillä, eikä myöskään tietoa Sipin vanhemmista. Uudenkirkon Kuuterselän lähellä olevan kylännimi Kirjavala, ja että siellä asui Kirjavaisia on ainoa johtolanka. Ehkä Sipi ei Kirjavalassa ole asunut, mutta oletamme kuitenkin, että hänen vanhempansa ovat sieltä lähtöisin.

Kirjavalan maisemiin vievän tien tunnistaa näistä kylteistä

Kirjavalassa oli 1500-luvulla useita Kirjavaisten talouksia. Paavali ja Klemetti Kirjavainen mainitaan maakirjassa vuonna 1543. Vuonna 1552 todetaan Tuomas Kirjavaisen olevan nautakunnan edustajana, sekä Arent Kirjavainen, myös nautakunnan edustajana Kirjavalassa. Myöhemmissä lähteissä on muitakin Kirjavaisia. Kylä oli silti ollut pieni, vain pari kolme taloa.

Olisiko kylä saanut nimensä sinne siirtyneeltä henkilöltä? Tai tässä tapauksessa yksittäinen kaskiviljelmä. Varsin mahdollista. Mutta mistä nimi Kirjavainen? Voihan sukunimi myös periytyä paikan nimestä, Kirjavalalainen = Kirjavainen.

Kirjavala Parikkalassa

Nyt voisi ottaa esiin toisen Kirjavalan. Nimensä vuoksi sekin kiinnostaa. Parikkalassa Suomen puolella rajan pinnassa on vielä nykyisinkin Kirjavala. Tämäkin tienoo on ollut vuosisatoja Ruotsin ja Novgorodin/Venäjän rajaseutua. Ensimmäisissä rajanvedoissa  näiden valtakuntien välillä Karjalan Kannas halkaistiin pitkittäin luoteesta kaakkoon vuosisatojen ajan.

Tuon Kirjavalan seudun yhteydet suuntautuivat alunperin etupäässä itään kohti Laatokan rantoja. Ruotsin valloittaessa Kannasta ja asuttaessa sitä luterilaisilla, se kytkeytyi länteen. Ruotsin laajetessa Kannakselle Parikkalan Kirjavala ei enää ollut rajalla. Mutta nyt on rajalla joka kulkee lounaasta koilliseen.

Ortodoksit olivat enemmistönä Parikkalan Kirjavalassa aina 1600-luvulle, seudun ortodoksit asuivat nimenomaan Kirjavalassa ja Rautalahdella. Heidän jälkeensä jättämiin autiotiloihin muutti luterilaisia uudisasukkaita. Uudisasukkaat siirtyivät kaskea raivaten kylästä kylään ja pitäjästä toiseen autiotilojen ja parempien elinmahdollisuuksien perässä.

Parikkalan Kirjavalan nimi ei näytä lähteissä olleen vakiintunut 1600-luvulla. Vuoden 1631 maakirjassa se oli “Joensuu eller Moise By” ja vuoden 1637 maakirjassa se oli “Mällnitza”, kylä kun sijaitsi myllyjoen varrella. Kirjavalan vesimylly lienee ollut ensimmäinen veromylly pitäjässä. Silti ei ole mahdotonta, että Kirjavala olisi asukkailleen ollut kylän ikiaikainen nimi.

Täällä ei löydy kirjallisista lähteistä Kirjavaisia. Kohonen, Soikkeli ja Naukkarinen olivat Kirjavalaan jo ennen vuotta 1618 asettuneita luterilaisia. Viereisen kylän Kesusmaan talollissuvuista mainitaan Metso vuonna 1500 myös Kivennavalla ja Metsoinen 1552 Äyräpäässä. Näillä suvuilla on siis kytkökset Kannakselle. Kirjavaisia ei täällä ole, mutta olisiko joku vienyt kotiseutunsa nimen mukanaan siirtyessään entiseen Äyräpään kihlakuntaan?

Yhteys kirjallisten lähteiden tuolla puolen? 

Parikkalan Kirjavala sijainti oli keskeinen. Lyhimmän ja helppokulkuisemman venetien Laatokalta Saimaalle muodosti Kokkolanjoki eli Hiitolanjoki. Vanha karjalainen erätie kulki Simpelejärveltä Kirjavalanlahteen, jonka itärannalta voitiin mennä Kirjavalan kautta Rautjärvelle ja edelleen Pyhäjärven suuntaan. Reitti on ollut tärkeä, sillä Kirjavalanlahteen laskee myös Suur-Rautjärvestä idästä virtaava Kirjavalanjoki. Kirjavalasta oli siis erinomaista liikkua vesireittejä pitkin kaikkiin ilmansuuntiin.

Karjalan Kannaksen väestö on liikkunut vuosisatojen aikana eri syistä ajoittain voimakkaasti. Siksi myös Savon ja Viipurin Karjalan vanha sukunimistö on osoittautunut olevan suurelta osin yhteistä. Muuttoliike Karjalasta Savoon jatkui verraten pitkälle keskiaikaan ja Viipurin linnalääniä on Ruotsin vallan aikana taas asutettu Savosta käsin. Lähteistä irrallaan olevaa spekulointia, mutta silti mahdollista, että näiden kahden Kirjavalan välillä on jokin yhteys ja ehkä yhteys myös sukunimeen Kirjavainen.

Uudenkirkon Kirjavala

Jospa palattaisiin takaisin Uudenkirkon Kirjavalaan ja Gorgovskojeen. Täällä ainakin on asunut Kirjavaisia, tosin ei enää Ison Vihan eli Suuren Pohjansodan jälkeen, siis 1700-luvulla.

1930-luvulla Kirjavalassa oli 40 asuttua taloa, niissä asukkaita 178. Kukaan heistä ei ollut sukunimeltään Kirjavainen. Mikään leimallisesti yhden suvun kylä se ei ollut. Kuudessa talossa asui Hietasia, kolmessa Viuhkoja, kahdessa Nikkasia ja kahdessa Peippoja. Muiden talojen väki oli yksittäisiä sukunimiltään. Kouhia, Piironen, Airaksinen, Vesterinen, Törni, Vartiainen, Nylander, Krieth, Haapanen, Lempiäinen, Havia, Paju, Hussi, Kakko, Juvonen, Toivonen, Nurmiainen, Karvonen, Mero, Seppänen, Ripatti, Mononen, Riski.

Missä Kirjavaiset olivat Uudellakirkolla?

1930-luvulla sukunimeltään Kirjavaisia asui Uudellakirkolla Kirkkojärvellä, Mäkienmäellä ja Linkassa. Vuonna 1902 syntyneen Aleksanteri Kirjavaisen poikapolvet jatkuvat tähän päivään. Hän oli 1600-luvulla eläneen Nuutti Kirjavaisen jälkeläisiä. Jospa hänen poikansa ja pojanpoikansa Y-DNA voisi vielä paljastaa yhteyden Sipi Kirjavaiseen, Kivennavan Kirjavaisten kantaisään.

Kirkkojärvellä asui myös Sipin Kirjavaisen jälkipolvea, mutta Nikkasina ja Paavolaisena.

Mukavan näköistä seutua

Nyt alueelle pääsee kääntymällä Viipuri-Pietari tieltä Suulajärven (ozero Nahimovskoje) eteläpäästä kohti Raivolaa (Rostsino). Noin puolessa välissä tältä tieltä Kuuterselän (Lebjazje) kohdalta lähtee tie lounaaseen kohti Gorkovskojea. Tasoristeyksen jälkeen jatketaan matkaa edelleen kohti lounasta. Tästä tielinjaa ollaan juuri oikaisemassa, mutta jompaa kumpaa tietä päästään risteykseen, jossa päätie kääntyy oikealle.

Risteyksessä on taloja ja pari isoa kylttiä, jotka osoittavat kohti Kirjavalaa. Toisessa kerrotaan Mini-Market kaupasta 200 metrin päässä, toisessa ratsastustilasta 800 metriä eteenpäin. Pieni kyläkauppa onkin vasemmalla heti risteyksen jälkeen. Kaupan jälkeen suoraan jatkuvaa sivutietä ajamalla päästään mäelle, jossa Kirjavalan talot ovat sijainneet. Tie jatkuu vielä mäen alle. Sieltä löytyy risteyksessä luvattu hevostila ja pari muuta taloa.

Kirjavala on nykyisinkin asuttu taajama, jossa on vanhempaa ja uudenpaa rakennuskantaa, ilmeisesti osa vakinaisessa asuinkäytössä. Pihapiirit ja talot ovat siistejä ja hoidettuja.

Seuraava teksti: Uudenkirkon Kuuterselkä

Edellinen teksti: Sipin jalanjäljillä: Kuusaan Motelliin

Matka 1500-luvulta 1900-luvulle

Tässä pieni matkailumainos. 

Kalevi Hyytiän isännöimä matka on erilainen katsaus Kannaksen suomalaiseen talonpoikaiseen historiaan.Vielä ehdit ilmoittautua reissulle, joka järjestetään elokuussa. Pirkko Hyytiä ottaa vastaan ilmoittautumisia toukokuun puoliväliin tai niin kauan kuin paikkoja riittää.

050 5442854
pirkko.hyytia@kivennapa.fi

Varaa paikka mielenkiintoiseen historiankatsaukseen, jossa saat paikan päällä peilata nykyisyyttä menneisyyteen.

Uudenkirkon Kirjavala

Kirjavaisten suvun alkujuuret johtavat Kirjavalaan. Kirjalliset lähteet alkavat vuodelta 1543. Tuolloin Kirjavalassa oli kaksi Kirjavaisten taloutta, Paavali ja Klemetti Kirjavainen. 1552 lähteessä mainitaan Tuomas Kirjavainen nautakunnan edustajana ja toisaalta Arent Kirjavainen, myös nautakunnan edustaja.
Nykyisin entisen Kirjavalan alueella on postitoimisto ja tien päästä avautuu näköalapaikka Kirjavalan alueelta etelelän suuntaan. Kylän venäläinen nimi Gorkovskoje on annettu Maksim Gorkin mukaan. Poliittinen aktivisti, kirjailija ja kirjallisuuden sosialistisen realismin perustaja vietti täällä aikaansa ennen Suomen itsenäistymistä.

Uudenkirkon Kuuterselkä

Sipi Kirjavainen on Kivennavan Kirjavaisten kantaisä. Sukukirjassa esitellään 12301 hänen jälkeläistään. Sipi ja hänen vaimonsa Seikka asuivat 1600-luvun alussa Uudenkirkon Kuuterselällä.

Kuuterselällä syntyi myös hänen poikansa Matti Kirjavainen. Sipin vanhemmista ei ole toistaiseksi varmaa tietoa. Varsin todennäköisesti kuitenkin hän ja hänen veljensä Heikki ovat asuneet lapsuudesta asti Kuuterselällä. Sipin kaikki pojat Tuomas, Heikki, Matti ja Erkki ovat syntyneet Kuuterselällä parinkymmenen vuoden aikana 1590-1600 luvuilla.

 Ennen sotia Kuuterselän kylä oli laaja, mutta nyt se on kutistunut järvien ympäröimään pientaloasutukseen. Kylä koostuu vanhoista suomalaistaloista ja uusista datsoista.

Terijoki

Matkan kaikki kolme yötä yövytään Terijoella. Terijoella on edelleen paljon suomalaisen historian nähtävyyksiä. Kalevi Hyytiä kertoo myös Terijoelle muuttaneista Kirjavaisista.

Kivennavan Kurkela

Sipi Kirjavainen hankki 1600-luvulla omistukseensa tilan Kurkelasta, mutta ei koskaan itse sinne muuttanut. Sitä isännöi Matti Sipinpoika Kirjavainen ennen muuttamistaan Karvalaan ja nimismiehen virkaan. Matin pojan Heikki Matinpojan kaksi vanhinta poikaa Matti Heikinpoika ja Juho Heikinpoika syntyivät Kurkelassa.

Kurkela

Tänään hieno Maksalahden kylä on Kannaksen kauneimpia kyläkokonaisuuksia entisen Kurkelan mailla. Lahden nykyinen nimi on Buhta Kljutsevskaja. Suomalainen rakennuskanta on säilynyt noin viiden kilometrin matkan lahden rantaan.

Kivennavan Karvala

Karvala sijaitsee Lintulan luostarista kolmisen kilometriä pohjoiseen. Karvalassa toimi ensin Matti Kirjavainen ja sitten hänen poikansa Heikki nimismiehinä. Suuret Kuolonvuodet 1600-luvun lopussa ja Isoviha 1700-luvun alussa autioittivat Karvalan. Siellä ei ollut enää mitään. Kirjavaiset olivat ennen näitä tapahtumia luopuneen nimismiehen toimestaan ja muuttaneet Sikiälään.

Ennen sotia Karvalassa asui nelisenkymmentä perhettä. Nykyisin Karvalassa ei ole asutusta.

Kivennavan Sikiälä

Heikki Matinpoika Kirjavainen (1610-1670) elivät loppuelämänsä Sikiälässä ja kasvattivat siellä kuusi poikaansa.

Sikiälän kylän nimi muuttui historiansa aikana Multalaksi. Se sijaitsi Siesjärven eteläpäässä. Nykyisin paikalla ei ole asutusta.

Kivennavan Joutselkä

Joutselkä muistetaan Vanhanvihan aikaisesta vuoden 1555 taistelusta, jolloin ruotsalaisten (suomalaisten) 500 miehen joukko pysäytti ja löi takaisin yli kymmenen kertaa suuremman venäläisjoukon.

Kirjavaisten suvun kantaisän Sipin nuorin poika Erkki (1600-1660) muutti Joutselkään. Isovihan aikana venäläiset voittivat taistelun 1703 Joutselän maastossa. Kylä tuhottiin eikä Joutselässä asuneista Kirjavaisista ole enää merkintöjä lähteissä Isovihan jälkeen.

Joutselän itäpuolella on entinen valtakunnanraja, joka periytyi suuriruhtinaskunnan ajalta.

Kauksamo-Riihisyrjä-Pihlainen-Ikola-Raivola

1700-luvulla Kirjavaisia alkoi olla Kivennavan eri kylissä. Käymme Kauksamossa ja Riihisyrjässä. Keskeinen Kirjavaisten kylä Pihlainen jää käymättä, mutta siitä kerrotaan matkan aikana paljon. Pihlaisiin pääsee kesäkuussa Jorma Kirjavaisen järjestämällä Pihlaisten kyläseuran matkalla.

Pietari Lahta

Pietari veti 1800-luvulla itäsuomalaisia puoleensa kuin Amerikka pohjanmaalaisia. Erityisesti Kannakselta lähdettiin työn perässä Venäjälle ja etupäässä juuri Pietariin.  Lahtan kylän asukkaista oli 1900-luvun alussa puolet suomalaisia.

Sukukirjassa esiteltyjä henkilöitä asui erityisesti Pietarin Lahtassa. Lahta on upealla paikalla Tulemajärven lahden pohjoisrannalla. Tie sinne kiemurtelee vanhojen talojen keskellä. Luonnonkauniilla paikalla on perinteinen kylä.

Levasovan hautausmaa

Neuvostoliiton kansantalouden viisivuotissuunnitelma 1933-1937 sisälsi "kapitalistisen aineksen lopullisen eliminoimisen". Kaikesta epäluotettavasta oli määrä päästä eroon ja paranoidisessa ilmapiirissä suhtautuminen muihin kansallisuuksiin muuttui. Venäläisyydestä poikkeava näytti epäilyttävältä.

Levasovan hautausmaalla lepää 50 000 Stalinin vainoissa surmattua. Hautausmaalla on myös suomalaisten muistomerkkien aukio. Vuosina 1937-1938 Leningradissa teloitettiin yli 3000 suomalaista "vakoojina, terroristeina ja tuhotyön tekijöinä."

Valkjärvi

Kirjavaisten poikapolvea siirtyi Valkjärvelle 1800-luvun puolivälin tienoilla. Näistä ja monista muista Kalevi kertoo bussissa.

Luonnonnähtävyyksistä tärkeimpiä on Suontaanjoen syvä laakso. Tie Valkjärven ympäri tarjoaa kauniiden maisemien ohella hyvän kokonaiskuvan Karjalan luksushuviloista. Valkjärvessä on hyvä käydä uimassa, joten uimakamppeet mukaan.

Muolaan Telkkälä ja Kannila

Myös Muolaassa asui Kirjavaisia. Osa oli Kivennavalta muuttaneita, osa Muolaan Kirjavaisia. Muolaan Kirjavaisten kantaisä Heikki Kirjavainen (1680-1739) oli mitä ilmeisemmin lähtöisin Uudenkirkon Kirjavalasta, mutta yhteistä lenkkiä Sipin kanssa ei vielä tunneta.

Yksi suku kertoo muidenkin sukujen tarinaa

Kalevi Hyytiä kertoo meille matkan aikana laajasti Kannaksen kylien historiaa. Näkökulma kulkee talonpoikaisuvun vaiheissa, mutta avautuu yleisemmäksi koko Kannaksen historian tarkasteluksi.  Pirkko Hyytiä organisoi ja vastuullisena matkanjärjestäjänä on Pohjolan matkatoimisto.

Osallistujille jaetaan matkan aikana runsaasti tietoa.  Toukokuun jälkeenkin voi ehkä vielä joku saada peruutuspaikan, mutta varaa sinä paikkasi jo nyt.

Kantaisän kasvuvuodet

Suvun kantaisästä on vähän tietoja. Ratsumies hän oli, rälssitilallinen Uudellakirkolla ja vanhoilla päivillään hänelle merkittiin tila myös Kivennavalla. Anssi Mäkisen väitöskirjassa häntä ei mainita, Uudenkirkon pitäjäkin on sivuosassa. Mäkisen tutkimuksen kautta saa silti aavistuksen minkälaista lapsuutta ja nuoruutta Sipi Kirjavaisella Uudenkirkon pitäjässä eli. Sipi syntyi sodan jalkoihin.

Kivennavalla oli kohtalona olla rajapitäjä Ruotsin ja Venäjän rajalla oli raja vedetty sitten pitkittäin tai poikittain Karjalankannakselle. Nämä rajan kirot alkoivat Karjalassa jo varhain, viimeistään 1100-luvulla. Varsinaisesta rajasta ei aina ollut tarkkaa tietoa. Hallitsijat näkivät mielellään alamaisensa asuttavan alueita myös rajan ylitse. Kanssakäyminen oli ajoittain rauhanomaistakin, mutta yleensä sodat ja ryöstöretket olivat lähes jatkuvia. Ruotsin valta laajeni lännestä. Idästä levittäytyi Novgorod, myöhemmin Moskova ja Venäjä. 1400- ja 1500-luvuilla sodat olivat vielä lyhyitä, korkeintaan muutaman vuoden mittaisia.

Vuonna 1570 leimahti sota, jota oli kestävä 25-vuotta. Kantaisä Sipi Kirjavainen (1570-1637) on syntynyt tuon sodan syttymisen aikoihin. Tarkka syntymävuosi ei ole varmistettavissa. Sipin syntymän aikoihin alkaneen sodan vaikutuksista alueen asutuskehitykseen on tutkimus Linnaleirit ja vainovalkeat. Viipurin läänin asutus kaksikymmentäviisivuotisen sodan (1570-1595) jaloissa. Anssi Mäkinen 2002. Se näyttää antavan hyvän kurkistusikkunan Karjalankannakselle 1500-luvun loppupuolelle.

Sipi maakirjoissa ja muissa lähteissä

Tiedot Sipistä pohjautuvat etupäässä maakirjoihin. Niissä Sipi on talonpoika Uudenkirkon Kuuterselällä. Hän esiintyy voudintileissä vuonna 1602 kuuluen rälssiin. 1620-luvulla mainitaan Kuuterselän rälssitalonpoikien yhteydessä ensimmäisenä Sipi Kirjavainen (Sigfredt Kiriawain).Vuoden 1638 henkikirjassa mainitaan myös hänen vaimonsa Seikka (Seicka). Tämä on toistaiseksi ainoa lähde, jossa on löydetty Sipin vaimon nimi.

Sipi Kirjavainen mainitaan myös Kivennavan maakirjoissa  vuonna 1636 Kurkelassa. Hän on saanut hallintaansa tilan. Sipi mainitaan kuitenkin myös vuoden 1637 kymmenysveroluettelossa Kuuterselällä. Sipi ei todennäköisesti ole asunut Kivennavan Kurkelassa, vaan sinne muutti hänen poikansa Matti, josta tuli nimismies ja valtiopäivämies.

Sipin syntymän aikoihin syttynyt sota oli yhden sukupolven mittainen, isältä pojille kestänyt sota. Kolme Sipin pojista. Tuomas, Heikki ja Matti  syntyivät 1590-luvulla,  neljäs poika Erkki 1600-luvun alussa. Varmaa syntymävuotta ei heillekään ole  tiedossa.

Hyökkäykset aiheuttivat jo sodan alussa laajaa tuhoa.

Säilyneitä tiloja oli Kivennavalla alle kolmasosa (28%), 

Uudellakirkolla säilyneitä oli lähes puolet (46%). 

Kokonaan autioita, joista asukkaat ehkä surmattu, oli

kummassakin sodan ensimmäisenä vuotena alle 20%.

Sodan hinta rahvaalle

Anssi Mäkisen väitöskirja ei kohdistu suoranaisesti Kivennapaan tai Uudellekirkolle, kihlakunnan alueella lähempi tarkastelu on muualla, tutkimusalueeseen nämä pitäjät kuitenkin kuuluvat.

Mäkinen mukaan laaja hävitys heti sodan alussa tekee  nyt tuhojen tulkinnasta hankalan. Voudeille ja kirjureille tuotti maakirjojen laadinta ongelmia, koska valmista kaavaa hävitysten merkitsemiselle ei ollut.

Nautakuntaotosten kautta Mäkinen osoittaa, että vuosina 1571 ja 1572 poltetuista taloista suurin osa selviää vielä veronmaksukykyisiksi. Tilat eivät autioituneet lähivuosinakaan. Sen sijaan autioiksi merkityt talot myös pysyvät autioina. Ilmeisesti kyseiset tilat ovat myös jääneet asumattomiksi, kun taas poltetut mutta seuraavana vuonna veroja maksaneiden tilojen väki on ehtinyt piiloutua ennen vihollisen tuloa.

Tsaarin tavoitteena ei ollut alueen valtaus vaan pelkästään mahdollisimman laajan ja suuren hävityksen tuottaminen. Hyökkäyksiin käytettiin  nopealiikkeisiä ratsujoukkoja, jotka kykenivät levittämään tuhoa lyhyessä ajassa laajalle. Ruotsin joukot operoivat tietenkin samalla tavalla Venäjän puolella.

Välirauha

Kannaksen osalta solmittiin aselepo syksyllä 1573 ja sota jatkui Virossa. Vuoden mittaisena alkanutta aselepoa jatkettiin pariin otteeseen ja se jatkui vuoteen 1577.  Syksyllä 1579 valtaneuvokset ja suomalaiset toivoivat rauhaa, mutta Juhana III ei neuvotteluihin suostunut. Raja tuli saada Nevajoelle "kärsiköön suomalaiset vaikka kuinka" sillä "vihollisen voimat ovat masennettuina". Kun hävitykset uudelleen alkoivat Sipi ei siis iältään ollut vielä toisella kymmenellä.

Vihollisten joukkojen lisäksi talonpojilla oli kestämistä omissa joukoissa. Omaa joukkoa liikkui läänissä paljon ja usein. Sotaväki otti tarvitsemansa varusteet ja muonituksen alueen asukkailta vaikka väkisin. Sotien muonitusta ja varustamista varten kannettiin erityisesti rajaseudulla jatkuvasti ylimääräisiä veroja ja silloin kun sotaväki ei ollut sotaretkellä se oli linnaleirissä talonpoikien keskuudessa. Väenotolla hankittiin miehiä sotaväkeen. Tämä vähensi miesvoimaa ja vaikeutti kaskiviljelyyn perustuvassa taloudessa toimeentulon edellytyksiä.

Sodan loppuvuodet autioittivat rajapitäjät

Elokuussa vuonna 1581 vihollinen kävi Uudellakirkolla ja otti 32 vankia. 18 isäntää on merkitty surmatuksi, todennäköisesti talojen muukin väki. Kirkkoherrojen todistuksen mukaan maaliskuussa 1582 vihollinen surmasi tai vei vankeina peräti 1385 henkilöä. Myöhemmin suoritettu autiotarkastus ei kuitenkaan näytä näin suurta tuhoa, eikä maakirjassakaan ole mitään mainintaa tästä hävitysretkestä. Tiedot tapahtumista ovat siis ristiriitaisia ja hankalasti tulkittavissa. Mahdollista kuitenkin on, että Uudenkirkon alueella asukkaat ovat saaneet olla noina vuosina suhteellisen rauhassa.

Helmikuussa vuonna 1590 kulki Kannaksen halki suuri venäläinen sotajoukko Virolahdelle ja Vehkalahdelle. Äyräpään kihlakunnassa eikä Uudenkirkon pitäjässä ole merkittävästi tuhoja tuonna vuonna.  Tammikuussa 1592 venäläiset tulivat suurella joukolla Viipurin lähelle ja jatkoivat sieltä Lappeelle, jossa hävittivät seutua muutaman päivän. Autioiden määrä ei Viipurin pitäjässä kasvanut. Myöskään Äyräpään kihlakunnassa autioiden määrässä ei näy mitään äkillistä nousua. Sipi Kirjavainen oli tuolloin nuorukainen, mahdollisesti jo silloin ratsujoukoissa.

Juhana III kuoltua marraskuussa 1592 Ruotsi ajautui sisäisiin levottomuuksiin. Alkoi valtakamppailu Puolassa asuvan kruununperijä Sigismundin ja Ruotsissa valtaansa kasvattaneen Juhanan nuoremman veljen eli Kaarle-herttuan välille. Vuosia jatkuneen linnaleirin katkeroittamat pohjalaiset talonpojat nousivat kapinaan, joka tunnetaan Nuijasotana.

Täyssinän rauha Ruotsin ja Venäjän välillä solmittiin 1595. Ruotsi luovutti Venäjälle Käkisalmen läänin ja Inkerin, Venäjä tunnusti Ruotsille oikeuden Viroon ja Suomeen.

Autiotiloista syntyi sodan johdosta melko pysyvä ilmiö rajapitäjiin. Toisaalta se antoi myös mahdollisuuksia jäljelle jääneelle väestölle ottaa haltuunsa tyhjenneitä tiloja. Ratsumiehellä oli tähän erinomaiset mahdollisuudet. Sipi jätti pojalleen Matti Kirjavaiselle Kivennavan Karvalaan vauraaksi nousevan perintötilan.

Vuoden 1571  maakirjassa on 154 taloa merkitty poltetuksi, mutta nämä on merkitty verokykyisiksi. Vuoden 1572

maakirjassa on vuonna 1571 poltetuiksi merkitty 184 taloa. 

Vuoden 1578 autioluettelo on koko kihlakunnan yhteinen eikä sitä ole eritelty pitäjäkohtaisesti.

Verokykykyisten tilojen määrällä mitaten autioituminen kasvaa sodan loppupuolella. Vuonna 1589 veronmaksukykyisiä tiloja on enää 4. Osittain autioita tiloja, joiden jousiluku on nolla, on 123 (38% pitäjän tiloista). Täysin autioina on 193 tilaa (60% tiloista).

Joululeikeistä Karjalassa

Tammikuussa 1882 Suomen Wirallisessa lehdessä kerrottiin Viipurin läänissä hypittävän hillittömiä joululeikkejä. Kirjoittaja paheksui moista elämää, jota vertasi Oulun seudun säädyllisiin tanssitapoihin. Viipurin läänin kansanhuvit ovat
'alkuperäisessä törkeydessään' hänelle kauhistus. Tuohtumuksen alla on kuitenkin varsin elävä kuvaus vanhoista kannaslaisista joululeikeistä.

Jäljensin kirjoituksen kokonaan niin ei tarvitse lehtileikkeleiden präntistä sitä tavailla.

Joululeikit Itä Suomessa

Kussakin paikkakunnassa on Suomen kansalla omat tapansa nuorison huvituksia varten. Tanssiminen, monella eri tavalla on yleinen koko maassaja Oulun läänissä ovat tanssihuvit enimmän siveellisiä, sillä varsinkin Oulun tienoilla tavottelee kansa seurata vallassäätyläisten tanssitapoja. Siellä noudatetaan myöskin kaikissa nuorison huvitiloissa vallan siistiä käytöstä, joissa aina tanssin lomassa sadaan kuulla moniäänistä laulantoa. Niin sivistyneitä kansanhuveja ei muissa maamme paikkakunnissa tavata kuin Oulun ympäristösä ja osaksi jo muissakin paikoilla Oulun läänissä. Riitoja ja tappeluksia niissä ei tapahdu tuskin nimeksikään kuten se useasti muiden paikkakuntain leikki- ja tanssipaikoissa on tavallista. Mutta kaikista suurimmassa määrin eroavat kansanhuvit ja leikit Itä-Suomessa Viipurin läänissä.

Täällä ilmestyvät ne aluperäisessä törkeydessänsä, jota ei aika eikä vallasihmisten esimerkit ole ensinkään tahkoneet. Joulujuhlat vuoden ajassa saavat näistä leikeistä suuremman määrän osaksensa. Jo viikkoja ennen joulua tilataan soittajat ja parhaimmat kummitusten tekijät suurimpiin kyläkuntiin. Että nämä "joululeikit" tulisivat oikein mahtaviksi varustetaan viinaa niin runsaasti saatavaksi ettei se lopu joulunpyhinä, eikä sen kaupittelemista pidetä ensinkään vikana, josta seuraa ettei sitä koeteta salatakaan. Yhtenä joulupäivänä ei pidetä mitään leikkiä. Silloin käydään kirkossa ja iltapuoli istutaan eli nukutaan kotona. Mutta Tahvanan päivänä ollaan jo aamulla aikaisin liikkeessä ja heti puolisen syötyä alkavat joululeikit tanssin ja monenmoisten kummitusten kanssa, jossakin mahtavasta talosta tahi mökistä, missä on viinaa saatavana.Sitten alkaa tulla kosolta kansaa kokoon molemmista sukupuolista vanhemmista ihmisistä aina kävelemään pääsevään lapseen asti. Joku kynttilä antaa huoneelle puolihämärän valon, soittaja asettuu paikallensa ja alkaa soittaaa maan polkkaa, valssia, ryssää, engelskaa, sappua niin kiireesti, että se sitä on pöllyä ja töminätä kun siinä mennään. Yleinen huuto ja räiske antaa tälle tanssille omituisen - jopa hirvittävän vaikutuksen.Kun tällä tavalla on joku aika tanssittu niin levätään ja otetaan virvoituksia, jolla ajalla tytöt alkavat niinkutsutun rinkitanssin. Siihen liittyvät pojat ja alkavat oikein huutamalla laulamaan vanhoja siveettömiä rakkauslauluja, joissa kylläksi hävyttömät sanat herättävät kuulijoissa imelää naurua, eikä ringissä olevat tytötkään kammoksu semmoisia virsiä vaan huutavat niitä yhtenä poikain kanssa.Sitten kun kyllästytään tämmöiseen niin alkaa taas tanssin töminä, jota pitkitetään siksi kunnes joku veitikka tulee hullunkurisena "joulukummituksena" tanssitupaan. Näin rehmitään koko yö, jonka lisäksi vielä joulupukit kulkevat ympäri tupaa ruisoljista punomalla tehdyt patukat käsissä, joilla hosuvat ja lyövät ketä sattuu. Tapahtuupa usein, että heikoimmat saavat semmoisessa leikissä pahoja vammoja.
Viipurin tienoilla on tapana näissä joululeikeissä pitää jonkinlaista teatteria. Jos joku talonhaltia kyläkunnassa on myöhästynyt kesätöistään; kynnössään, kylvössään, heinänniitossaan tahi elonkorjuussa, niin joku joukosta rupee siksi semmoiseksi isännäksi ja matkii kaikki hänen puheensa, liikkeensä  ja toimensa semmoiseksi kuin itse työssä ovat tapahtuneet.Semmoinen isäntä on sillä kerralla oikein mokomassa muokassa noiden Joulupukkien pilkattavana.

Muutamat näistä Viipurintienoon joululeikeistä ovat jotenkin huvittavia sekä viehättäviä, jota vastaan taas toiset ovat sangen riettaita ja inhottavia puheissa, lauluissa ja tavoissa. Kuolemanjärven ja Uudenkirkon puolella mainitaan joululeikit olevan vielä enemmän roskasia kuin muualla. Mutta pidettäköön niitä missä hyvänsä, niin roskasia ovat ne hengeltänsä ja olisivat siis jo hyljättävät. Varsinkin tytöt tulevat niissä kuulemaan ja oppimaan paljon pahaa, eikä siinä kaikki, mutta ne tulevat noiden puolivillein poikain käsissä revityiksi ja raastetuiksi juuri kuin rääkättävät, sillä siveellistä käytöstä ja kohtelua ei tunneta joululeikeissä; se on vanha asia.
Kuinka syvälle nämä lapsuudessa totutut joululeikit ovat istuneet kansan sydämiin ymmärretään jo siitäkin kun ennen joulua ei ole sitä asuntoa, missä ei valmisteta joululeikkeihin tarvittavia vaatteita ym ja jälkeen joulun taas puhutaan siellä tapahtuneista kummallisista seikoista, juuri kuin jostain hyvin ylevästä tapahtumasta. Suuren Peron kylässä Viipurin pitäjässä olivat nuoret miehet viime joulunajan viideksi päiväksi tilanneet soittajan 16 markalla, jonka lisäksi vielä oli vapaa kyyti ja ruoka annettavan soittajalle. Sattuipa tämän kuultuansa eräs paremman huvituksen harrastaja sanomaan näille soittajan tilaajille: "Heittäkää pois koko semmoiset joululeikit ja tilatkaan niihin tarvittavilla rahoilla Uusi Suometar ja Ilmarinen, niin saatte niistä koko vuodeksi huvitusta - ja semmoista huvitusta mikä valaisee ymmärryksenne tuntemaan parempia asioita kuin tämän kansan siveettömät joululeikit."Tähän esitykseen vastattiin hänelle jyrkällä kietämisellä näin: "Vaikka emme näkisi sinä ilmoisna ikänä yhtään sanomalehteä, niin emme sittenkään heitä joululeikkiä pitämättä, emmekä niitä unhoita sanomalehtien rinnalla."Tähän ei voinut esittelijä muuta kuin sukutella tuommoisten ihmisten typeryyttä, joilla jokapäiväinen leipä on toisen työllä ja rahdinajolla saatava, ja mitä siitä yli jääpi, se tuhlataan turhanpäiväisissä joululeikeissä, joiden rinnalla kaikki paremmat ja hyödyllisemmät ostettavat saavat olla syrjässä.
Emme yhtää katsoisi sopimattomiksi näitä kansantapoja - jos niiden rinnalla noudatettaisiin tuota kaunista neuvoa:Jos sinä yhtään huvitusta ruokit, niin älä toistakaan unhoita, sillä et sinä tiedä kokemattomana päättää kumpi niistä on parempi. 
Jos nimittäin joululeikit pidettäisiin välttämättömän tarpeellisina niin niiden tähden ei kuitenkaan pitäisi hyljätä henkisiäkään huvituksia joita saadaan kirjoista ja sanomalehdistä. Kuin kansa kerran tutustuisi kirjallisuuteen niin eipä kauan viipuolisi ennen kuin se leikit ja huvit puhdistuisivat - ne tulisivat siveellisimmiksi eivätkä olisi ensinkään esteinä henkisille huvitusriennoille. Perustettakoon kaikissa Itä Suomen seurakunnissa lukuyhtiöitä ja hyviä kansankirjastoja - ne ovat ne ainoat välikappaleet, jotka voivat kansassa herättää lukuhaluja ja parempia kansan huvituksia.

"Niin on totinen kun tuohenkettäjä" sanoisi varmaan kivennapalainen.   Suuri oli vimma siistiä kansasta pois sen vanhat perinteet.

Toista esimerkkiä en ryhdy jäljentämään, laitan linkit kuitenkin niin jää niiden etsimisen vaiva. Viipurin Uutiset julkaisi toukokuussa joulunviettokuvaukset jatkokertomuksina. Pienet pyhät. Entisten tapain kuvaus Itä-Suomesta. Näitä vanhemmilla puukstaaveilla eli fraktuuralla kirjoitettua oppii kyllä aika nopeasti lukemaan. Sen jälkeen voi etsiä lisää lukemista Historiallisista sanomalehdistä.
Pitääpä itsenikin ottaa tarkempaa selkoa noista joululeikeistä. Vaikuttavat mielenkiintoisilta.

08.05.1888   Wiipurin Uutiset no 105
 09.05.1888   Wiipurin Uutiset no 106
10.05.1888   Wiipurin Uutiset no 107
 13.05.1888   Wiipurin Uutiset no 109
16.05.1888   Wiipurin Uutiset no 111
17.05.1888   Wiipurin Uutiset no 112

Hyvää ja rauhallista joulua itse kullekin.

Sipin tausta ja muut Kirjavaiset

Uskaltaudun pohtimaan tässä uutta asiaa. Kun yritän hahmottaa mitä se on kompastelen kummallisiin käsitteisiin geneettinen etäisyys, haplotyyppisukupolvi, juurruttaminen… Yritin jo jokin aika sitten lähestyä asiaa. Nyt etsin taas tietoa yrittäen ymmärtää mikä on oleellista, mutta enemmän tulee uusia kysymyksiä kuin vastauksia.

Se vaikuttaa silti olevan mahdollisuuksia täynnä. Ja tietenkin törmään kohta tietolähteeseen, joka kertoo kaiken oleellisen, mutta lupaan silloin asiaan.

Ujuttauduin juuri jäseneksi suljettuun fb-ryhmään Suomi DNA-projekti, mutta keskustelu siellä menee ns. yli hilseen: “...SNPt määrittävät VIRALLISESTI paikan haplopuussa (Terminal SNP). Jos ei ole Terminal SNPtä määritetty, ei ole virallisesti jotakin. Pelkät markkerit eivät ilmoita virallista haploryhmää, vaikka toki ne voivat antaa vinkkejä siitä, samoin matchit. katsokaa myös, mitä Y-DNA STR sertfikaatissa lukee…”

Sukututkimuksen historialliset lähteet, kirkonkirjat, maakirjat päättyvät 1600 luvulle,  joitain hajanaisia lähdetietoja löytyy vielä 1500-luvulta, mutta tavallisen rahvaan sukutiedot ovat sitten siinä. Tuon kauemmas ei menneisyyteen nähdä. Oliko Kuuterselän Sipi Kirjavainen kotoisin Kirjavalasta vai jostain muusta Uudenkirkon kylästä? Olihan Kirjavaisia 1600-luvulla siellä täällä pitkin Uudenkirkon pitäjää.

Sukukirjassa on esitelty sukutauluja myös muiden Kirjavaisten kuin Sipin jälkipolvista. Miten Inkerinmaan Kirjavaiset liittyvät Kivennavan Kirjavaisiin? Entä ne Muolaan Kirjavaiset, jotka eivät ole suoraa Sipin jälkipolvea? Heistä on sukukirjassa yli 300 taulua. Laatokan pohjoisrannalla Suistamossa ja Jaakkimassa asui ortodokseja, joilla oli Kirjavainen sukunimenä. Heidän yhteytensä luterilaiseen Kivennapaan on hämärän peitossa. Onko yhteyttä ja mitä kautta se muodostuu? Lappajärven, Rautalammin, Paltamon, Tohmajärven, Pielisjärven, Ilomantsin, Kiihtelysvaaran Kirjavaiset. Kaikissa näissä pitäjissä on Kirjavaisia 1700-luvulla. Mistä he tulevat?

Kysymykseen lienee turha odottaa vastausta historiallisten lähteiden kautta. Arvauksia voi tehdä, mutta lopullista varmuutta ei ole. Geenisukututkimus lupailee paljon. Se väittää tarjoavansa uuden suunnan myös perinteiselle, historiallisiin dokumentteihin

perustuvalle sukututkimukselle. Siinä pitäisi siis olla ratkaisu myös erillisten Kirjavaisten arvoitukseen. Siinä on silloin keino myös muiden sukujen liitosten löytämiseen. Kannaksella suvut ovat eläneet selkeästi rajatuilla alueilla. Isäpolvet asuneet yleensä samassa kylässä vuosisatojen halki, tyttäret naitu naapurikyliin. Tästäkö pääsemme kurkistamaan 1500-luvun taakse, selvittämään eri sukujen varhaisimmat suoran isälinjan esi-isät?

Ainakin sitä luvataan. Kysymys on mutaatioista. Tuhannet mtDNA-molekyylit periytyvät äidiltä sekä pojille että tyttärille. Noissa molekyyleissä tapahtuu runsaasti mutaatiota, korjausmekanismit ovat tehottomia ja mutaatiot myös jäävät mtDNA:han. Isälinjaa seuratessa tutkitaan isältä pojalle periytyvän Y-kromosomin geenejä. Y-kromosomi periytyy periaatteessa sellaisenaan isältä pojalle, mutta tässäkin mutaatiot muuttavat sen geenejä. Mitä samankaltaisempia geenit ovat, sitä läheisempää sukua tutkitut henkilöt ovat.

Testien osoittamat sukulaiset ovat varmuudella testatun henkilön sukulaisia, siis yhteinen esivanhempi löytyy jostain menneisyydestä. Kuinka läheisiä sukulaisia ollaan? Siitä saadaan testeillä ennuste, todennäköisyyteen perustuva arvio. Esimerkiksi kahden henkilön yhteinen kantaisä on elänyt yli 92 % todennäköisyydellä viimeisen 12 sukupolven sisällä ja viimeisen 16 sukupolven sisällä on jo yli 98 %. Kuva tarkentuu kun useamman sukuhaaran henkilöt osallistuvat tutkimukseen.

Tässä uudessa sukututkimuksessa ei enää tavoiteta jokaista sukupolvea vaan ne , joissa on tapahtunut jokin mutaatio, jonka syntyaika ja syntypaikka voidaan saada selville vertailemalla suurta määrää näytteiden antajia toisiinsa. Väittäisin, että sukututkimus  on muuttumassa mielenkiintoisemmaksi.