Pyörittäjän Kirjavaiset

Kirjavaisia Laatokan pohjoisrannalta

Kirjan kannessa on kuva vesakoituvasta peltoaukeasta. Samankaltainen maisema avautuu Kivennavan Pihlaisten kylän vainioilla. Toinen autiomaisema sijaitsee Laatokan pohjoispuolella, toinen Karjalankannaksella. Kummatkin kylät ovat kokeneet saman kohtalon.

Kari Selkimo on toimittanut Hoffrenien Sukuyhdistyksen julkaiseman kirjan Suistamon Pyörittäjä. Kirjavaisten uudisraivauksilta perspektiivittömäksi autiokyläksi.
 
Suistamon Kirjavaiset kuuluivat ortodoksiseurakuntaan, 1600-luvulla Sortavalan pogostan kappelikuntaan, josta 1700-luvulla erotettiin Suistamon itsenäinen seurakunta.

Sukuyhteyksiä Suistamon Kirjavaisten ja Kivennavan Kirjavaisten välille ei näytä olevan. Eikä siinä ole mitään ihmettelemistä. Ruotsin kirkko ja Venäjän kirkko loivat karjalan kansan keskelle ylitsepääsemättömän kuilun. Laatokka vielä sukujen välissä.

1000-luvulla Karjala oli osa Novgorodin hiippakuntaa. Ortodoksisuus tuli Itä-Suomeen ja Karjalaan siis ensin. Ruotsi työntyessä Karjalaan ortodoksit olivat heille vääräuskoisia, eivät oikeastaan edes kristittyjä.  Pohjoiset alueet jäivät ortodoksiuskoon ja Ruotsin kirkko käännytti rahvasta valloittamillaan alueilla ja ortodoksit pakenivat pohjoiseen ja Venäjälle. Etupiirien raja vedettiin halki Karjalan.

Väestö liikkuu sotien paineessa

Vuosisatojen kestäessä alkuperäinen Karjalan väestö on hävinnyt tai lähtenyt liikkeelle eri syistä ja autioituneille alueille on siirtynyt väestöä myös muualta Suomesta. Ovatko Suistamon Kirjavaiset lähteneet Kannakselta vai ovatko he tulleet Kainuusta tai Pohjois-Karjalasta? Ovatko Uudenkirkon ja Kivennavan Kirjavaiset myös lähtöisin samoilta seuduilta? Näihin kysymyksiin ei ole vastauksia kirjallisista lähteistä. Vastaus löytyy todennäköisimmin Pähkinänsaaren rauhaa edeltävältä ajalta 1300-luvulta.

Kivennavan Kirjavaisten sukukirjassa on nelisenkymmentä sivua muualla kuin Kivennavalla asuneita Kirjavaisista.  Nimi esiintyy siellä täällä. 1600-luvulta Lappajärven ja Rautalammin Kirjavaiset, Paltamon ja Tohmajärven Kirjavaiset, Pielisjärven Kirjavaiset sekä 1700-luvulta Ilomantsin, Saarijärven ja Jaakkiman Kirjavaiset. Toki myös Suistamon Kirjavaiset mainitaan. Mutta onko nimi vain sattumalta sama?

Laatokan pohjoisrannalla sijainnut Suistamon bogosta autioitui 1600-luvulla ja asutus syntyi uudelleen Stolbovan rauhan jälkeen (1617). Suuret kuolonvuodet ja Isoviha autioittivat seudun jälleen ennen seuraavan vuosisadan alkua.

Sukunimi Kirjavainen kirkonkirjoihin

Kari Selkimo on päässyt 1700-luvulle Suistamon Kirjavaisten sukutarinassa. 1744 syntyneen Onufrin ja hänen poikiensa kohdalla ei vielä käytetä ortodoksisissa kirkonkirjoissa sukunimiä. Vasta seuraava sukupolvi 1800-luvun puolella on nimetty Kirjavaisiksi.

Yksi todennäköinen selitys tälle on,  että Karjalan rajaseudulla eläneellä ei ole ollut sukunimiä. Rajakarjalainen ortodoksiväestö sukunimistyi vasta 1800-luvulla. Mutta mistä nimi Kirjavainen heillä silloin on peräisin?

Pohjois-Karjalaisella ortodoksiväestöllä on ollut Itä-Suomalaiseen tapaan sukunimi. Rajakarjalan sukututkijoilla on lisäksi havaintoja, että sukunimiä on jätetty kirjaamatta pitkiäkin aikoja ja sukunimettömänä olleelle suvulle on ilmestynyt suullisessa käytössä säilynyt nimi. 1700-luvulla erilaisiin virallisiin asiakirjoihin kirjattuja sukunimiä on alettu kirjata 1800-luvun puolivälin jälkeen. Asiakirjoista ei kuitenkaan voi päätellä mitään muinaisista sukunimistä.

Ortodoksisen kirkon vaikutuksesta sukunimiä ei Rajakarjalassa käytetty. Venäläinen nimikäytännön mukaisesti henkilönimi muodostui ristimänimestä ja patronyymistä ja rajakarjalaiset nimet ovat voineet olla venäjän-, karjalan-, tai suomenkielisiä. Kolmikielisessä elinympäristössä väestö käytti myös rinnakkais- ja käännösnimiä. Nimi on voitu kääntää karjalasta suomeen tai venäjään tai toisinpäin.

Aivan kuten Kannaksellakin Rajakarjalassa ristimänimivalikoima on ollut suppea ja lisänimiä on tarvittu, kun talossa tai kylässä on asunut samannimisiä useampi henkilö. Näitä lisänimiä on myös kirjattu asiakirjoihin ristimänimen ja patronyymin lisäksi henkilöiden identifioimiseksi. Lisänimi on voinut muuttua sukunimeksi kun se on laajentunut kokonaisen perheen nimeksi ja periytynyt sukupolvelta toiselle.  Nimen Kirjavainen ilmestymistä tämä tuskin selittää.

 Kirjavaisten kytkökset

Kivennavan Kirjavaisten kantaisä Sipi Kirjavainen valikoitui, koska kirjallisista lähteistä ei ole voinut jatkaa syvemmälle. Sipin ja Seikan pojat muuttivat Kivennavalle Uudeltakirkolta. Uudeltakirkolta on löydettävissä paljonkin samoihin aikoihin eläneitä Kirjavaisia. Uudellakirkolla oli Kirjavalan kylä. Kirjavaisia on 1700-luvulla myös Muolaassa ja Inkerinmaalla. Näiden osalta sukukytkennöistä voi tehdä nyt vain oletuksia, mutta yhteys on todennäköinen. Näin ei ole Suistamon Kirjavaisten laita. Suistamon Pyörittäjän kylän Kirjavaisten kohdalla yhteys häipyisi vuosisatoja syvemmälle jos sitä onkaan.

Tunnetaan myös 1600-luvulta Lappajärven ja Rautalammin Kirjavaiset, Paltamon ja Tohmajärven Kirjavaiset, Pielisjärven Kirjavaiset sekä 1700-luvulta Ilomantsin ja Saarijärven Kirjavaiset. Mikä yhteys heillä on Rajakarjalaan Suistamoon tai Kannakselle Uudellekirkolle. Savolaisten sukunimien tiedetään olevan usein muinaiskarjalaista alkuperää.

Vuosisatojen kestäessä Karjalan alkuperäinen väestö on hävinnyt tai lähtenyt liikkeelle eri syistä ja autioituneille alueille on siirtynyt väestöä myös muualta Suomesta. Se tiedetään, että Uudenkirkon Kirjavaiset olivat äyrämöläisiä, suku oli siis elänyt Kannaksella jo 1500-luvulla ennen savakoiden saapumista.

Pyörittäjän Kirjavaisten sukutauluissa näyttäisi olevan suoria isälinjoja nykypolvista aina kantaisä Onufriin. Näin geneettisellä isälinjan tutkimisella olisi täysin mahdollista näinä päivinä selvittää sukuyhteydet Suistamon ja Kivennavan Kirjavaisten välillä. Vastaus kysymykseen ovatko sukua isälinjan kautta olisi yksiselitteinen. Kuinka kaukaa sukulaisuus on syntynyt on selvitettävissä todennäköisyydellä, joka tarkentuu näytteidenantajien määrän kasvaessa eri sukuhaaroista. Pistää miettimään. Nyt olisi tilaisuus ulottaa Kirjavaisten sukututkimusta varhaisimmille vuosisadoille.

Pyörittäjän kylä

Selkimo kuvaa kirjassaan Pyörittäjän kyläyhteisöä.

Koskessa oikealle jäi mylly ja kylätie jatkui sitten Kotijärven sivuitse aina kansakoululle, kaupalle ja suojeluskunnan talolle saakka, mikä jälkeen oli vielä parikymmentä taloa enimmäkseen tien varrella vasemmalla puolella. Kolme kilometriä Kattilakosken jälkeen asutus loppui ja kylätie jatkui kuten kylään tullessakin -asumattomaan metsäluontoon.

Tarkempaan kuvaukseen siirryttäessä kylästä poimitaan asukkaita.

Kukkulan huipulla on Kuusela ja siinä kolmantena Lauri Kirjavaisen talo...seuraava Stepan Kirjavainen...Väliin jäävälle Mökinpellon kannakselle mahtuu taas yksi vauras talo: Mikko Kirjavainen...sitten Kirjavaisen Tinun talo ja taas yksien Kirjavaisten tila, Juhon ja Heikin…

Pyörittäjän kylä oli 1900-luvun alkuun asti melko eristyksissä ja omavaraisuus korostui. Pääasiallinen elinkeino oli maanviljelys. Metsänomistuksella oli taloudellista merkitystä vasta 1930-luvun lamakauden jälkeen.

Suistamon Pyörittäjässä oli taloluku vuonna 1939 Selkimon mukaan 70. Kylä oli siis yhtä suuri kuin Kivennavan Pihlainen, jossa taloja oli 73. Pihlaisissa lähes kaikissa taloissa asusti Sipi Kirjavaisen jälkipolvea, kuinka taajaan Suistamon Kirjavaisten suku kansoitti Pyörittäjää ei Selkimon kirja kerro.

Pyörittäjä evakuoitiin ensin Enoon sitten Pielavedelle

Pyörittäjän kylän evakuonti toteutettiin talvisodan alkaessa Enoon.  Jatkosodan aikana paluumuuttoa kotikylään tapahtui kuten Kivennavallakin. Pihlainen ja Pyörittäjä ei tässäkään suuresti eroa.

Suistamo sai toisen evakuointimääräyksen 28.6.1944. Pyörittäjän kylän asukkaat sijoitettiin Pielavedelle. Varkauteen asettui asumaan Kirjavaisia. Suistamon Kirjavaiset ovat sittemmin sironneet ympäri Suomea kuten Kivennavan Kirjavaisetkin.

Tämä ei ole Pyörittäjästä vaan Pihlaisista, vaikka Selkimon kirjan kansikuvaa muistuttaakin. Kuva Pihlaisten kylästä on varsin yhtenevä Pyörittäjän maisemien kanssa. Sotien jälkeisessä tapahtumissakin on yhteistä. Kylät asutettiin Valko-Venäjältä ja Ukrainasta. 1950-luvulla Pihalaisten kylä maita käytti Vuotjärvellä oleva kolhoosi laituminaan. Samoihina aikoihin Pyörittäjä merkittiin tyhjennettäväksi kyläksi ja rakennukset siirrettiin naapurikylän Leppäsyrjän sovhoosin tarpeiksi. Pihlainen raivattin kaikista entisistä asutusjäljistä ohjustukikohdan tieltä. Pyörittäjä ja Pihlainen autioituivat, metsittyivät ja vesakoituivat. Entisistä talopaikoista ja kyläteistä ei kummassakaan kylässä ole mitään jäljellä.