http://www.kirjavainen.fi/sukukirja.html

11.10.2015

413

Ahti Kurri havainnollistamassa Y-DNA haploryhmien osuuksia Karjala-DNA projektissa.
"Kuulutko sukuuni" tapahtumassa Vantaan Hiekkaharjussa oli lauantaina 10.10. Karjala-DNA-projektin ensimmäinen varsinainen jäsentapaaminen. Kokoushuone oli täynnä kuuntelemassa  projektin admistraattoreiden Ahti Kurrin ja Antti Salosen selvityksiä projektin tilanteesta.

413 on tällä hetkellä ja tätä kirjoitettaessa Karjala-DNA-projektiin liittyneiden DNA-näytteiden määrä. Projektilla pyritään luovutetun Karjalan alueella asuneiden sukujen perimää tarkastelemalla selvittämään eri sukujen välisiä kytköksiä suorassa isäpolvella ja äitipolvessa. Myös väestön siirtymisen vaiheita ennen kirjallisia lähteitä voidaan otoksen kasvaessa arvioida.

Nyt otos on pieni, tuhannesosa evakkoon lähtijöiden määrästä ja vielä kolmisen kertaa pienempi osuus siirtokarjalaisten nykyisin elävistä jälkeläisistä. Evakkoon lähti joka kymmenes suomalainen, evakkojen jälkeläisiä on jo puolitoista miljoonaa. Suurin osa karjalaistaustaisista on nimittäin avioitunut muiden kuin karjalaissukujen kanssa.

Koko Suomen kattavassa Suomi-DNA projektissa on jäseniä päälle 5000. Karjala-DNA:n osuus on suhteellisesti tätä pienempi, tosin projekti on vasta vuoden toiminut ja kasvaa kaiken aikaa.



N-M231 ryhmän oletettu esihistoriallinen reitti

Isälinjan testeistä

Yli kolme neljäsosaa projektiin liittyneistä Y-DNA eli isälinjan selvityksen ostaneista on haploryhmää N. Tämä on myös Kivennavan Kirjavaisten haploryhmä. 15% KarjalaDNA ryhmässä on I haploryhmää. RIa ja RIb sekä E ovat melko vähäisiä osuuksia. N haploryhmä on juuri Karjalassa ollut valtaosan miespuolisen väestön ryhmä. Suomessa yli puolet, noin 60% miesväestöstä on geneettiseltä perimältään N-ryhmää.

I-haploryhmää edustaa 15% projektin nyt projektissa mukana olijoista. Se on länsisuomalainen ryhmä sikäli, että Länsi-Suomessa ja etenkin länsirannikolla tämä ryhmä edustaa suurinta osaa miespuolisesta väestöstä. Osuus pienenee itään päin mentäessä. I-haploryhmä on selvästikin tullut Suomeen lännestä ja N-haploryhmän edustajat idästä. Haploryhmät antavat siis suuria linjoja ja yleistyksiä kansojen ja kansanosien liikkeistä esihistoriallisena aikana. Nyt puhutaan suorasta isälinjasta, ei muusta perimästä.

Projekti kasvaa koko ajan, mutta nykyinen otos on niin vaatimaton, että sen perusteella ei voi tehdä luotettavia johtopäätöksiä. I-ryhmäläiset ovat tällä hetkellä kuitenkin keskittyneet projektin puitteissa Laatokan rannoille, etenkin Kurkijoella on selkeä keskittymä. Kunhan otos kasvaa suuremmaksi voi tästä ehkä tehdä jotain johtopäätöksiä. Nyt liian aikaista.

Kivennavan Kirjavaisten kannalta Karjala-DNA on antanut kovin vähän tietoa. Lähtöhenkilöitä eli näytteiden antajilla tiedossaan olevia kaukaisimpia esi-isä on hyvin vähän toistaiseksi Kannaksen itäreunalla. Ei ole juurikaan vertailtavaa kun ei ole näytteitä tältä alueelta. Toivottavasti asia korjaantuu nopeasti ja muolaalaisten, kivennappoisten, uuskirkkolaisten, kanneljärveläisten ja terijokelaisten jälkeläiset innostuisivat etsimään myös geneettisiä juuriaan.

Äitilinjoja on testattu myös Karjala-projektin puitteissa. Näissä haploryhmäjakauma noudattaa aika hyvin koko maan jakaumaa. H 40%, U 27%, loput vähäsempiä osuuksia.

Voisi jo herätellä toiveita, että N-231 haploryhmän haaroittuminen olisi mahdollista selvittää tämän Karjala-projektin avulla lähes kirjoitetun historiatietojen tasolle. Tässä uusin versio Georg Dunkel'in N-haploryhmästä rakentamasta SNP-sukupuusta, joka tarkentuu edelleen uusien testitulosten myötä. Kirjavaiset ovat tuossa Karelia-haarassa alempana kulkevassa oksassa. Pärssisten suku näyttää lähestyvän tätäkin kautta Kirjavaisia ja muitakin lupaavan oloisia yhteyksiä näyttäisi löytyvän. Hidasteena vain on vanhan Äyräpään sukujen vähäinen määrä näytteiden antajien joukossa.



Tässä vielä linkki Ahti Kurrin DNA-sivustolle: http://www.kurrinsuku.net/3


10.10.2015

Sipin jalanjäljillä: Terijoki - Зеленогорск

Terijoki 1902 (Kartta Veli-Pekka Sevónin kokoelmista)























Terijoki eli Zelenogorsk on vilkas turistipaikka. On ollut siitä lähtien kun Pietarin porvaristo ryhtyi tänne kesähuviloitaan rakentamaan. Pietariin on lyhyt matka ja hallinnollisesti Zelenogorsk taitaa ollakin osa Pietaria nykyisin. Jos sattuu tulemaan väärään aikaan, kuten me nyt, niin  loputtomat autojonot pietarilaisia viikonlopun viettäjiä täyttää koko kaupungin.

Terijoelle Sipin jälkipolvea ajautui vähän alle sata. Melko runsaasti siis, mutta vasta 1800-luvun puolivälistä alkaen.

Terijoesta puhuttaessa tarkoitetaan muutamaa Itämeren rantamilla sijainnutta kylää, jotka 1910 erottuivat Kivennavasta omaksi pitäjäkseen. Alue oli viljelysmaaksi kehnonpuoleista hiekkakangasta, Alunperin Tervajoeksi kutsuttu. Iso vesisaha täällä pyöri jo 1500-luvulla tuottaen lautoja Viipurin tarpeisiin. Muuten tuon ajan tervajokiset elivät etupäässä kalastamalla ja hylkeenpyynnillä.

Pietarin läheisyys ja ennen kaikkea radan rakentaminen Hämeenlinnasta Pietariin toi tänne runsaasti uutta asutusta. Pietarilaiset huvila-asukkaat kansoittivat Terijokea, Raivolaa ja näiden lähiseutuja, pääosin radan varren kyliä. Tämä tarjosi runsaasti työtilaisuuksia kivennapalaisväestölle, mutta muutti myös monin tavoin asioita seudulla.

Terijoki ja lähiseudun kylät kokivat nopeasti vanhan emäpitäjänsä riippakiveksi itselleen. Ensin perustettiin Terijoen seurakunta 1909 ja myöhemmin siihen liittyivät myös Puhtulan, Haapalan, Tyrisevän ja Kuokkalan kylät 1923.

Seurakunnan perustaminen avasi mahdollisuuden irrottautua Kivennavasta. Terijoen ensimmäinen kuntakokous pidettiin
Keskikylän kansakoulussa syyskuun 5 päivänä 1910.

Kirjavaiset Terijoella

Matkan teeman mukaisia Sipin poikapolven edustajia asui täällä muutama. Matti Juhonpoika Kirjavainen (1817-1872) oli ensimmäinen. Hän muutti kotivävyksi Väihkösille vuonna 1842. Avioitui Maria Antintytär Väihkösen kanssa. Matti syntyi Patrikissa. Heidän Jooseppi-poikansa (1850-1918) jäi myös Terijoelle lampuotina.

Joosepilla ja Marialla oli kaksi poikaa, Matti ja Paavo. He kummatkin menivät naimisiin, saivat lapsia ja asuivat koko elinikänsä Terijoella.

Vain kymmenesosa Terijoella asuneista Sipin jälkipolvista on kantanut sukunimeä Kirjavainen. Yleisimmät sukunimet heillä olivat täällä Lankinen ja Taskinen.

















Terijoella

4.10.2015

Sipin jalanjäljillä: Karhula - Волочаевка


Pihlaisten pellot näkyvät Karhulaan.
Jaarilan naapurikylän Karhulan kautta pääsee myös kävelemään entisen Pihlaisten kylän maille. Tämäkään kylä ei suoraan ole matkan teeman mukainen. Tarkoitushan oli kierrellä Sipin poikapolvien asuttamia kyliä. Mutta Pihlaisten naapurikylänä Karhula silti oli Kirjavaisten suvun kannalta merkityksellinen.

Tässä kylässä on vielä jonkin verran säästynyt suomalaista rakennuskantaa. Kylä on rauhallisen oloinen, rakennukset ja ympäristö hyvin hoidettuja.


 Karhun kylä


1500-luvulla Kivennavan pitäjän nimi oli Hanttula. Kirkkokin sijaitsi Vuotjärven rannalla. Vuotjärven kylässä asui tuolloin sukuja Karkoinen, Savolainen, Hanttuinen, Soittu, Karhu, Lempiäinen, Honkainen, Karnainen, Metsoinen ja Hepopää.

Vuotjärven rantakylät Soittola, Hanttula ja Karhula on vuodesta 1605 lähtien mainittu Muolaan kylinä, ennen ne kuuluivat Kivennapaan.

Järven toisella rannalla sijaitsi Kivennavan Rantakylä. Kaikki myöhemmin Sipin jälkipolven asuinsijoja.

1600-luvun alussa Karhulassa asui Hämäläisiä, Hanttusia, Rättöjä ja Soittoja. Saman vuosisadan puolivälissä Karhulassa asui Karhuja, muita sukuja ei siellä enää tuolloin ollut.

Moisanderin suku 

Isovihan jälkeen 1700-luvulla Karhulan tiloja asuttivat Karhut, Brasket ja Moisanderit. Sukupolvien mittaan muita sukunimiä tuli ja meni, mutta Moisanderit pysyvät. Naapurikylään Hanttulaan tuli 1900-luvun alussa yksi Kirjavainenkin. Karhulaan ei Kirjavaisia tullut, kuten ei tullut Jaarilaankaan.

Lyhyen kävelymatkan päässä kummastakin näistä kylistä on Pihlainen, jossa Kirjavaiset olivat pääasiallinen suku. Mutta kun Kirjavaisten pojat lähtivät kotikylästään Pihlaisista niin tänne lähikyliin he eivät tulleet. Tyttäret kyllä tulivat.

Karhulan suku oli nyt Moisanderit. Myös kaikki täällä syntyneet Sipin jälkipolven edustajaa olivat kaikki sukunimeltään Moisandereita.



Kirjavaiset ja Moisanderit

Ensimmäinen yhteys Kirjavaisten ja Moisanderien sukuun muodostui jo 1700-luvulla. Vuonna 1777 Johanna Kirjavainen Pihlaisista (1758-1811 sukukirjassa taulu 116) avioitui Karhulaan Antti Moisanderin kanssa (1752-1794). Antti Moisanderin vanhemmat olivat Tuomas Moisander ja Maria Virolainen. Antin isänisä oli Aapraham ja isänäiti Helena Vartiainen. Aapraham oli kolmasti aviossa. Hänellä oli oli 9 lasta ja heistä kuudella jälkikasvua.

Antti Moisanderilla ja Johanna Kirjavaisella oli kahdeksan lasta ja 27 lastenlasta. Moisanderin sukukirjassa heidät on nimetty Helena Johansdotter Moisander ja Henrik Paulsson Kirjavainen. Tähän sukukirjaan on löytänyt tiensä viisi lasta. Johannan ja Antin lapsenlapsia ei Moisanderin sukukirjassa enää mainita, eikä näin ollen muitakaan jälkeläisiä.


Neljä Johannan ja Antin lapsista avioitui. Heistä Niilo (1779-1825) ja Olavi (1792-1862) jäivät Karhulaan. Niilolla ja Olavilla oli kummallakin seitsemän lasta.

Niilon tytär Hanna (1808-1873) avioitui Pihlaisiin Murtosille. Hanna poika Pietari Murtonen (1842-1916) eli lampuotina Pihlaisissa ja haki vaimokseen Eeva Kakin (1845-1907) Rantakylästä. Heidän esikoisensa Helena (1867-1933) avioitui Tuomas Kirjavaisen (1863-1899) kanssa. Nuorin Pietarin ja Eevan lapsista oli Antti Murtonen, jonka tässä blogissani olen jo pari kertaan maininnut aiemminkin.

Myös Karhulan Moisandereiden tyttöjä avioitui Kirjavaisille Pihlaisiin. Sukujen välillä käytiin hakemassa puolisoita, mutta koskaan eivät Kirjavaisen pojat päässeet kotivävyiksi Karhulaan. Kuten eivät Jaarilaankaan.

Sukuyhteydet Moisanderiin ovat sekä suoria, että usein mutkan kautta syntynyt. Naisten sukunimihän vaihtui joka sukupolvessa. Kakki, Nokkonen, Susi, Murtonen esimerkkeinä Kirjavaisten ja Moisandereiden välillä olevista sukunimistä.

Moni sukuyhteys Kirjavaisista Moisandereihin kiersi Pihlaisista Karhulaan myös lähikylien kautta.

Sukujen liitokset ovat vahvat vierekkäin sijainneiden kylien välillä. Siksipä onkin merkille pantavaa, että Kirjavaisten poikia ei siirtynyt Muolaan puolen lähikyliin, kauemmaksi heitä kyllä muutti vävyiksi ja talonpojiksi.

Vaikuttaa siltä, ettei yöjalassa käyty naapurikylissä, eikä Kihuissa kirkonmäellä poika laittanut puukkoaan naapurikylän tytön vyössä kiikkuvaan tuppeen. Kanssakäymisissä ja avioliittojen solmimisissa oli ilmeisen tarkat normit kylien ja sukujen kesken.


Karhulassa


Seuraava teksti: Terijoki

Edellinen teksti: Jaarila