http://www.kirjavainen.fi/sukukirja.html

25.12.2019

Korpi-Rampala



Blogini on ollut tauolla muutaman vuoden. Saa nähdä löytääkö tämä enää lukijoita.

Tauko ei johtunut kiinnostuksen menettämisestä sukuhistoriaan. Päinvastoin, olen katsellut sukuaihetta hieman laajemmin. Tehnyt kirjankin, jossa kerron sukutaustoistani isovanhempieni vanhempien kautta. Jatkan siis uudelta pohjalta blogiani, ainakin nyt vanhaa blogia sillä Sukukirjan lisälehdiksi näitäkin voi sanoa, vaikka toisen kirjan teemoihinkin mennään.



Sukuni idästä ja lännestä kirjan sisällysluettelo. Mahdollisesti tuon pohjalta jatkossa tulee tarinaa tänne blogiinkin.
Ainakin kirjan julkaisemisen jälkeen kirjan teemat ovat pyörineet mielessä edelleen.
Aloitan blogin kirjoittamisen tällä kertaa Kivennavan pohjoisesta naapuripitäjästä Valkjärveltä ja siellä olleesta pienestä Rampalan kylästä. Rampalaa kutsuttiin Korpi-Rampalaksi.

Rampala ei ollut vesien äärellä kuten lähikylät, vaan Patsaisiinsuon takana korpien keskellä. Metsät olivat ryteikköiset ja vaikeakulkuiset. Niiden läpi virtasi kaksi pientä puroa, Ratsoja ja Hulkonoja. Metsät olivat mäntyvoittoisia, alkoivat heti peltojen ja niittyjen taka-aidoista.

Kylän pellot olivat kiviset, mutta melko tasaiset. Niityt olivat huononlaiset, etupäässä saraheinää ja mättäitä. Niille päästettiin lehmät keväällä. Suot ja rämeet, joissa vähänkin heinää kasvoi, niitettiin syksyllä, mutta heinää ei riittänyt läpi talven kuin hevosille. Oljilla syötetyt lehmät eivät talvella juuri maitoa antaneet.

Nimi Rampala tulee Rampasesta, joka oli asettunut tänne jo ennen isovihaa. Joko sota tai sitä edeltävä nälänhätä 1600-luvun lopussa vei Rampasen. Autiolle kylälle asettuivat isovihan jälkeen Martikaiset, tullen Patsaisiinsuon takaa Koivulasta. Martikaiset ryhtyivät lisääntymään Rampalassa ja uudet Martikaisten talot nousivat vieri viereen. Rampalasta tuli Martikaisten kylä.

En kirjoita kuitenkaan Martikaisista vaan Martikaisille vävyksi vuonna 1807 tulleesta Mikko Juhonpoika Sipposesta. Mikko Sipponen oli syntynyt Kahkaalassa, lounaaseen Rampalasta, Koivulan lähistöltä Käkölänkorven takaa. Kahkaala oli Sipposten kylä, Sipposet asuivat tuolloin siellä ainoana sukuna. Sipposet tulevat sukutaustaani isänisäni äidin kautta.

Sipposet tulivat Valkjärvelle kohta isovihan jälkeen 1700-luvun alussa kuten Martikaisetkin. Sipposten suvussa kerrottiin tarinaa Sipposten hovista Viipurin takana, josta "muinoisina sota-aikoina" ovat Sipposet Valkjäven Kahkaalaan tulleet.
Mikko Juhonpoika Sipponen nai Helena Mikontytär Martikaisen, asui vävynä Martikaisilla, kunnes rakensi oman talon. Hän sai arvostusta kylän Martikaisten silmissä. Hänestä tehtiin katselmusmies ja lopulta kylänvanhin.

Kylänvanhimman velvollisuuksiin kuului pitää kylissä yllä sopua ja siivollisuutta, kuulustella ja tarkastella nuorten lukemista ja käytöstä sekä estellä nuorten yöjuoksua. Kylänvanhin oli kyläläisten edusmies ulospäin, kirkon edustajien ja lahjoitusmaaisännän suuntaan. Tuohon aikaan Valkjärvellä kreivi Blandowin donaatiossa Veikkolan hovin alueella tehtävä ei ollut helppo. Donaation tapahtumista kerron myöhemmin, nyt pysyn Rampalassa.

Rampalan savutuvat olivat 1800-luvun puoleenväliin asti rakennettu yhteen ryppääseen peltojen keskelle miltei kiinni toisiinsa. Vuonna 1857 yksi sauna syttyi tuleen ja koko Rampala paloi. Liekit tarttuivat kattoihin ja kohta rakennukset paloivat yhtenä soihtuna. Asukkaat ehtivät ulos, mutta kuumuuden takia jouduttiin perääntymään metsänreunaan asti kauhistelemaan tulen voimaa. Mitään ei ollut tehtävissä.

Palon jälkeen uudet talot rakennettiin kauemmaksi toisistaan. Sipposet rakensivat uuden talon Hulkonojan varteen kylän koillisnurkalle. Hulkonoja laajeni noilla kohdin Hulkonsuoksi Sippolan talon pohjoispuolella.

Ahti Rytkösen kertomus pirtin lämmityksestä teoksessa Savupirttien kansaa vuodelta 1931 voi hyvinkin sopia näyksi Sipposten tuvasta. Savupirtit väistyivät Kannaksella 1800-luvulla, mutta kehitys ei varmaankaan alkanut syrjäkylistä.

Ennen aikaan olivat halot, joilla savupirtin uuni lämmitettiin, kyynärän pituisia. Nykyjään sinne työnnetään metrisiä puita. Sytyttyään tuli kulkee tulikerran alitse uunin peruksille, kääntyy sieltä ryöriin ja tulee lopuksi ulos uunin rinnassa olevasta hornista eli hormista. Jos se rupeaa siitä liiallisesti pulppuamaan pienennetään reikää hornikivellä. Milloin taas pesän suu liian pitkällä kielellä rupeaa otsaansa nuolemaan saattavat uunilla olevat halot syttyä palamaan. Sen vaaran torjumiseksi nostetaan liedestä poroa uunin kielelle ja orsilta otetaan leveä päre, jolla lämpytetään niin, että tuhka lentää ilmaan ja sokaisee tulen. Lieskaaminen tukehdutetaan myös siten, että sytytetään lieteen vastavalkeaksi päreistä tehty ristikko.
Tulen syttyessä tuprahtaa uunista sakein ökä. Kun puut räiskyvät yhtenä tulimerenä käy savun tulo pienemmäksi. Ensimmäinen savu asettuu harjasorren kohdalle, sieltä se leviää joka suunnalle. Sen liikunta muistuttaa jyrkkärantaiseessa salmessa harvakseen kumpailevaa lainetta. Kun aaltoileva savujuormu kohtaa seinän, kääntyy se pehmeästi takaisin ja lähtee häilymään päin vastakkaista seinää. Ilmanhenki, mikä tavoittaa sen matkanvarrella, kiertää sen mielellään visapuun kiehkeä muistuttavaksi syhermäksi. Uunin alkaessa hiilestyä savu ohenee hienoiksi hönkäleiksi; horni tukitaan, ovi suletaan ja lakeista työnnetään kangella pienemmäksi. Hetken perästä tupa on raitis; savupirtissä vallitsee jälleen hyvänmakuinen murea lämmin, minkä suloisuudesta uloslämpiävien huoneiden asukkailla ei ole aavistusta.

Sipposten asuinpirtti oli suuri, ei mikään silmiä kirvelevää kitkua säilövä rötiskö, joten tuo kuvaus saattaa hyvin olla paikallaan Rampalan Sipposten talossa.

Miten Rampalassa muuten elettiin? Kuten etelämpänä Kivennavalla oli Valkjärvelläkin viljely vähäistä, sillä Pietari toi leivän tännekin. Pietariin kaupattiin melkein mitä vain. Kylät olivat erikoistuneet tekemään pietarinkauppaa kukin omalla tavallaan. Rampalassa nikkaroitiin rattaita ja rekiä, jotka olivat saahkarekiä eli suuria kuormarekiä. Työrekiä tehtiin Uosukkalassa. Molemmissa tehtiin metloja eli luutia, jotka olivat varsinainen Valkjärven tavaramerkki.

Maanviljelyyn ei lahjoitusmaa-aikana keskitytty. Ohra kasvoi huonosti, eikä vehnää edes viljelty. Perunat eivät riittäneet koko vuodeksi. Pellavaa ja hamppua kasvoi taloissa omiksi tarpeiksi, humalatarhoja oli harvassa. Ruis antoi Valkjärvellä hyvinä vuosina kahdeksannen jyvän. Tattaria viljeltiin paljon. Hyvänä vuotena antoi hyvän tulon, mutta useasti ei mitään.

August Ahlqvist kulki Muolaan ja Valkjärven läpi Venäjälle 1800-luvun puolenvälin jälkeen eikä löytänyt valkjärveläisistä paljonkaan hyvää sanottavaa:

Epävakaiseen oloon ovat talonpojat itse syypäät. Sillä joku aika takaperin tahtoivat sekä isännät että esivalta saada heidät kontrahdin tekoon, jonka kautta he määrättyä veroa vastaan olisivat edes kontrahdissa määrätyn pitemmän tahi lyhyemmän ajan olleet tiloillansa pysyväiset. Vaan onnettomat epäluulot villitsivät rahvaan niin, että kontrahtia ei uskaltanut tehdä kuin hyvin harvat, ja yleinen epäluuloisuus tätä vastaan oli ollut niin suuri, että kontrahdin tehneistä perheet pakenivat metsiin ja jättivät perheen miehen yksinänsä talossa istumaan.
Ja tästä onkin täkäläisen talonpojan elämässä nähtävän huolimattomuuden, laiskuuden ja velttouden juuri. Sillä arvelen: mitä minä huolin niin paljon työtä panna maahan, josta kukaties huomenna olen poisluovutettu”! Laiminlyöpi hän maanviljelyksen ja heittäytyy muille helpommille elatuskeinoille. Juuri samasta syystä ei hän rakenna kartanoansakaan, vaan rypee esi-isiensä aikaan tehdyissä, maahan kaatuvissa tuvantöllissä, joihin hän ei paljon saa nauttiakseen edes ilman saatavaa Jumalan valoakaan. Tällaisessa hämärässä elettäessä hyöstyy siivottomuuskin sanomattoman hyväksi, eikä liene Suomessa missään niin siistitöntä kansaa kuin tämän puolen rahvas on. Porsaat, kukot ja kanat liikkuvat, kuin perheen jäsenet konsanaan, tuvassa valloillansa.

Kun kerron seuraavaksi hieman kreivi Blandovin lahjoitusmaan tapahtumista Ahlqvistin satunnaisen kulkijan näkökulma paljastuu kovin suppeaksi. Tarina Valkjärven talonpojista ei ole vielä tuossa kerrottu.