Salakuljettajan tarina

Viime vuonna ilmestyi Anna Kortelaisen toimittamana Avojaloin, 20 tositarinaa Karjalan Kannakselta.

Kirja on saanut alkunsa toissa vuodenvaihteen Avojaloin-näyttelystä Lappeenrannan linnoituksessa. Tässä elävää kuvaa, kuvataidetta, esineitä ja valokuvia esineitä yhdistäneessä näyttelyssä oli esillä myös Matti Ilosen elämänkerta. Avojaloin kirjassa Matti Ilonen esitellään luvussa Salatein tavaraa ja aatetta.

Matti Ilonen on nostettu esiin myös vuonna 2009 Maria Lähteenmäen tutkielmassa Maailmojen rajalla.  Kannaksen rajamaa ja poliittiset murtumat 1911-1944. Tämä on julkaistu Suomen Kirjallisuuden Seuran historiallisten tutkimusten sarjassa. Matti Ilonen esitellään sivuilla 186-191.

Kivennavan Kirjavaisten sukukirjassa Matti Ilonen (1903-1933) on taulussa 813. Hän on Juho Ilosen poika ja Lipolassa syntyneen maakauppias Matti Mikonpoika Ilosen (1840-1911) pojanpoika. Sukujuuret johtavat 1700-luvulla Pihlaisiin ja Kirjavaisiin.

Isä opettaa ammattiin

Juho-isä opetti Matti Ilosen salakuljettajaksi heti sisällissodan jälkeen Matin ollessa 16 vuotias.  Salakuljetus oli sisällissodan jälkeen yleinen leipäpuu Lipolassa, jossa väestön yhteydet Inkerinmaalle Venäjän puolelle olivat perinteisesti tiiviit. Sukulaisia asusti Inkerin kylissä.

Laillinen rajanylitys ja rajakauppa loppui Suomen itsenäistyttyä. Väestö rajan pinnassa ei rajan sulkeutumiseen hevin sopeutunut. Rajan takana kävivät käytännössä edelleen kaikki, jotka kynnelle kykenivät.

Lipolan tullipiirissä tehtiin aluksi huomattava määrä takavarikoita. Vuoden 1920 jälkeen takavarikot loppuivat täysin. Ei sen vuoksi, että salakuljetus olisi tyrehtynyt vaan sen vuoksi, että rajavartiosotilaat ryhtyivät itse salakuljettajiksi. Myös Lipolan suojeluskunta otti varsin avoimesti vastaan lahjuksia salakuljettajilta. Lipolan suojeluskuntalaisten mielestä oman pitäjän asukkaiden avustaminen ansionhankinnassa oli tärkeämpää kuin noudattaa viranomaisten sääntöjä.

Oppirahat

Matti Ilosen ura salakuljettajana alkoi naapurin hevoskauppojen myötä. Matti lähti isänsä kehoituksesta vuonna 1920 opastamaan ronnunkyläläistä talollista Tepposta rajan yli Ryöttään niittyjen kohdalta. Matti tunsi tuolloin vielä huonosti Inkerin puolen maaston ja joutui eksyksiin.  Paluumatkalla hän joutui kiinni ja kiisti kaiken. Tällä kertaa Matti vapautettiin.

Seuraavan kerran Matti jäi kiinni sianlihan salakuljetuksesta. Nyt Matti sai rangaistuksena salakuljetuksesta kaksikymmentä päiväsakkoa.

Matti suoritti asevelvollisuutensa vapaaehtoisena Raudussa. Asevelvollisuutensa suoritettuaan reservin korpraali Matti Ilonen jäi kiinni helmikuussa 1924 luvattomasta rajan ylityksestä. Kuulusteluissa Matti kertoi käyneensä tapaamassa vanhoja tuttujaan. Matti vapautettiin parin viikon päästä pidätyksestä. Nyt hän sai 30 päiväsakkoa "tavaran kuljetuksesta ilman tullipassia".

Maaliskuussa kävi isompi käry. Muutaman sadan metrin päässä rajasta Korpikylän kohdalla Matti yritti hiihtää pakoon, mutta rajavartijat saivat hänet kiinni kilometrin kilpahiidon jälkeen. Matilla oli hiihtoa hidastamassa runsaasti vaatetavaraa myytäväksi Venäjän puolella.

Vanhemmat Venäjälle

Syksyllä 1924 Matin Juho-isä karkasi rajan yli Vologdaan, vuonna 1926 Matin äiti Maria os. Lemmetty meni perässä. Juho Ilosta epäiltiin Valkjärvellä tapahtuneesta murhasta. Matti Ilonen jäi yksin elättämään neljää alaikäistä sisarustaan. Matin vanhempien kohtalona lienee ollut rajaseutujen puhdistus "vastavallankumouksellisista ja neuvostovastaisista elementeistä", Stalinin ajan terrori, joka kohdistui Neuvosto-Karjalaan paenneisiin suomalaisiin.

Matti Ilonen ei juurikaan peitellyt toimintaansa salakuljettajana ja Etsivä Keskuspoliisi kiinnostui hänen tekemisistään. EK:n asiakirjoissa hänen kerrotaan tuttavalleen kehuneen: "Onhan tuossa vähän vaaraakin, mutta rahaa tulee helpolla. Viipurilainen juutalainen on varma paikka. Sinne kun saa kyyditettävän tai tavaran, niin sitten ei ole enää pelkoa. Rahat saan tuolta puolelta." Ilosen pidätykset tehtiinkin varomattomien puheiden ja ilmiantojen perusteella.

EK alkoi olla varma, että Suomen Kommunistinen puolue oli värvännyt venäjänkielentaitoisen Ilosen ja siinä se osuikin oikeaan. Kesällä Ilosen talo pakkohuutokaupattiin, mutta Matilla oli ajoittain runsaasti rahaa, oli Viipurin reissuja ja juopottelua. 

Matti alkoi olla iso tekijä salakuljetuksessa ja hänelle kelpasi mikä tahansa kuljetettava josta sai rahaa. Rajakylissä Matilla oli runsaasti apulaisia, hevosmiehiä, rajaoppaita, majoittajia ja muonittajia. Vakituisena apulaisena hänellä oli Tuomas Lempinen, joka oli saanut vuonna 1918 kaksi vuotta kuritushuonetta avunannosta valtiopetokseen. Lempinen oli Ilosen tilalla renkinä, mutta työtehtävät eivät ilmeisesti juurikaan liittyneet rappeutuvan tilan hoitamiseen.

Tammisaaren yliopisto

Etsivä Keskuspoliisi rekrytoi ilmiantajia Matti Ilosen lähipiiristä. Ilmiantajat kertoivat mm. että jos Matti ei juonut iltamissa alkoholia, oli hän vielä samana yönä lähdössä rajan yli. Ilosen reitti rajan yli kulki Soppikylän valtionmetsästä tai Korpikylän kohdalta. Takaisin hän ei koskaan tullut samaa reittiä mitä pitkin oli mennyt. EK seurasi myös Ilosen junamatkoja Viipuriin ja takaisin. 

Vuonna 1929 Matille järjestettiin Valkjärven Pasurilla ratsia, jossa hänen hallustaan tavattiin suuri joukko pieniä 12-sivuisia vihkosia otsikolla: "Suomen luokkatietoiselle työväelle vappuna 1929." Matti oli käynyt Lempaalassa, missä oli saanut kertomansa mukaan isältään toimintaohjeet. Matin kuulusteluissa kertoma auttoi EK:n Viipurissa SKP:n toimijoiden jäljille, joiden kätköistä löytyi lisää kiellettyä kirjallisuutta.

Matti passitettiin Viipurin lääninvankilaan ja kuulustelupöytäkirjan marginaaliin on kirjoitettu: "Selvä juttu, Ilonen tunnustanut". Syyskuussa hänet tuomittiin valtiopetoksen valmistelusta kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja menettämään kansalaisluottamuksensa viideksi vuodeksi. Matti vapautui Tammisaaren pakkotyölaitoksesta kesäkuussa 1932.

Tammisaaren pakkotyölaitosta kutsuttiin Tammisaaren yliopistoksi. Valtiolliset vangit oli erotettu muista vangeista ja nämä poliittiset vangit olivat muodostaneet laitokseen salaisen organisaation. Vankilaan salakuljetettiin poliittista kirjallisuutta, jota käytettiin opiskelun ja keskustelujen pohjana. Koulutetuimmat vangit toimivat opettajina. Vangit myös valmistivat itse oppimateriaalia asiantuntevan vangin sanelun pohjalta käsin kirjoittaen. Käsin käymäläpaperille kirjoitettuja tekstejä salakuljetettiin myös ulos vankilasta. Lisäksi vangit julkaisivat omaa, kerran kuukaudessa ilmestynyttä Elämää yössä -nimistä lehteään. 

Tammisaaren yliopisto näyttää muuttaneen Matin. Ennen Tammisaaren tuomiota Matti Ilonen toimi rahan vuoksi, mutta kärsittyään tuomionsa hän oli muuttunut aatteen mieheksi. Tämä käy ilmi Matin viimeisen matkan tapahtumista.

Matti ampuu rajavartijan

EK  tarkkaili Mattia ja solutti ilmiantajan Matin viimeiselle työmatkalle. Hän raportoi tarkasti matkan vaiheet. Matin poliittiset motiivit eivät raportissa jääneet epäselviksi.

Kannaksen rajavartio yllätti rajan takaa palaava seurueen Korpikylän kohdalla. Syntyi tulitaistelu, jossa rajavartija Eino Pöyhönen sai surmansa. SKP:n puolueaktiivi Nestori Parkkari saatiin kiinni, muut hiihtivät pakoon. EK:n mukaan Matti Ilonen ampui rajavartijan kuoliaaksi.

Matti Ilosesta annettiin etsintäkuulutus: "Ilosen pidättämiseen johtavasta ilmoituksesta luvataan 2000 markan palkkio."

Vajaan viikon kuluttua EK:n Terijoen alaosasto sai vihjeen Matin olinpaikasta Viipurissa Valokadulla ja piiritti rakennuksen 13 aseistetun miehen voimin. EK:n raportin mukaan rakennuksesta kajahti laukaus ja ikkunassa näkyi liikettä. Poliisit vastasivat tulitukseen ja syntyi kiivasta laukaustenvaihtoa. Poliisit murtautuivat sisään ja EK:n raportin mukaan Matti Ilonen ja SKP:n toimitsija Vieno Vihervaara ampuivat tuolloin itsensä. "Molemmat miehet kuolivat jonkun ajan kuluttua saamiinsa haavoihin."

Kuollessaan 24.2.1933 Matti Ilonen oli 29-vuotias. Vuonna 1938 annetussa arviossa todetaan kommunistien maayhteyden ja etappitien Neuvostoliitosta Suomeen sulkeutuneen Ilosen kuolemaan. Vuosien 1932-36 aikana Etsivä keskuspoliisi pidätti SKP:n etappimiehiä Kannaksella kaikkiaan 110, joista 75% Kivennavalla. Ilonen ei tässä joukossa kuitenkaan ollut alkuun  eikä ehkä myöhemminkään erityisesti aatteeseen sitoutunut, vaan salakuljetus oli hänelle ammatti, johon hänet johdatti isän ja tämän serkun Antin esimerkki ja rajanpinnan kylien ankea tilanne.

Sipin jalanjäljillä: Kauksamo

Kun ajetaan Kivennavan kirkonkylästä kohti Rautua päällystetty tie vaihtuu leveäksi, mutta melko kuoppaiseksi hiekkatieksi. Kauksamon entisen kylän kohdalla on peltoaukea ilman taloja.

Kauksamo oli Pihlaisten ohella toinen kylä, jossa Ison Vihan melskeistä selvinnyt Sipin jälkipolvi eli ja jatkoi sukuaan. Juho Kirjavainen (1640-1710), Heikki Matinpoika Kirjavaisen vanhin lapsi, muutti Kauksamoon.

Aluksi Juhokin tosin muutti Sikiälästä Pihlaisiin ja asui veljensä Matin tilalla. Syksyllä 1701 hän tosin palasi synnyinseudulleen Kurkelaan. Hän asettui viljelemään Hännikäisen verohylkynä ollutta tilaa. Kurkelassa Juhon talous oli seitsenhenkinen.

Kauksamon lähin asuttu paikkakunta on Vuottaa - Kirovskoje.

Ison Vihan aikana Juho ilmeisesti muutti Kauksamoon. Juhon kuolinaika ja paikka on tosin arvailujen varassa. Ison Vihan ajoilta väestökirjanpito on puutteellista, joten mahdollista on, että Juhon perhe lähti Kurkelasta vasta Juhon kuoleman jälkeen. Joka tapauksessa Juho on kuollut ennen vuotta 1727, todennäköisesti jo ennen 1723 ja silloin Juhon perhe eli Kauksamossa.

Kauksamolla Kirjavaisilla oli hallussaan hyvä tila. Kirjavaisten lisäksi Kauksamon maita viljeli Haimisen perhe 1723. Vuoteen 1727 mennessä kylän autioita oli ryhtynyt viljelemään edellisten lisäksi Nuttunen, Honkanen, Nokireki, Pajanen, Laukkanen, Telkkinen ja Nevalainen. Yksikään näistä uusista suvuista näy 1600-luvun maakirjoissa tai henkikirjoissa Kauksamossa. Kylän vanhat suvut olivat kadonneet.

1930-luvun Kauksamon talot satelliittikuvaan sijoiteltuina

Juhon toiseksi vanhin poika oli Juho (1671-1742). Hänellä ja vaimollaan Reetalla oli yhdeksän lasta. Vuoden 1728 henkikirjassa Juho Juhonpoika Kirjavaisella oli Kauksamossa kruununtila, joka aikaisemmin oli ollut Antti Ollinpoika Pajasella. Juhon kaksi veljeä asuivat tällä samalla Juhon tilalla. Joonas Kirjavaisella ja vaimollaan Valpurilla oli kaksi lasta. Taloudessa myös asuvalla asuvalla Juhon veljellä Ristolla oli viisi lasta. Tästä siis alkaa Kauksamon Kirjavaisten sukuhaara.

Joonaan tytär Kaisa ja Riston tytär Anna aviotuivat Pimiän sukuun Pimiän veljeksille Voipialaan. Tämä ei liene sattumaa. Luonnolliselta mielestäni tuntuu, että Pimiöiden ja Kirjavaisten suvuilla on ollut yhteyksiä jo ennen 1700-lukua. Voipiala on kaukana Kauksamosta, mutta ei niin kovin kaukana Pihlaisista.

Kauksamo 1930-luvulla

Kirjavainenkin katoaa sukunimenä 1800-luvulle tultaessa. Kotivävyt tuovat uudet sukunimet tullessaan. Telkkinen, Lemmitty, Kiuru, Pelkonen, Pohjalainen. 1930-luvulla Kauksamossa vaimonsa Adelen kanssa asunut Juho Kirjavainen ei ollut syntyjään kauksamolainen.

Kiuru, Kopra ja Pohjalainen olivat 1930-luvulla vahvoja sukuja Kauksamossa, ja pääosin myös Sipin jälkipolvea.

Kauksamon kylässä ei siis ole nykyisin mitään. Kylän kohdalla on kuitenkin avointa niittyä ja peltoa, joten näkymä on lähes entisen kylän laajuinen. Vain jokunen syrjässä ollut talonpaikka jää metsän kätköihin. Tie Kivennavalta Rautuun oli noilla selkosilla lisäksi kuoppainen, auton kulkunopeus väkisinkin verkkainen, joten tuohon peltoaukeaan tutustumiseen kuluu aikaa.

Siellä täällä näitä seutuja kulkiessa tulee vastaan melkoisen vahvoja ja laajoja jättiukonputken kasvustoja. Suomessakin tätä riesaa on jonkin verran, mutta ei tällä tavalla. Kasvi on monella tavalla ongelmallinen. Se leviää pelloille, rannoille ja jopa metsiin muodostaen helposti niin tiheitä kasvustoja, että tukahduttaa kaiken muun kasvillisuuden. Korkeutta kukinnoilla on viisikin metriä, joten voidaan puhua jättiputkimetsistä, kun kasvi ryöstäytyy valloilleen hyville kasvupaikoille.
Jättiputket lisääntyvät vain siementen avulla, mutta sitäkin tehokkaammin. Kukinnossa on kymmeniätuhansia siemeniä, jotka itävät hyvin vielä kymmenenkin vuotta maaperässä oltuaan. Kasvi tuottaa kukinnon vasta kolmantena vuotenaan, joten aikaisemmin se jää helposti joutomailla huomaamatta.
Suurin ongelma jättiputken osalta on sen myrkyllisyys. Jättiputkien kasvinesteen päästessä iholle ja reagoidessa auringonvalon kanssa syntyy hitaasti paranevia, vakavan palovamman kaltaisia jopa pysyviä iho-oireita. Herkät ihmiset voivat saada allergisia oireita ja hengenahdistusta jo kasvuston lähellä oleskellessaan.
Kannaksella tämä on yhtä lailla vieraslaji kuin Suomessakin, kotoisin Aasiasta. Hankala hävittää. Näitä tienvarsien suuria esiintymiä katsellessa tuntuu tästä riesasta täällä eroon pääseminen olevan jo täysin mahdotonta. Suomessa maa- ja metsätalousministeriö on laatinut strategian, jonka mukaan kaikki jättiputkiesiintymät hävitetään maastamme vuoteen 2030 mennessä.

Tässä toinen luonnosta poistettava. Varsin vaarallinen kapine jostain 70 vuoden takaa. Joku on nostanut suutariksi jääneen ison tykistökranaatin ojasta tienpenkalle Vuottaan ja Kauksamon välisellä tiellä. Ilmeisesti maantienojasta löytyneen, odottelee nyt kepein merkittynä jatkokäsittelyä. Vältimme tässäkin läheisempää tutustumista.

Seuraava teksti: Lipola

Edellinen teksti: Pihlainen

Pimiä

Veijo Pimiän artikkeli Kivennapalaisessa

"Vuoden 2012 lopulla oli Pimiä nimisiä Suomen kansalaisia kaikkiaan 287. Näistä asui Suomessa 273 ja ulkomailla 14."

Näin Pimiöistä kertoo Veijo Pimiä viime vuonna ilmestyneessä Kivennapalaisessa. Nyt kun katselee samoja tilastolukuja, niin Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Pimiöitä on edelleen tuo 287 Suomen kansalaista. Ulkomailla nyt 13, kotimaassa 274.

Täydennän hieman Veijo Pimiän sukukertomusta lisäämällä siihen muutaman kirjavaisyhteyden. Pimiä ei ole suuri suku. Kivennavan Kirjavaisen sukukirjan tauluissa esitellään silti 399 Pimiää.

Kirjavaiset ja Pimiät

Sukunimi Pimiä liittyy Kirjavaisiin jo varhain 1700-luvulla. Erityistä lisäksi on, että ensimmäiset avioliitot liittyvät Kauksamon Kirjavaisiin. 

Pimiät asuivat Voipialassa, toisella puolen Kivennapaa. Sukujen yhteenkietoutuminen ei myöskään ollut yksittäinen sattuma, vaan kysymys on kahdesta liitosta, jossa veljekset naivat serkukset. Näillä suvuilla oli hyvin todennäköisesti ollut aiemminkin yhteyksiä.

Joutselässä sortuivat molemmat suvut

Pimiän suku oli Voipialasta ainakin jo 1600-luvulla. Tuolloin Kivennavan asutus oli harvaa. Kylät olivat parin kolmen savupirtin rykelmiä, usein vain yksittäisiä taloja. Ajoittain ei kylän paikalla ollut mitään. Pimiän tila oli Voipialassa vuosisadan alusta lähtien. Kylän muodosti vuosisadan alussa Matti Pimiän (1580-1634) ja Niilo Soitun tilat. Antti Pimiän tila oli autio.

Pimiöitä asui 1600-luvulla myös Joutselässä, kuten myös Kirjavaisia. Kylässä asui Martti Pimiä vaimonsa ja poikansa kanssa. Sipi Kirjavaisen (1570-1637) poika Erkki Kirjavainen ja hänen poikansa Lasse, sitten myös veli Antti ja Heikki perheineen. Pimiät häviävät Joutselästä 1700-luvun taitteessa, mahdollisesti jo Suurina Kuolonvuosina. Kirjavaiset katoavat myöhemmin, Isonvihan aikana.

Vuoden 1639 henkikirjan mukaan Voipialaa ei ollut, mutta lähistöltä Liikolan henkikirjassa on samana vuonna Tuomas Pimiä. Pimiän tila on Voipialassa taas myöhempinä vuosina. Matti Pimiän tilan isännyys on vaihtunut Tuomakselle (1620-1670) ja vuosisadan lopulla Tuomaksen pojalle Martti Pimiälle (1660-1710).

Suurista kuolonvuosista ja Isovihasta Pimiän suku selvisi Matti Pimiän pojanpojan Martti Pimiän kautta. Matin pojalla Tuomaalla oli neljä poikaa, mutta suku jatkui vain Martti Pimiästä. Martti Tuomaanpojan jälkeläisiä ovat siten ilmeisesti kaikki Kivennavan Pimiät. Martista Pimiän suku haarautuu neljään poikaan, Tuomakseen (1691-1750), Juhoon (1697-1762), Mattiin (1701-1743) ja Pietariin (1703-1785). Matti ja Pietari ottivat vaimokseen Kirjavaisen.

Isoisä Tuomas eli Tuomas Matinpoika Pimiä esiintyi usein käräjillä. Vuonna 1649 hänet tuomittiin 18 markan sakkoihin kuuden mustelman aiheuttamisesta lyömällä. Vuonna 1652 hän oli uhkaillut vouti Pietari Lilliaskoghin asiamiestä Pietari Antinpoikaa viikatteella ja halventavilla puheilla, kun tämä oli perimässä autioveroja, saaden 6 mk sakkoja. Vuonna 1657 hän sai 40 mk sakkoja, kun hänen veljensä Pietarin leski Malin Ristontytär syytti häntä hevosen ottamisesta pantiksi väitetyistä saatavista.

Sukupolvet vaihtuvat eri tahtia

Heikki Matinpoika Kirjavaisen Pihlaisiin ja Kauksamoon asettuneet pojat Matti, Juho, Pietari ja Tuomas olivat samannimiset kuin Pimiän veljekset. Nimiä ei kuitenkaan ole annettu samanaikaisesti. Ratsumies Sipi Kirjavainen ja nihti Matti Pimiä ovat olleet lähes saman ikäisiä, mutta Matti Pimiän pojanpoika Martti Pimiä (1660-1710) oli jo eri sukupolvea kuin Sipin pojanpoika Heikki Kirjavainen (1610-1670). Ikäeroa viisikymmentä vuotta. Heikin pojat olivat Martti Pimiän ikäluokkaa. Olisiko Martti Pimiä jostain syystä antanut pojilleen etunimet Heikki Kirjavaisen poikien mukaan?

Pimiän ja Kirjavaisten sukujen kantaisät olivat samaa sukupolvea. Kirjavaisten serkukset puolisoikseen ottaneet Pimiän veljekset olivat kolmatta polvea. Kirjavaisten Pimiöihin naidut serkukset viidettä sukupolvea. Kuitenkin saman ikäisiä puolisoidensa kanssa. Sukupolvet vaihtuivat Pimiöiden kohdalla huomattavasti verkkaisemmin kuin Kirjavaisten kohdalla.

Pimiöihin naiduissa Kirjavaisissa oli kysymys Juho Kirjavaisen poikien tyttäristä. Heikin pojista Juho oli muuttanut Kauksamoon muiden asettuessa Pihlaisiin. Matti Pimiä (1701-1743) avioitui Juho Kirjavaisen pojantyttären Kaisa Kirjavaisen kanssa. Pietari Pimiä (1703-1785) avioitui Juho Kirjavaisen toisen pojan tyttären Anna Kirjavaisen kanssa. Anna ja Kaisa olivat siis serkuksia. Tämä yhdisti Voipialan Pimiät Kauksamon Kirjavaisiin.

Matti Pimiä ja Anna Kirjavainen asuivat Voipialassa, Pietari Pimiä muutti Kaisan kanssa Kotselkään. Kuten Veijo Pimiä Kivennapalaisessa kertoo, Pietarin jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa on mm. runoilija Ilmari Pimiä.

Suvut kietoutuvat toisiinsa

Kaisa Kirjavainen avioitui miehensä Pietari Pimiän kuoltua vielä Voipialaisen Eenokki Kyllästisen kanssa, Tästä liitosta syntynyt Kaisan poika Pauli Kyllästinen avioitui Katariina Pimiän kanssa. Katariina oli Juho Pimiän pojantytär. Siis tuon edellä mainitun Pimiän veljessarjan kolmannen veljen. Pauli Kyllästisen pojanpoika nai sittemmin Maria Pimiän, joka oli Katariina Pimiän veljen pojantytär. Ja sitä rataa Pimiät ja Kirjavaiset kietoutuivat sukuina toisiinsa.

Veljesten avioituminen serkusten kanssa ei ole tavanomaista, mutta ei tavatontakaan. Vanhan kirkkolain mukaan poika velvoitettiin hankkimaan avioliitolle vanhempien suostumus. Miehen tuli myös anoa tyttöä hänen isältään, joka oli tyttärensä naittaja. Tytöllä ei ollut asiaan juuri sanomista, kuten ei naisilla sananvaltaa muutenkaan. Mies käytti ehdotonta päätösvaltaa perheessä ja vastasi myös omaisuudesta.

Pimiöiden ja Kirjavaisten avioliittojen takana seisoivat ilmeisesti Pimiöiden veljesten isä Matti Pimiä ja toisaalta Juho Kirjavaisen pojat Juho Juhonpoika ja Joonas Juhonpoika. Saattoi Kauksamon Kirjavaisten äijä-Juhollakin olla jotain sanottavaan vunukoidensa naimakauppoihin. Avioliitto oli tuolloin ennen muuta taloudellinen päätös ja sukuyhteisön toimenpide.

Vanhoissa lähteissä naiset merkittiin kirjoihin patronyymeinä vailla sukutaustaansa. Mistä tulivat 1600-luvulla Kirjavaisten vaimot? Seikka, Valpuri, Malena, Aune Vilpontr, Helga Tuomaantr, Liisa Simontr, Maria Juhontr, Maria Mikontr, Maria Eskontr, Mari Sipintr, Valpuri Sipintr, Valpuri Ristontr, Mari Pertuntr…Ja oliko Pimiöiden miniöissä jo aiemminkin Kirjavaisia? Kerttu Matintr, Anna Heikintr, Mari Nuutintr...

Myöhemmin Pimiöiden ja Kirjavaisten sukujen jäsenet avioituvat monessa polvessa. Tuossa 1700-luvun alun Pimiöiden veljessarjassa, Pietari, Tuomas, Juho ja Matti, on jokaisella Kirjavaisia jälkipolvissaan. Kuten on myös Kirjavaisten 1600-luvun loppupuolen veljessarjassa, Pietari, Tuomas, Juho ja Matti, jokaisella Pimiän sukua jälkipolvissaan. Tosin näitä Pimiöiden ja Kirjavaisten sukujen avioliittoja syntyi harvakseltaan, eikä enää kertaakaan niin, että samasta talosta olisi lähdetty uudelle kosiomatkalle saman naittajan puheille.

Liitoissa oli myös yhä enemmän sijaa nuorten omille mielipiteille. Viereisestä kylästähän puolisoa usein katsottiin. Kylien pojat vahtivat mustasukkaisina kylän tyttöjä naapurikylän pojilta, joten maasto oli turvallisempaa edetä, jos talonväki oli jotain kautta jo ennestään tuttua.

Nuoriso etsi puolisoa kirkkomatkoilla, kyläkiikuissa, kihuissa, muissa juhlissa ja talkoissa. Kannaksella on ollut mielenkiintoisia tapoja parinmuodostuksessa. Nuoriso tuppijuhlissa kirkonmäellä ja tytöillä tyhjä puukontuppi vyöllä. Vanhempi naisihminen mainostamassa: “Täss on tyttö tupelle tullut, ken tahtoo, ni tampatkoo.” Poika, joka pisti puukkonsa tytön tuppeen sai seuraavana pyhänä käydä talossa katsomassa oliko hänet vävypojaksi kelpuutettu.

Oven kamanan vierestä seinästä puukkonsa löytänyt sai niine hyvineen lähteä paluumatkalle.

Sukuselvitystä Rantakylästä

Tammikuun alussa kirjoitin Kalevi Hyytiän Google Earthin avulla tekemästä selvityksestä Kivennavan tilallisista vuonna 1939. (Google Earth ja Kivennapa).

Kalevi Hyytiä on tällä tavoin näyttänyt myös Kirjavaisten suvun levinneisyyttä. Vuoden 1939 tilat on siirretty nykypäivän satelliittikuvaan ja nimetty tilan omistajan mukaan.Pihlaisten kylä oli täynnä Kirjavaisia, mutta kun katsotaan muihin kyliin nimet muuttuvat.

Rantakylään siirtyi Pihlaisista jo 1700-luvun loppupuolella Sipi Kirjavaisen jälkipolvea. Sipin jälkipolveen liittyvät talot on Hyytiä eritellyt Rantakylässä (rantakyla-kirjavainen.kml). Vähän yli puolet taloista on korvamerkitty, mutta miten nämä talot Kirjavaisiin liittyvät?  Millä tavalla esimerkiksi Antti Paloposken perikunta on yhteydessä Kirjavaisiin? Pelkästä talon haltijan nimestä ei saa otetta.

Tein tähän tiekartan Sipin sukujuuriin,  jotta Rantakylän yhteydet Kirjavaisiin avautuvat sukukirjaa selailemalla.

Tätä tehdessä vahvistui mielikuva, että sukuseurojen lähestymistapa esivanhempiin sukukirjan kautta on kuin silmälappujen kanssa kulkemista. On perustettu sukuseura, kun on löydetty jostain historian hämäristä yksi esivanhempi nimisuvulle, yleensä poikkeuksetta se on esi-isä. Kun tarpeeksi syvältä lähdetään nimiä toimitettavaan sukukirjaan kertyy helposti toistakymmentä tuhatta.  Eläneiden ihmisten sukuverkostot jäävät pääosin tavoittamatta, jos sukuyhteyksiä tarkastellaan vain yhden lähtöhenkilön kautta. Minusta se kuitenkin olisi sukututkimuksen merkittävin anti.

Myöskään kyläkirjat eivät yleensä kerro miten eri nimisuvut ovat kietoutuneet toisiinsa seudulla, jossa vuosisatoja ollaan asuttu samoilla asuinsijoilla. Olisiko tässä työsarkaa sukuseurojen yhteystyölle? Minkälainen oli eläneiden ihmisten sosiaalinen verkosto? Kuka oli kenenkin pikkuserkku? Mikä veti sukuja yhteen ja mikä niitä piti erillään?

Suppeasta Sipi Kirjavaisen näkökulmastakin yhteydet ovat toki mielenkiintoisia. Pojat ovat pysyneet kotikylissään, tyttäriä naitu naapurikyliin. Joku kiertolainen kotivävy sukutauluissa poikkeuksena.  Sukuyhteydet eivät kuitenkaan muodostu sattumalta ja kerran syntynyt geneettinen yhteys nimisukujen välillä vahvistuu avainhenkilöiden kautta. Näin on ollut aikojen alusta, joten DNA-tutkimuksella voisi olla paljonkin annettavaa sukuhistorian ulottamiseen kirjallisten lähteiden tuolle puolen.

Tässä siis sukukoordinaatit Rantakylään. Kaivakaapa sukukirja kirjahyllystä.
Rantakylään pääsette tästä: rantakyla-kirjavainen.kml (vaatii Google Earth ohjelman)

Talo 1 Antti Paloposken perikunta

Antti Mikonpoika Paloposki tuli kotivävyksi Tolvasenmäen perintötilalle vuonna 1882 avioiduttuaan Jooseppi ja Annan Tolvasen tyttären Helenan kanssa. Antti Paloposki on sukukirjassa taulussa 820. Hän syntyi Muolaan Soittolassa 859. Antin äiti Maria Nikkanen oli kotoisin Rantakylästä ja isoäiti Katri Kirjavainen Pihlaisista (Taulu 77).

Talo 2 Eino ja Saima Seppänen

Eino Seppänen ja Saima Paloposki olivat kumpikin Sipi Kirjavaisen jäkipolvea. Saima oli syntynyt Rantakylässä (Taulu 820) ja Eino Siiranmäellä (Taulu 2316). Einon äiti oli Katri Kaukonen ja isoäiti Maria Naulapää Kekrolasta. Vuonna 1785 Naulapään sukuun Kekrolaan oli avioitunut Anna Kirjavainen Pihlaisista (Taulu 55). Saiman isä oli Antti Paloposki. Hänen sukujuuristaan enemmän talon 1 kohdalla.
Vanhaisäntä Juho Tolvanen on Kirjavaisten sukukirjassa taulussa 2330 ja hänen ensimmäinen vaimonsa Riitta Katri Naulapää taulussa 2359. Riitta oli syntyjään Suurselästä ja hänen isänsä Pietari Naulapää Kekrolasta. Anna Kirjavainen taulussa 55 avioitui Pauli Naulapään kanssa Soppikylään vuonna 1785 ja perhe muutti pian Kekrolaan. (Taulu 597). Tolvaset tulivat Rantakylään jo Isovihan aikaan 1700-luvulla.

Talo 3 Johannes Seppäsen perikunta

Johannes Seppänen (Taulu 2074) avioitui Pihlaisten kylän Anna Kirjavaisen (Taulu 949) kanssa. Kummatkin siis Sipin jälkipolvea. Google Earthin kylänäkymässä nimetään talo Johannes Seppäsen perikunnalle. Johannes kuoli kuitenkin vasta 1973 Kangasalalla, Anna Kirjavainen kuoli 1935 Rantakylässä. Johanneksen äiti oli Kristiina Liski ja äidinäiti Helena Kakki, molemmat Rantakylästä. Helena Kakin äiti oli Moses Kakin kanssa vuonna 1832 avioitunut Anna Kirjavainen Pihlaisista (Taulu 531).

Talo 4 Antti ja Elsa Seppänen

Tämä tila kuului Hovimäen perintötilaan, joka oli vuonna 1898 Isojaon yhteydessä annettu Juhana Mooseksenpoika Kakille. Antti Seppänen (Taulu 2075) ja Elsa Murtonen (Taulu 658) olivat kumpikin Sipin jälkipolvea. Antti Seppänen oli taloa 3 isännöineen Johanneksen veli. Elsan vanhemmat olivat Antti Murtonen (Taulu 2143) ja Anna Kirjavainen (Taulu 657). Molemmat Pihlaisista ja Sipi Kirjavaisen jälkipolvea useampaakin kautta.

Talo 5 Jooseppi ja Aino Sällinen
Google Earthin talonimistä puuttuvat ä:n pilkut. Sukunimen Sallinen pitäisi olla Sällinen. Sällisen vaimo Aino on Kirjavaisten sukukirjassa nimellä Aina (Taulu 836). Sukukirjassa on todettu Joosepin muuttaneen nimensä Seljaksi. Aina Nikkanen oli talosta 22, vanhoja Rantakylän Nikkasia. Hänen isänisänsä äiti oli Katri Kirjavainen Pihlaisista (Taulu 77).

Talo 6 Paloposken nahkatehdas (6a) ja Paloposken kauppa (6b)

Kauppias-maanviljelijä Jooseppi Paloposken omistukseen kuului tiloja Rantakylässä. Tässä talossa oli kylän posti, kauppa ja nahkatehdas. Joosepin isä Antti Mikonpoika Paloposki oli tullut Muolaasta vävyksi Tolvasenmäen taloon (Talo 1). Joosepin vaimo oli Hilma Nikkanen. Sukuyhteys Kirjavaisiin syntyy siis ainakin Katri Kirjavaisen kautta (Taulu 77)

Talo 7 Mikko ja Ida Tolvanen, perikunta

Mikko Tolvasen (Taulu 2036) äiti oli Katri Lonki Muolaan Lehtokylästä ja äidinäiti Eeva Sarvi Kivennavan Kotselästä. Kotselän Sarvista sukujuuret johtavat Anna Kauppiseen (Taulu 521) ja Pihlaisiin. Anna Kauppisen äiti oli Maria Kirjavainen Pihlaisista (Taulu 52). Iida Tolvanen oli Mikon sisar. Mikon vaimo Kristiina Karjalainen kuoli vuonna 1918 ja Mikko eli leskenä.

Talo 8 Anna Tolvanen, perikunta

Anna oli sukuaan Kyllästinen (Taulu 1851). Hänen 1934 kuollut miehensä Armas Tolvanen (Taulu 1636) oli Rantakylän Tolvasia ja tila kuului Uusimäen perintötiloihin, joista se oli muodostunut useiden jakotapahtumien jälkeen. Armas ja Anna Tolvanen asuivat aluksi Tolvasenmäen Mikkolassa talossa 65. Molemmat siis sukulaisia Sipin jälkipolvena. Armaksen sukujuuret Kirjavaisiin tulevat äitilinjasta Toikka - Toivonen - Pimiän sukua myös isälinjassa - johtaen Kauksamon Anna Kirjavaiseen (Taulu 32). Annan suku oli Voipialasta ja johtaa Kauksamoon Kaisa Kirjavaiseen (Taulu 36) Anna ja Kaisa Kirjavainen olivat serkuksia, heidän isoisänsä oli Juho Kirjavainen (1640-1710 / Taulu 25).

Talo 10 Jooseppi ja Hilma Paloposki

Paloposken talosta käytettiin myös nimitystä Rheinborthin hovi. Tilalla oli suuri puimala, mylly ja kotitarvesaha. Asuinrakennus oli suuri kaksikerroksinen, suuri oli myös kivinavetta ja rakennuksiin kuului vielä talli ja työläisten asuntoja. Hilma Paloposki oli omaa sukuaan Nikkasia Muolaan Kalloisista. Jooseppi Paloposken äiti oli Rantakylästä Maria Nikkanen (Taulu 819) ja äidinäiti Katri Kirjavainen Pihlaisista. (Taulu 77)

Talo 11 Esa ja Anna-Maria Kyllästinen

Tässäkin talossa olivat kumpikin puolisoista Sipi Kirjavaisen jälkipolvea. Esa (Taulu 1843) oli Voipialan Kyllästisiä, taloissa 8 asuneen Anna Tolvasen veli, joten hänenkin juurensa johtavat Kaisa Kirjavaiseen Kauksamosta (Taulu 36). Anna-Maria oli omaa sukuaan Tolvanen. Matti Tolvanen oli hänen isänsä ja Maria Toikka (Taulu 318) hänen isänäitinsä. Armas Tolvanen talosta 8 oli hänen veljensä.

Talo 12 Anna Maria Seppänen ja perikunta

Anna Maria (Taulu 2308) oli omaa sukua Puhalainen, äiti oli Saara Naulapää ja isoisä Matti Naulapää, Kekrolan Naulapäitä. Sukujuuret johtavat Yrjön (äii) ja Paulin (äiii) kautta Anna Kirjavaiseen Pihlaisista (Taulu 597). Samaa Naulapään sukua kuin talossa 2 vanhaisäntä Juho Tolvanen.

Talo 13 Jooseppi ja Aino Hyttinen

Tila oli alunperin osa Hyttisenmäen perintötilaa, joka jaettiin vuonna vuonna 1935 neljään osaan. Hyttisen suku oli muuttanut Rantakylään Pihlaisista vuonna 1744. Rantakylään muutti Risto Tuomaanpoika Hyttinen ja Saara Pimiä. Saara oli Sipi Kirjavaisen jälkipolvea, Kotselän Pimiöitä alkujaan. (Taulu 346) Sukuyhteys Kirjavaisiin on kauksamolaisen Anna Kirjavaisen (Taulu 32) kautta.

Talo 15 Antti ja Alina Nikkanen

Antti Nikkanen (Taulu 1107) äiti oli Helena Nikkanen Rantakylästä ja Esa Nikkanen Kukonmäestä. Äidinisä oli Antti Nikkanen Kukonmäestä (Taulu 506), jonka kummatkin vanhemmat olivat Sipi Kirjavaisen jälkipolvea. Hanna Kirjavainen (Taulu 589) ja Juho Nikkanen (Taulu 501). Täältä päästään Töllisten suvun kautta Helena Kirjavaiseen Pihlaisiin (Taulu 47). Samaisen talossa 15 asuneen Antti Nikkasen äidinäiti oli Katariina Kirjavainen Pihlaisista (Taulu 110). Suoria esipolvilinjoja Sipi Kirjavaiseen on siis monia. Nikkasten suku on keskeinen Kirjavaisten sukukirjassa.

Talo 16a Johannes ja Hetti Tolvanen

Johannes Tolvanen (Taulu 2039) oli Katri Lonkin (Taulu 2029) ja Pietari Tolvasen poika. Katri Lonkin äiti oli Eeva Sarvi Kotselästä ja Sarven suvun kautta päästään Anna Kauppiseen (Taulu 521) Pihlaisista ja hänen äitiinsä Maria Kirjavaiseen (Taulu 52). Johannes oli siis taloa 7 isännöivän Mikko Tolvasen veli.

Talo 16b Toivo ja Laina Honkanen

Johanneksen tytär Laina (Taulu 2040) avioitui Muolaan Vesikkalasta kotoisin olleen Toivo Anselm Honkasen kanssa.

Talo 21 Sulo ja Anna Tolvanen

Sulo Tolvanen (Taulu 2146) oli Juho Tolvasen poika ja Ristiina Murtosen pojanpoika. Ristiina Murtonen (Taulu 2144) oli kotoisin Pihlaisista. Ristiinan isä oli Jooseppi Murtonen ja isänäiti Anna Kirjavainen (Taulu 558). Aina Vilhelmiina Tolvanen (otsikossa Anna) oli Mikko Kakin tytär Muolaan Jaarilasta. Hän ei ollut suoraan Sipin jälkipolvea, mutta suvut Kakki ja Kirjavainen olivat Jaarilassa yhteydessä toisiinsa.

Talo 22 Johannes ja Helvi Nikkanen

Talon vanhaisäntä Antti Nikkanen (Taulu 834) oli Heikki Nikkasen poika ja pihlaislaisen Katri Kirjavaisen (Taulu 77) pojanpoika. Hänet teloitettiin vuonna 1918 Pamppalassa sisällissodan aikana.

Talo 23 Emil ja Helmi Nikkanen

Helmi Helena Nikkanen (Taulu 1980) oli sukujaan Kakki. Isä oli Juho Kakki Rantakylästä ja isoisä Antti Kakki (Taulu 498) Kukonmäestä. Antti Kakki oli äidinpuolelta Pihlaisten Töllisiä ja Helena Kirjavaisen (Taulu 47) kautta Helmi Nikkanen oli Sipin jälkipolvea. Talon isäntä Eemil Nikkanen kaatui jatkosodassa 9.8.1941 Säntämässä.

Talo 26 Eino Helppolainen

Talon vanhaemäntä oli Anni Joosepintytär Kirjavainen (Taulu 1131) Ahjärveltä. Isä Jooseppi Kirjavainen (Taulu 113) syntyi Pihlaisista.

Talo 31 Anna Maria Glad perikunta

Anna Maria (Taulu 1195) oli sukuaan Rantakylän Nikkasia. Hänen isänsä oli Pietari Nikkanen ja isänäitinsä Eeva Pohjolainen (Taulu 134) Rantakylästä. Isänäidinäiti oli Maria Koisti ja isänäidinäidinäiti Helena Siterlainen Pihlaisista. Susanna Kirjavainen (Taulu 14) oli Helenan äiti.

Talo 33 Antti ja Alina Nikkanen

Antti Nikkanen (Taulu 1107) oli Helena Nikkasen ja Esa Nikkasen poikia. Heidät on kirjattu isännöimään myös taloa 15.

Talo 40 Jalmari Nikkanen

Tämä Lehikoisen talo oli talvisodan alla jo autioitumassa, Jalmari Nikkanen oli muuttanut taloon 37 avioiduttuaan leskiemäntä Emilia Mutan kanssa. Jalmarin isä oli Juho ja isoisä Yrjö Nikkanen. Yrjön isä Pietari Nikkanen oli Sipin jälkipolvea sekä isänsä että äitinsä kautta (Taulu 503)

Talo 41 Anna Maria Kyllästinen, perikunta

Talossa vanhaemäntä Anni (Taulu 1996) oli omaa sukua Kakki, Tobias Kakin tytär Rantakylästä. Helena Kirjavainen (Taulu 47) tulee esipolvissa vastaan kuten talossa 15 Juho Nikkasen kohdalla. Talon vävypoika Jooseppi Kyllästinen (Taulu 1846) oli Juho Kyllästisen poika. Esipolvissa päädymme jälleen Kaisa Kirjavaiseen (Taulu 35) Kauksamoon.

Talo 43 Nestor ja Maria Glad

Maria oli omaa sukua Nikkanen, Jooseppi Nikkasen tytär.

Talo 44 Eino ja Saima Glad

Saima Emilia (1106) oli omaa sukua Nikkanen, Anni Nikkasen tytär ja Helena Nikkasen tyttärentytär (Taulu 1101). Hänkin siis useampaa kautta Sipin jälkipolvia.

Talo 50 Matti ja Aino Moisander

Matti Moisander (Taulu 2028) ja Aino (Aina) os Tolvanen (Taulu 2044) olivat kumpikin Sipi Kirjavaisen jälkipolvea. He muuttivat tähän taloon 1930-luvun alussa. Ainon äiti oli Katri Lonki ja Aino siis Johannes Tolvasen sisko. Matti Moisander oli Rantakylän Moisandereita, Kristiina Kakki (Taulu 2078) hänen isoäitinsä. Hänen kauttaan päädymme Anna Kirjavaiseen Pihlaisista (Taulu 533)

Talo 51 Amalia Moisander ja pojat

Amalian vuonna 1926 kuollut mies Antti Moisander (Taulu 2079) oli myös Rantakylän Moisandereita, Matti Moisanderin setä, äitinsä Kristiina Kakki (Taulu 2078) ja isoäitinsä Anna Kirjavainen (Taulu 533).

Talo 52 Antti ja Loviisa Tolvanen

Antti Tolvasen (Taulu 2150) äiti oli Ristiina Murtonen Pihlaisista ja isoisänsä Jooseppi Murtonen (Taulu 562). Äidinisänäiti oli Anna Kirjavainen (Taulu 558)

Talo 54 Mylly ja saha

Myllymäen tila erotettiin Toivolan kantatilasta talosta 56 vuonna 1924. Esa Tolvanen (Taulu 2345) osti tilan vuonna 1937. Esa oli Paavo Tolvasen ja Anni Riikosen poika. Anni Riikosen äiti oli Maria Naulapää, äidinisä Yrjö Naulapää (Taulu 604) ja äidinisänäiti Maria Kirjavainen (Taulu 596) Pihlaisista.

Talo 55 Esa ja Hilda Tolvanen

Tässä talossa Esa (Taulu 2345) ja Hilda Tolvasen perhe asui vuoteen 1937 kunnes ostivat Myllymäen tilan.

Talo 56 Mikko ja Arvo Tolvanen

Toivolan tila oli Tolvasten suvun kantatila. Mikko Tolvanen (Taulu 2329) oli Esa Tolvasen veli ja Kirjavaisten sukua äidinisänäidin Maria Kirjavaisen (Taulu 596) kautta.

Talo 57 Antti Tolvasen perikunta

Tämä Tolvasten suvun kantatilasta erotettu Kuoppamäen tila oli tyhjillään talvisodan alkaessa. Antti Tolvanen (Taulu 2339) oli samaa Tolvasten veljessarjaa kuin edellä Mikko ja Esa Tolvanen.

Talo 58 Mikko ja Helmi Seppänen

Helmi Eliina os. Toikka (Taulu 3009) oli Ristiina Liftländerin (Taulu 1600) tytär ja Valpuri Veijalaisen (Taulu 1598) tyttärentytär. Sukuyhteys Kirjavaisiin on Kauksamon Mari Kirjavaisen kautta (Taulu 31)

Talo 61 Matti ja Hilda Tolvanen

Matti Tolvanen (Taulu 1662) oli Sipi Kirjavaisen sukua sekä isänsä Mikko Tolvasen (Taulu 2135) että äitinsä Beata Toikan (Taulu 1659) kautta. Matin Isänäiti oli Piatta Murtonen Pihlaisista ja hänen äitinsä Anna Kirjavainen (Taulu 555) Matin äidinäiti oli Helena Toivonen (Taulu 318) Hän polveutuu Pimiän suvun kautta kauksamolaiseen Anna Kirjavaiseen (Taulu 32).

Talo 63 Katri Korjula

Juho Korjulan leski Katri oli omaa sukuaan Kakki. Juhon Matilda-sisar oli naimisissa Juho Kakin kanssa (Taulu 1233) ja tämä perhe asui samalla tilalla. Juho Kakin äiti oli Saara Jantunen ja äidinisä Juho Jantunen (Taulu 140). Jantuset olivat Rantakylästä ja sukuyhteys Kirjavaisiin oli pihlaislaisen Susanna Kirjavaisen (Taulu 14) kautta.

Talo 66 Emil ja Helmi Rämö

Eemeli Rämö (Taulu 1224) oli Juhon poika ja Tuomas Rämön pojanpoika. Suku eli Rantakylässä ja tilan nimi oli Rämölä. Sukuyhteys Pihlaisiin ja Kirjavaisiin on heilläkin Susanna Kirjavaisen kautta. (Taulu 14)

Talo 67 Antti Liskin perikunta

Liskilän tilan isäntä Antti Liski (Taulu 2072) ja emäntä Hilja Maria os Toivonen (Taulu 1660) kuolivat juuri ennen talvisodan alkua, ensin emäntä ja sitten isäntä. Kummatkin olivat Sipi Kirjavaisen jälkipolvea. Antti Liskin äiti oli Helena Kakki Rantakylästä ja äidinäiti Anna Kirjavainen (Taulu 533) Pihlaisista. Hilja Toivosen vanhemmat olivat Mikko Tolvanen ja Beata Toikka, molemmat Sipin jälkipolvea. Hilja Toivosen sukutaustassa on siis Pimiän suvun kautta Kaisa Kirjavainen Kauksamosta (Taulu 36)

Talo 69 Saima ja Antti Hyttinen

Saima Hyttinen oli omaa sukuaan Kakki (Taulu 1215) ja Eeva Rämön pojantytär. Sukuyhteys Sipi Kirjavaiseen Saimallakin on Susanna Kirjavaisen kautta (Taulu 14)

Linkkejä sukutarinoihin

Sukuhistoriasta tai sukututkimuksesta blogien kirjoittajia on silmiini sattunut vähänlaisesti. Mutta kun kysyy ja katselee niin jotain aina löytää. Sen verran, että päätin linkittää ne. Näihin tutustumisessa ei tule aika pitkäksi. Kenellä on tietoa muista sukublogeista? Ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan.


Ahoilta ja rannoilta
Sukelluksia Suodenniemen historiaan. Suodenniemi sijaitsee Länsi-Pirkanmaalla, puolimatkassa Tampereelta Poriin Mouhijärven pohjoispuolella. Kirjoittaja on aloitellut bloginsa pitämistä syksyllä paria viikkoa myöhemmin kuin minä avasin tämän omani. Laadukkaita kirjoituksia ilmestyy pari kolme kuukaudessa.

Annelin ajatuksia
Opettajaihmisen ajatuksia, joita ei ole rajattu sukujuttuihin, mutta ovat vahvasti sidoksissa historiaan. Kotoisin Pirkanmaalta. Kirjoittaja on kahden ja puolen vuoden aikana suoltanut 466 kirjoitusta, blogin päivitystahti on kunnioitettava.

Biografian polkuja
Markku Virolainen on aloittanut bloginsa vuonna 2009. Hän rakentaa isänsä elämänkertaa ja samalla kertoo meille Muolaasta.

Hajamietteitä Pöljältä
Lukion historianopettaja rajaa bloginsa maantieteellisesti varsin tarkasti. Hän kirjoittaa kahdeksan kilometrin säteellä syntymäkodistaan tapahtuneista asioista. Savolaista tarinaa Iisalmen ja Kuopion väliltä. Blogi on aloitettu viime vuoden syyskuussa ja päivitysrytmi on yleensä juttu per viikko.

Juhan suku-uutiset
Juhan suku-uutiset ovat jo vuodesta 2006 poimineet mielenkiintoisia tietoja sieltä täältä sukututkimuksen varrelta.

Kosketan eilistä
Blogi on alkanut 2008 syksyllä kirjoittajan vanhempien perunkirjoituspaperien selaamisesta. Kirjoittajan isän kymiläisten ja äidin pohjalaisten juurien seulonnan lisäksi blogiin mahtuu jonkin verran myös tätä päivää.

Laitasaari
Oulunjokivarttia Muhokselle päin ajelelemalla ja rantatielle poikkeamalla pääset Laitasaaren kylään. Kimppablogi kylähistoriasta, jota päivitellään melko ahkerasti.

Lönrotin tyttöjä ja poikia
Kirjoittaja on ottanut käyttöön näkymän, jossa kirjoituksiin päästään pikkukuvien kautta. Kuvat voi ryhmitellä kuukausitasolla. Tunnisteita kirjoittaja ei ole käyttänyt, joten se ryhmittely ei toimi. Kirjoittaja on aloitellut blogia syksyllä tarkoituksenaan kirjata muistiin harvemmin kuultuja juttuja Lönrotista.

Nässi & Karhu Sukupuu
Harvakseltaan päivittyvä sukublogi. Sukua on Inkerissä ja Karjalan Kannaksella, samoilla seuduilla siis kuin Kirjavaisiakin. Pitänee tutustua tarkemmin kahteen sukupuuhun, jotka blogin yhteydessä on julkaistu.

Omenapuusta pudonneet
Pääosin Kirkkonummelta oleva suku. Kirjoittaja näyttää pitävän välillä taukoja, nytkin on viimeisin kirjoitus syyskuulta.

Oton ja Iidan sukua
Harrastelija hämäläisten sukujuurien jäljillä. Päivitykset ovat mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja katsauksia paikallishistoriaa laajempiinkin ilmiöihin.

Prinsessan sukututkinnat
Kirjoittaja vasta aloittelee blogiaan eikä ilmeisesti itsekään vielä tiedä minkälaista tuotosta jatkossa on odotettavissa. Pohjanmaalle näkyy kiinnostus suuntautuvan.

Risainen paita ja väkevä kirous
Harvakseltaan päivittyvä blogi liittyy sivustoon Sukututkimus. Ei kuitenkaan Sukututkimus nimiseen blogiin.

Sukupuuni juurella
Tarinoita ja tapahtumia sukutaulujen luiden ympärille on blogin tavoite. Fokus näyttää olevan melko pohjoisessa. Tämäkin bogi on aloittanut tämän vuoden syyskuussa.

Sukututkijan loppuvuosi 
Kaisa Kyläkoski päivittää blogiaan niin että heikompia hirvittää, kerran päivässä ja kaksi parhaassa. Blogilinkki keikkuu ylimpänä tuon oikeanpuoleisen listan kärjessä, harvoin mikään päivitys pääsee kiilaamaan sitä hetkeksi aikaa alemmaksi.
Bloginpitäjä on aloitellut vuodesta 2007 ja tekee ilmeisesti edelleen täyspäiväistä sukututkimusta. Mielenkiintoinen blogi ja historian runsaudensarvi, mutta keskittyy enimmäkseen Länsi-Suomeen, Karjalasta ei kerrota juurikaan.
Edit: Kaisa Kyläkoski informoi 13.1.2014: Korjauksena toteaisin, etten ole täysipäiväinen sukututkija enkä täysipäiväinen historianharrastaja. Elantoni ansaitakseni teen jotain ihan muuta 37,5 tuntia viikossa. Mikä jättää kyllä tarpeeksi aikaa blogin kirjoittamiseen.
Päivitystahti on sitäkin kunnioitettavampi.

Sukututkimus
Eteläpohjalaisista juurista harvakseltaan päivitettynä huhtikuusta 2005.

Totta vai Tarua - Satun sukutarinat
Keskimäärin kerran kuussa sukutarinoita Pirkanmaalta

Tuohijärvi
Monipuolista sukutarinointia Keski-Suomesta. Mielekiintoisia ovat kirjoittajan isän päiväkirjat

Tyrvääläinen sukua harrastamassa
Sukututkimusta Pirkanmaalta, päivityksiä pari kertaa kuussa vuodesta 2010.

Westerlund
Erikoinen blogi julkishenkilöiden sukutaustoista

Moisanderin suku

Selailin sukukirjaa. Moisanderin sukuseura on samoin kuin Kivennavan Kirjavaiset etsinyt suoraa isäpolvea niin pitkälle kuin näkymää on riittänyt. Sen jälkeen on kerätty löydetystä kantaisästä jälkipolvea niin paljon kuin on löytynyt. Näin on tehty sukukirja, että siinä me nyt olemme, Moisanderin suku, kansien sisällä.

Tukholman valtiopäivillä 1686 Mathias Moisander syytti muutaman muun edustajan kanssa Inkerin, Karjalan ja Käkisalmen läänin kenraalikuvernööriä, vapaaherra Jöran Sperlingiä väärinkäytöksistä. Samoja syytöksiä oli kuninkaan korviin kuulunut Sperlingistä aiemminkin. Vuonna 1685 tuota viestiä Kaarle XI:lle tuonut talonpoika oli heitetty vankityrmään Kantsin linnoitukseen, eikä hänestä sen koommin ole kuultu.

Moisander oli kahden kumppaninsa kanssa hakenut oikeutta ensin vapaaherra Sperlingiltä, mutta tämä oli lähettänyt nimismiehen ja sotilaita lähetystön perään. He oli hädin tuskin pelastaneet henkensä pakenemalla metsiin. Valtiopäiville matkustettiin tuon jälkeen 31-sivuisen rahvaanvalituksen kera. Vapaaherra Sperlingiä syytettiin oman edun tavoittelusta kruununtiloja edelleen vuokraamalla. Hän lisäsi näin sekä valtion kustannuksia että talopoikien verotaakkaa. Rahanahneet vuokraisännät olivat säälimättä kiusanneet talonpoikia.

Tukholmassa käynnin jälkeen Mathias Moisander erotettiin virastaan vuonna 1688.

Moisanderin kuninkaalle toimittamasta valituskirjelmästä alkoi suuri oikeudenkäyntikierre, joka kiersi kihlakunnan käräjiä. Sperling kiisti kaikki valituskirjeen kohdat. Hän myönsi joidenkin tilojen haltijoiden kohdelleen talonpoikia kovakouraisesti, mutta hän itse oli huolehtinut asioiden saattamisesta oikeille raiteille. Päivätöiden rasitus oli ollut kohtuullinen johtuen alueen hovileirien vähäisistä peltomääristä. Myös kaikki muut syytökset Sperling selitti vääriksi.

Vuonna 1690 kuningas tuomitsi Mathias Moisanderin “varoitukseksi ja muille esimerkiksi kapinan lietsojana” elinkautiseen vankeuteen ja sitten tekemään elinkautista pakkotyötä kaularaudoissa Ivangorodin linnoituksessa. Linnoitus sijaitsee Narvajoen itärannalla lähellä Pietaria. Viimeinen maininta Mathias Moisanderista on maaliskuulta 1694 vankina. Sen jälkeen hänestä ei ole tietoja.

Ivangorodin linnoitus, jonka Ruotsi valloitti 1613 ja menetti vuonna 1704.
Täällä Mathias Moisanderin  eli viimeiset vuotensa tuomittuna vakoilusta.
Todellinen syy tuomioon oli kenraalikuvernöörin omavaltaisuuksiin puuttuminen.

Negatiivinen säätykierto Moisandereilla on jyrkkä ja dramaattinen. Mathiaksen vaimon

Agnetha Thomasdottir Buschin mainitaan olleen sokean ja eläneen täysin varattomana kuuden lapsensa kanssa.

Yksi pojista Thomas Mathiasson Moisander eli talollisena Muolaan Karhulassa ja hänestä suku jatkuu.  Kaikkien Mathiaksen ja Agnethan lapsien kohtalosta ei ole sukututkija saanut tietoa, ei ehkä saakaan. Suurien kuolonvuosien nälänhätä sekä Suuri Pohjansota surmasivat vuosisadan vaihteen molemmin puolin Karjalan rahvasta, mahdollisesti myös Moisanderit yhtä poikaa lukuunottamatta.   

Tässä Moisanderin sukuseuran esihistoria. Mitä tekemistä tällä on Kirjavaisten kanssa? Ei mitään vielä "kantaisien" kautta. Sipi Kirjavainen syntyi Uudellakirkolla Äyräpään kihlakunnassa vuonna 1570,  Mathias syntyi Turun kaupungissa vuonna 1640, kolme vuotta Sipin kuoleman jälkeen.

Sipin poika Matti Kirjavainen oli valtiopäivämies vuoden 1647 valtiopäivillä, Mathias Moisander matkusti Tukholmaan vuonna 1686. Valtiopäivillä Äyräpään talonpoikia edustanut nimismies Matti Kirjavainen oli ollut kuolleena jo 30 vuotta ennen Mathiaksen matkaa.

Matti Heikinpoika Kirjavainen oli samaa sukupolvea Mathias Moisanderin kanssa. Hän nautti yhteisössään samankaltaista arvostusta kuin isoisänsä Matti Sipinpoika. Hän oli väestön edustaja, henkikirjojen allekirjoittaja ja lautamies. Matin talon asukasluku Kivennavan Pihlaisissa lienee ollut noin neljäkymmentä henkeä Mathias Moisanderin matkatessa Tukholmaan. Eikä heilläkään ollut mitään yhteistä.

Yhteistä kahdelle suvulle näyttää olleen vain, että molemmat suvut olivat sammua nälkävuosien ja Isovihan kurimuksissa.

Ensimmäinen yhteys

Sukukirjoja vertaamalla löydän ensimmäinen yhdyssiteen Moisanderin ja Kirjavaisen välille noin sadan vuoden päähän tästä Mathiakselle kohtalokkaasta tukholmanmatkasta. Antti Moisander (1752-1794) ja Kivennavan Pihlaisista kotoisin ollut Johanna Kirjavaisella (1758-1811) avioituivat 3.12.1977. He asuivat Antin kotikylässä Muolaan Karhulassa, saivat 8 lasta sekä 27 lastenlasta.

Moisanderin sukukirjassa heidät esitellään nimillä Andreas Thomasson Moisander ja Hanna Matsdotter Kirjavainen. Nimet kuten ruotsinkieliset kirjurit heidät ovat lähteisiin kirjanneet. Kirjavaisten sukukirjassa nimet on suomennettu  käytössä olleiksi etunimiksi.

Antin ja Johannan pariskunta on ensimmäinen lenkki Kirjavaisten ja Moisanderien yhteisissä sukupolviketjuissa. Pitäjänrajoja ylittävä sukuyhteys alkaa siis varhain. Karhulan kylä oli Vuotjärven pohjoispuolella Pihlaisten naapurikylä. Tai pitänee varovaisesti täsmentää, että tämä näyttäisi olevan ensimmäinen tiedossa oleva yhdysside sukujen välillä. Muolaan Punnuksen kylässä asui jo 1600-luvulla Kirjavaisia, joiden yhteys Sipiin on yhä varmistamatta. Myös nämä Muolaan Kirjavaiset näkyvät Moisanderin sukukirjan tauluissa.

Yhteyksiä alkaa löytymään, otan vielä yhden esimerkin sata vuotta eteenpäin äskeisestä. Tasan sata vuotta myöhemmin Antti Moisanderia syntyneellä Heikki Kirjavaisella (1852-1709) oli Pihlaisen kylässä 11 lasta, heistä viisi vanhinta Helena Moisanderin (1856-1887) kanssa. Helena oli Muolaan Karhulasta kotoisin. Yhteisiä lapsenlapsia heille siunautui 24.

Aviopari mainitaan Moisanderin sukukirjassa nimillä Helena Johansdotter Moisander ja Henrik Paulsson Kirjavainen. Pariskunnan viisi lasta on Moisanderin sukukirjassa lueteltu, mutta ei enää lastenlapsia, eikä heidän jälkeläisiään. Tässähän voisi hyvinkin olla Moisanderin sukuseuran potentiaalisia jäseniä, koko joukko nykyisin elävää Mathias Moisanderin jälkipolvea suoraan alenevassa polvessa. Kirjavaisten sukukirjasta heidät nyt löydät.

Tässä kahden karjalaissuvun yhteistä kudelmaa vain parin esimerkin avulla. Kirjavaisia on Moisanderin sukukirjassa 70 henkilöä, Moisandereita esitellään Kirjavaisten sukukirjassa 150. Muiden kummassakin kirjassa  esiintyvien sukunimien takaa yhteyksiä löytyy enemmän. Lukuisia Kakkeja, Murtosia, Hyytiöitä, Paloposkia, Susia, Nokkosia, Äkräitä sekä muita. Samoja ihmisiä esitellään kummassakin sukukirjassa. He ovat sekä Sipi Kirjavaisen, että Mathias Moisanderin jälkipolvea tai heidän puolisoitaan.

Kaikki me kuulumme johonkin sukuun

Moisanderin sukukirjan alkusanoissa todetaan: "Historian näkeminen esipolvina vuosisatojen taakse antaa uutta näkökulmaa nykyhetkeen ja voi ehkä innostaa uusia henkilöitä sukututkimuksen pariin. Kaikki me kuulumme johonkin sukuun. Menneet tapahtumat tulevat elävämmäksi, kun ajattelemme esivanhempiemme elämää entisinä aikoina."

Kuulumme ehkäpä jo tuhanteenkuuteenkymmeneenneljään "sukuun" kun katsomme esivanhempiamme kymmenen sukupolven päähän. Käytännössä määrä on pienempi, koska esivanhempamme naimakaupat ovat kohdistuneet lähes aina lähiympäristöön ja näin aiheuttavat sukulaisuutta montaa kautta. Suuri määrä se on kuitenkin.

Minusta sukujen historiassa on kiinnostavinta miten ne lomittuvat toisiinsa. Eri suvuissa naimakaupat ja sukuyhteydet ovat olleet sidoksissa toisiinsa vuosisatoja. Samoja sukunimet toistuvat miniöillä ja vävyillä sukupolvien ketjussa.

Me ihailemme sukukokouksissa yhden esivanhempiemme jälkipolviluetteloa ja näemme sukutaulun henkilöt aivan kuin he olisivat olleet nykyajan ydinperhettä. Näin emme näe esipolviemme menneisyyttä kovin hyvin. Talojen alaisuuteen rippikirjoissa merkityt palkolliset olivat usein talon emännän tai isännän sisaria, serkkuja, tätejä tai muita lähisukulaisia. Monet talon tyttäristä ja pojista asuivat sisartensa, veljiensä, tätiensä tai setiensä perheissä mahdollisesti eri pitäjässä.

Olisi mielenkiintoinen haaste lähteä selvittämään miten eri suvut eri aikoina esipolvien elinpiirissä ovat keskenään sekoittuneet. Mitä havaintoja näin voidaan tehdä? Saavatko jotkut muistiin merkityt tapahtumat uuden merkityksen tai selityksen? Voisiko tämä olla jopa kahden sukuseuran yhteisprojekti? Geneettinen sukututkimus toisi siihen vielä oman mausteensa.

689 sukunimeä

Jälkipolvitutkimus Sipin ja Seikan jälkeläisistä alkaa 1500 luvulta ja leviää viuhkana moneen sukuun ja sukunimeen. Äitipolvet luovat yhtymäkohdat muihin sukuihin ja muuttavat sukunimen. Osa sukunimistä jää pelkästään puolison nimeksi ilman jatkoa jälkipolviin.

Suku on elänyt pääosin melko pienellä alueella rajan tuntumassa Karjalan Kannaksella. Silti sukunimiä sukuun on tullut useita satoja, tarkalleen ottaen 689 eri sukunimeä. Onhan sukutauluissa tosin henkilöitä runsaasti, Sipin ja Seikan jälkeläisiä yhteensä 14449 kappaletta.

27 sukunimeä on kirjassa yli sadan yksilön niminä, yhteensä 7376 henkilöä. Siis nämä 27 sukunimeä kattavat vähän yli puolet jälkipolvista:

Lukumäärä	Sukunimi	Mistä alkaen
2129	Kirjavainen	1570-
492	Hyytiä	1827-
399	Pimiä	1727-
380	Nikkanen	1772-
380	Paavolainen	1781-
286	Murtonen	1802-
278	Nokkonen	1747-
278	Suutari	1816-
276	Tolvanen	1791-
274	Savolainen	1752-
230	Huuhtanen	1808-
202	Holttinen	1794-
165	Ilonen	1792-
164	Naulapää	1787-
162	Seppänen	1800-
145	Kiuru	1803-
137	Henttinen	1766-
130	Töllinen	1745-
122	Moisander	1779-
120	Sarvi	1740-
113	Mikkolainen	1887-
107	Veijalainen	1815-
104	Vaittinen	1768-
103	Rontu	1819-
103	Kyllästinen	1745-
100	Rautiainen	1796-

Hyytiöitä on kirjan aineistossa lukumääräisesti eniten Kirjavaisten jälkeen vaikka he tulevat aineistoon vasta vuonna 1827, jolloin Kivennavan Liikolassa syntyi Matti Hyytiän ja Kivennavan Voipialasta kotoisin olleen Valpuri Pimiän perheeseen Mikko-poika (1827-1898).  Mikon isovanhemmat äidin puolelta olivat Anna Kirjavainen (1778-1803) Kivennavan Pihlaisista  ja Juho Pimiä (1773-1806) Voipialasta.

Hyytiöiden lukumäärä kirjassa on näin merkittävä sen vuoksi, että sukututkija Kalevi Hyytiän koostama aineisto on varsin kattava nykypäivään asti Hyytiöiden osalta. Muiden sukuhaarojen tiedoissa 1900-luvulta lähtien on väistämättä puutteita, koska tuoreemman aineiston julkaisu edellyttää henkilöiden suostumusta. Joko kirjassa esitellyn henkilön itse tai hänen lähisukulaisensa on täytynyt antaa tiedot julkaistavaksi.

Ensimmäiset sukunimet tulevat Kirjavaisten rinnalle 1720-luvulla. Vanonen, Pimiä, Käkönen. Pimiöiden aineisto on keskeinen tässä jälkipolvitarkastelussa, lähes 400 henkilöä. Miksi sitten muut sukunimet tulevat näin myöhään kun kantahenkilö on 1500-luvulta? Selitys on Suurissa kuolonvuosissa ja niitä seuranneessa Isovihassa. Sipin ja Seikan jälkeläisten jäljet katoavat yhtä sukuhaaraa lukuunottamatta.

Pimiät ovat liityneet Kirjavaisten sukuun jo 1700-luvun alusta. Hyytiöiden suurempi lukumäärä kertoo   tässä myös tarkemmista jälkipolvimerkinnöistä 1900-luvulla.

Löydätkö omaa sukuasi tai peräti itsesi sukukirjan henkilöistä?

Kivennavan Kirjavaisten henkilöluettelo