Muinaisuutemme jäljillä

Arkeologia ei ole minua koskaan varsinaisesti kiinnostanut. Johtuu varmaan siitä, että, sen tarjoaman tiedon kiinnittäminen muuhun tietoon on tuntunut hankalalta. Joku löytää jotain maasta. Löydöksen ikä ja käyttötarkoitus arvioidaan ja esine museoidaan muiden samanlaisten löydösten joukkoon. Aspestikeramiikkaa, nuorakeramiikkaa vai kamparemiikkaa?

Mitä nämä ruukunpalaset kertovat? Historiassa on sentään selkeät kirjalliset alkuperäislähteet ja niiden tulkinta. Mitä varsinaista tietoa niiden rinnalla luulöydöt tai asuinpainanteet tuhansien vuosien takaa jakavat?

Kiinnostavammaksi esihistoria muuttui luettuani juuri ilmestyneen kirjan. Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle julkaistiin vuoden vaihteen tienoilla. Se on kattava esitys uusimmasta tutkimustiedosta. Se on monella tavalla mielenkiintoinen lukukokemus.  Vie suomalaisuuden juurille.

Mielenkiintoista sekin, että kirja ulottuu kivikaudelta aina keskiajalle, josta jo on runsaasti kirjallista aineistoa. Lisäksi tekijät esittelevät tutkimuslöydökset myös luovutetun Karjalan alueelta.

Nopeaa väestönkasvua

Kirja ulottaa tarkastelunsa siis 1500-luvun puoliväliin asti. Tuolloin kiinteä kylämäinen asutus oli keskittynyt Suomessa rannikkoseudulle Suomenlahdelle ja Pohjanlahdelle, sekä Laatokan rantamaille. Karjalankannas oli tuolloin selkeämmin jo kyläasutuksen piirissä kuin muu Sisäsuomi. Muualla Suomessa sisämaat olivat vain paikoitellen kiinteän asutuksen piirissä.

Tuolta ajalta ovat myös ensimmäiset tarkat arviot Suomen väkimäärästä. Suomen alueella oli noin 35000 taloa ja niissä keskimäärin 6-10 asukasta. Suomen väkiluku oli siis noin 300 000.

Kivennavalla oli nelisensataa asuttua taloa eli kolmisentuhatta asukasta.

Väestönkasvu oli ollut nopeaa rautakaudelta keskiajalle. Keskiajan alun väestönmääriä on vaikeampi todentaa, mutta asukkaita Suomessa oli 1100-luvulla vain muutamia kymmeniä tuhansia. Korkeintaan 50 000.

Ruotsalaiset ulottivat tuolloin valtansa Suomenlahden itäosiin. Karjalan rahvaan yhteydet olivat rakentuneet Novgorodin suuntaan, kun Ruotsi työntyi sotajoukkoineen itään.  Viipurin linna rakennettiin 1290 ja vuonna 1300 ruotsalaiset rakensivat sillanpääasemaksi Maankruunun linnan Nevanjoen suuhun. Tosin tämä varustus ei pystynyt pitämään puoliaan talven yli. Novgorodilaiset ja karjalaiset surmasivat koko varusväen ja polttivat linnan.

Pähkinäsaaren rauha 1323 vakiinnutti lopulta Ruotsin ja Novgorodin valtapiirien rajat ja jakoi Kannaksen pitkittäin kahtia. Eteläpuoli Ruotsille ja Pohjoispuoli Novgorodille.

Kannas etupäässä asumattomana

Esihistoriallinen tutkimus on vähän samassa asemassa kuin geneettinen sukututkimus. Kumpikin haparoi eteenpäin ilman kirjallisten lähteiden tuomaa valaistusta. Ruotsin vallan alku Karjalassa on ikään kuin vedenjakaja esihistorian ja historiallisen ajan välissä. Ollaan vielä  väestökirjanpidon dokumenttien ulottumattomissa. Muita kirjallisia lähteitä on jo, mutta kovin niukasti.

Varhaisempaan aikaan mentäessä Karjalan kannas oli erämaata. Suomalaisasutus oli keskittynyt Karjalassa Laatokan luoteisrannikolle ja Etelä-Saimaan rannoille. Muualla asutuksen jäänteet ovat yksittäislöytöjä. Eivät anna todisteita kiinteästä asutuksesta.

Tarkemmin sanoen Itä-Kannaksen löydöt keskittyvät Suvanto-järven ympärille Sakkolaan ja Metsäpirttiin, Vuoksen alajuoksulle Räisälään, Kaukolaan ja Käkisalmeen, Laatokan varsinaiselle luoteisrannikolle Hiitolaan ja Kurkijoelle ja pohjoisemmaksi Sortavalaan. Erillinen astuskeskittymä oli lisäksi Laatokan koillisrannikolla Salmissa. Kaikki nämä luetellut alueet jäivät Pähkinäsaaren rauhassa 1323 Novgorodille. Rauhansopimuksen jälkeen asutus vahvistui etelämpänä Kannaksella.

Paikkakunnat ovat ilmoitettujen esi-isien asuinalueita.

Kertooko perimä jo asuinpaikan?

Nyt tulee houkutus arvioida tämän tiedon pohjalta todennäköisyyksiä Kirjavaisten alkuperästä.  Vieressä on kartta Y-DNA testini 'etäserkkuosumista' 37-markkerin tasolla.

Yhden geneettisen askeleen päässä oranssina täplänä kartalla on tuttu sukulaismies, kirkonkirjoissa kahdeksannen polven etäserkkuni.

Yhteinen esi-isämme on kirkonkirjoissa Tuomas Matinpoika Kirjavainen (1724-1778). Hänen isoisänsä Tuomas Heikinpoika Kirjavainen (1650-1720) tuli Pihlaisten kylään. Tuomas Heikinpojan isoisänsä Heikki Matinpoika Kirjavainen (1610-1970) tuli Kivennavan pitäjään Uudeltakirkolta. Hänen isoisäänsä Sipi Kirjavaiseen (1570-1637) kirjalliset jäljet sitten päättyvätkin. Mistä tulivat Kirjavaiset Uudellekirkolle ja milloin?

Toinen oranssi täplä sijoittuu Saimaan rannalle. Genettinen etäisyys on sama, mutta sukulaisuus on silti kaukaisempi. Tuon näytteen antaja on sijoittanut kaukaisimman tiedossaan olevan esi-isänsä vuonna 1905 syntyneen Sulo Viron Taipalsaareen. Minä ja Sulo Viron jälkeläinen olemme melko lähellä sukuhistorioissamme, mutta välissä on silti pitkä matka pimeää. 

Toinen mahdollinen suunta

Hyvin lähellä geneettisesti on myös Pyhäjärvellä 1600-luvulla asuneen Heikki Yrjönpoika Pärssisen jälkeläinen. Keltainen täppä tarkoittaa kahta geneettistä poikkeamaa 37-markkerin tasolla. 67-markkerin tasolla Viro ja Pärssinen ovat yhtä kaukana geneettisesti.

Pärssisten sukuseurassa arvellaan, että suku olisi tullut Pyhäjärven Kahvenitsan kylään Muolaan Pärssilästä.  Mikko Pärssinen karkasi tilaltaan Muolaasta ja on todennäköisesti sama Mikko Pärssinen, joka asettui asumaan Pyhäjärvelle samoihin aikoihin.

Näiden varhaisempien arkeologisten asutustietojen perusteella Mikko Pärssinen on voinut olla Ruotsin kruunun verotaakkaan tuskastunut paluumuuttaja. Juuret alunperinkin Laatokan rantamilla.

Harmi, ettei Viron suvussa sukuselvitys ulotu yhtä kauas kuin Pärssisillä. Etelä-Saimaan alueen merkittävin asutuskeskittymä on Mikkelissä ja sillä on selvä jatkuvuus viikinki- ja ristiretkiajan yli keskiajalle. Tuolle seudulle kiinnittyminen 1600-luvulla antaisi jo jotain tietoa esi-isien liikkeistä.

Saimaan rannalta vai Laatokan rannalta? Kumpi on ollut Kirjavaisten tulosuunta Uudellekirkolle ja Kivennavalle? Laatokan pohjoisrannalla asuivat Suistamon Pyörittäjän Kirjavaiset, mutta tietoa geneettisestä yhteydestämme ei nyt vielä ole. Parikkalassa nykyisen rajan pinnassa on Kirjavalan kylä, mutta ei tietoa liittyykö kylän nimi Kirjavaisiin. Uudenkirkon Kirjavalan kylässä asui sen sijaan paljonkin Kirjavaisia. Missä ja milloin tuo sukunimi on otettu? Mielenkiintoinen palapeli, josta puuttuu muutama arvoitukset ratkaiseva pala.

Muinaisuutemme jäljet antaa aiheen olettaa, että väki on aikojen saatossa kulkenut edes takaisin Saimaan rantojen ja Laatokan rantojen väliä.

Asutus Saimaalla ja Laatokalla

Kun mennään vielä syvemmälle esi-historiaan tullaan kolmentuhannen vuoden taakse hyvin pienten yhteisöjen aikaan. Kaskiviljely jo hallittiin, mutta metsästys ja keräily olivat tärkeämmät ravinnonlähteinä. Varsinaista kyläasutusta ei ollut. Karjalankannaksella Räisälän Kalmistomäki on tältä ajalta kiinnostava asuinlöydös. Saimaan vesistöalueen laajin varhaismetallikautinen asuinpaikka on Joensuun Varaslammilla.

Varhaismetallikaudella Karjalankannas ja Laatokan Karjala olivat hyvin harvaan asuttuja ja todennäköisesti usein pitkiä aikoja ilman asutusta. Tärkeimpiä asuinpaikkoja olivat Kaukolan Riukjärvi, Räisälän Kalmistonmäki ja Kurkijoen Kuuppala.

Saimaan ja Laatokan välinen vesiyhteys tarkoittaa myös, että alueiden yhteisöt ja elämäntavat muistuttivat toisiaan. Saimaan alueella tunnetaan yli 50 varhaismetallikautista asuinpaikkaa. Toimeentulo nojasi metsästykseen ja kalastukseen ja kaskiviljelyäkin jonkin verran harrastettiin. Karjaa ei ollut kuin joskus paikoin aivan ajanjakson loppupuolella.

Juuret Karjalassa kivikaudelta

Vielä syvemmälle esi-historiaan sukeltaminen kertoo asutuksen leviämisestä Suomen alueelle. Tulijoita oli idästä, kaakosta ja etelästä. Asumukset eivät tuolloin olleet kiinteitä vaan kevytrakenteisia. Pyynti tapahtui mukana kannettavilla välineillä. Kivikausi oli jatkuvien muutosten aikaa. Alueiden ja aikojen kulttuurikuvat poikkeavat selvästi toisistaan. Ilmasto oli lämmin.

Geneettinen perimämme kertoo, että haploryhmä N1C1 syntyi Etelä-Siperiassa noin 10000 vuotta sitten. Se levisi Pohjois-Eurooppaan 6000 vuotta sitten. N1C1 ryhmän leviämiseen liitetään kampakeraaminen kulttuuri. Se alkoi Suomessa kivikauden keskivaiheilla 4000 vuotta sitten. Ruukunsirpaleiden kuviot kertovat siis jotain. Esi-isät tulivat idästä nelisen tuhatta vuotta sitten todennäköisesti Laatokan rantamille.

Missä sitten esikirjavaiset asuivatkaan, ja milloin he Suomeen tulivat, niin isälinjan haploryhmämme kertoo että Suomeen he ovat tulleet idästä.  Siperian mammutinmetsästäjiä olivat.

Kivikaudella väestö Suomessa kasvoi. Yhteisöt olivat kivikaudella suurempia kuin myöhemmin varhaismetallikaudella. Laatokan Karjalassa  saattoi suurimmissa keskuskylissä olla lähes kymmenen asumusta, mutta ne pienenivät kauden myöhäisvaiheessa yhden tai kahden asumuksen asuinpaikoiksi. Eläimistö hyödynnettiin monipuolisesti ravinnoksi. Syksyn yhteispyynnin aikana kokoonnuttiin ja solmittiin myös avioliittoja. Ilman yhteispyynnin tarjoamaa kokoontumismahdollisuutta pienet yhteisöt olisivatkin kuolleet sukupuuttoon.

Karjalankannaksen Räisälän Juoksemajärvellä on vuonna 2003 tutkittu asumuspainanne, joka on ajoitettu varhaiseen kampakeraamiseen aikaan. Nurkista pyöristetyn asumuksen pinta-ala on ollut noin 24 neliömetriä. Siellä on asuttu ympäri vuoden ja se on kuulunut viiden, rannansuuntaisesti rivissä olleen asumuksen muodostamaan keskusasuinpaikkaan.

Eniten tuon ajan asumuksien jäännöksiä on löydetty Pohjanlahden rannikolta, muinaisten Saimaan ja Päijänteen rannoilta, Laatokalta sekä Suomenlahden pohjukasta.

Nykyväestössä N1C1 haploryhmällä on merkittävä keskittymä Suomessa ja erityisesti Itä-Suomessa se on väestössä enemmistönä. Tuossa vieressä olevasta karttakuvasta voi suurinpiirtein nähdäkin mistä esikirjavaiset ovat Suomeen joskus nelisen tuhatta vuotta sitten siirtyneet.

413

Ahti Kurri havainnollistamassa Y-DNA haploryhmien osuuksia Karjala-DNA projektissa.

"Kuulutko sukuuni" tapahtumassa Vantaan Hiekkaharjussa oli lauantaina 10.10. Karjala-DNA-projektin ensimmäinen varsinainen jäsentapaaminen. Kokoushuone oli täynnä kuuntelemassa  projektin admistraattoreiden Ahti Kurrin ja Antti Salosen selvityksiä projektin tilanteesta.

413 on tällä hetkellä ja tätä kirjoitettaessa Karjala-DNA-projektiin liittyneiden DNA-näytteiden määrä. Projektilla pyritään luovutetun Karjalan alueella asuneiden sukujen perimää tarkastelemalla selvittämään eri sukujen välisiä kytköksiä suorassa isäpolvella ja äitipolvessa. Myös väestön siirtymisen vaiheita ennen kirjallisia lähteitä voidaan otoksen kasvaessa arvioida.

Nyt otos on pieni, tuhannesosa evakkoon lähtijöiden määrästä ja vielä kolmisen kertaa pienempi osuus siirtokarjalaisten nykyisin elävistä jälkeläisistä. Evakkoon lähti joka kymmenes suomalainen, evakkojen jälkeläisiä on jo puolitoista miljoonaa. Suurin osa karjalaistaustaisista on nimittäin avioitunut muiden kuin karjalaissukujen kanssa.

Koko Suomen kattavassa Suomi-DNA projektissa on jäseniä päälle 5000. Karjala-DNA:n osuus on suhteellisesti tätä pienempi, tosin projekti on vasta vuoden toiminut ja kasvaa kaiken aikaa.

N-M231 ryhmän oletettu esihistoriallinen reitti

Isälinjan testeistä

Yli kolme neljäsosaa projektiin liittyneistä Y-DNA eli isälinjan selvityksen ostaneista on haploryhmää N. Tämä on myös Kivennavan Kirjavaisten haploryhmä. 15% KarjalaDNA ryhmässä on I haploryhmää. RIa ja RIb sekä E ovat melko vähäisiä osuuksia. N haploryhmä on juuri Karjalassa ollut valtaosan miespuolisen väestön ryhmä. Suomessa yli puolet, noin 60% miesväestöstä on geneettiseltä perimältään N-ryhmää.

I-haploryhmää edustaa 15% projektin nyt projektissa mukana olijoista. Se on länsisuomalainen ryhmä sikäli, että Länsi-Suomessa ja etenkin länsirannikolla tämä ryhmä edustaa suurinta osaa miespuolisesta väestöstä. Osuus pienenee itään päin mentäessä. I-haploryhmä on selvästikin tullut Suomeen lännestä ja N-haploryhmän edustajat idästä. Haploryhmät antavat siis suuria linjoja ja yleistyksiä kansojen ja kansanosien liikkeistä esihistoriallisena aikana. Nyt puhutaan suorasta isälinjasta, ei muusta perimästä.

Projekti kasvaa koko ajan, mutta nykyinen otos on niin vaatimaton, että sen perusteella ei voi tehdä luotettavia johtopäätöksiä. I-ryhmäläiset ovat tällä hetkellä kuitenkin keskittyneet projektin puitteissa Laatokan rannoille, etenkin Kurkijoella on selkeä keskittymä. Kunhan otos kasvaa suuremmaksi voi tästä ehkä tehdä jotain johtopäätöksiä. Nyt liian aikaista.

Kivennavan Kirjavaisten kannalta Karjala-DNA on antanut kovin vähän tietoa. Lähtöhenkilöitä eli näytteiden antajilla tiedossaan olevia kaukaisimpia esi-isä on hyvin vähän toistaiseksi Kannaksen itäreunalla. Ei ole juurikaan vertailtavaa kun ei ole näytteitä tältä alueelta. Toivottavasti asia korjaantuu nopeasti ja muolaalaisten, kivennappoisten, uuskirkkolaisten, kanneljärveläisten ja terijokelaisten jälkeläiset innostuisivat etsimään myös geneettisiä juuriaan.

Äitilinjoja on testattu myös Karjala-projektin puitteissa. Näissä haploryhmäjakauma noudattaa aika hyvin koko maan jakaumaa. H 40%, U 27%, loput vähäsempiä osuuksia.

Voisi jo herätellä toiveita, että N-231 haploryhmän haaroittuminen olisi mahdollista selvittää tämän Karjala-projektin avulla lähes kirjoitetun historiatietojen tasolle. Tässä uusin versio Georg Dunkel'in N-haploryhmästä rakentamasta SNP-sukupuusta, joka tarkentuu edelleen uusien testitulosten myötä. Kirjavaiset ovat tuossa Karelia-haarassa alempana kulkevassa oksassa. Pärssisten suku näyttää lähestyvän tätäkin kautta Kirjavaisia ja muitakin lupaavan oloisia yhteyksiä näyttäisi löytyvän. Hidasteena vain on vanhan Äyräpään sukujen vähäinen määrä näytteiden antajien joukossa.

Tässä vielä linkki Ahti Kurrin DNA-sivustolle: http://www.kurrinsuku.net/3

Nyhjätään tyhjästä

Minulla on ollut verkot vedessä Y-DNA matalikolla jo kohta vuoden päivät. Osumia eli sopivia vertailunäytteitä on tipahdellut tauluuni harvakseltaan, mutta yleensä tasoille, joista yhteisen esi-isän etäisyyden arvionti tuntuu vielä näillä tiedoilla liian epämääräiseltä.

Mielenkiintoisin taso isälinjatutkimuksessa on Y-DNA67, jonka olen itsekin ostanut. Ostaa voi myös laajemman tutkimuksen, mutta sitä vaivaa vertailutietojen niukkuus. Suppeampi tutkimus jättää pois liian suuren määrän informaatiota. Tasolla Y-DNA67 vertailutietoja riittää, mahdollisuus mielekkäisiin lähisukuvertailuihin on olemassa. Tällä tasolla minulla vain on ollut kovin hiljaista.

Erään etäserkkuni olen saanut antamaan näytteen, mutta tasolla Y-DNA67 hänen näytteensä on ongelmallinen.

Lupaava yhteys Pärssisiin

Mutta jotain hyvääkin näyttäisi olevan tiedossa. Uusi Y-DNA67 osuma tuli äskettäin. Toistaiseksi läheisin. Heikki Yrjönp. Pärssinen, 1677-1747 Pyhäjärvi Vpl on näytteenantajan ilmoittama kaukaisin tiedossa oleva esi-isä. Osuma tuntuu kiinnostavalta jo senkin takia, että geneettinen etäisyys on pienempi kuin aiemmissa osumissa. Näytteenantaja ilmoitetaan olevan viiden geneettisen askeleen päässä minusta.

Näytteenantaja vastasi sähköpostikyselyyni heti.

 Pärssisten suku on elellyt 1600-luvulta alkaen Pyhäjärvellä Kahvenitsan kylässä. Pärssisten sukuseurassa arvellaan, että Pyhäjärvelle Pärssisten suku saapui Muolaasta. Muolaassa mainitaan vuoden 1603 maakirjassa kaksi Pärssistä. Oli Antti Pärssinen - Andhers Persin. Hän oli knaappi, ratsumiehen sotaväkeen kustantantava talollinen.  Toisella tilalla asusteli Mikko Pärssinen - Michel Persin. Tarkemmin sanottuna Mikko oli siellä joskus aiemmin asunut, sillä 1603 maakirjassa hän on maininnalla Rymbde - karannut.

Kylän nimi oli Pärssilä.

Kymmenen vuotta myöhemmin 1613 maksoi maaveroa Muolaasta pohjoiseen Pyhäjärvellä Laatokan rantamilla Kahvenitsan kylässä sinne asettunut Mikko Pärssinen. Mikko Pärssisen ilmestyminen Kahvenitsaan ja Mikko Pärssisen karkaaminen Muolaasta ajoittuvat niin, että kysymyksessä saattaa olla sama henkilö. Pärssisten suku pitää tulkintaa varmana.

Kahvenitsaan tuli myös Mårten, Martti Pärssinen ja kohta Pärssisiä oli Kahvenitsan kylä puolillaan. Vähän niin kuin Pihlainen oli täynnä Kirjavaisia Kivennavalla.

Pärssisten suvusta kirjoitan vielä myöhemmin.

Sukulaismiehen testitulokset

Heikki Yrjönpoika Pärssinen tuli ikään kuin puskista. Erityisen kärsimättömästi olen odotellut etäserkun nousemista Y-DNA67 osumaksi. Yhteinen esi-isämme on kirkonkirjoissa Tuomas Kirjavainen 1724-1778 (Taulu 53).

Jos sukukirjaa ei ole käsillä, niin alkuosa siitä on ladattavissa: http://www.kirjavainen.fi/tiedostot/sukukirja-alku.pdf

Ensimmäisissä saapuneissa  tuloksissa, eli pienemmällä markkerimäärällä tasolla Y-DNA37, tämä yhteys etäserkkuun näyttää olevan helposti tulkittavissa.  Siinä geneettinen etäisyys sukulaismieheen on yksi. Mutta tämän jälkeen mikään ei sukulaismiehen yhteyksissä ole enää selvää. Hänellä ei ilmesty ainuttakaan osumaa tasolle Y-DNA67. Meillä näyttää olevan kaikista tutkituista markkereista eroavuutta neljässä.

Y-DNA67 erot	Kit Number	DYS393	DYF395S1	DYS444	DYS481
Etäserkkuni	372586	14	15-15	13	25
Oma näytteeni	339041	13	15-17	12	20

Miksi näitä osumia ei tule?

Mikä on osuma?

Y-DNA testissä verrataan vakioituja Y-kromosomin kohtia. Näytteitä toisiin verratessa etsitään erojen lukumäärää. Jos erot ovat määrältään ja laadultaan sen kaltaisia, että lähisukulaisuus on mahdollinen puhutaan osumasta. Ihan yksinkertaista tämä ei näytä olevan. 

Vakioiduissa Y-kromosomin kohdissa eli markkereissa samanlaisten 2-6 emäksen muodostamien ryhmien toistojen lukumäärä voi lisääntyä tai vähentyä ja samassa kohdassa voi tapahtua myös toistensa vaikutukset kumoavia muutoksia.

Markkereiden merkitys vaihtelee. Toiset markkerit mutatoituvat nopeammin, toiset hitaammin. Muutoksille herkemmät markkerit ovat käyttökelpoisia kahden näytteen yhteistä esi-isää pohdittaessa. Näitä kutsutaan mikrosatelliiteiksi  eli SSR- tai STR-markkeri (simple sequence repeat, short tandem repeat) Keskimääräinen mutaationopeus mikrosatelliiteissa on kaksi mutaatiota 1000 vuodessa, mutta on kohtia, jotka ovat huomattavasti herkempiä mutaatiolle. Näitä siis tarkastellaan tässä Y-DNA67 testissä.

Mikrosatelliittien lisäksi havainnoidaan geneettisessä sukututkimuksessa myös huomattavasti hitaammin muuttuvia SNP-markkereita eli snipsejä (single nucleotide polymorphisms). Näiden perusteella ihmiset luokitella haploryhmiksi ja -tyypeiksi. Oma halporyhmäni on luokiteltu N-M232, kuten myös etäserkkuni.

Olemme etäserkun kanssa selvästikin sukua, mutta olemmeko siten sukua, mitä kirkonkirjat kertovat?

Venähtänyt markkeri

Selitys minun ja sukulaismiehen osuman puuttumiseen tasolla Y-DNA67 löytyy markkerista DYS481. Tapahtunut muutos DYS 481:ssä lasketaan FamilyTreeDNA tutkimuslaitoksella viideksi mutaatiotapahtumaksi. Minulle tämän on merkitty arvoksi 20, sukulaismiehellä se on 25. Se muiden joukossa riittää, että lupaavasta osumasta tuleekin nyt huti. Viisi erillistä mutaatiota tässä ajaa laskennallisesti sukulaismiehen liian kaukaiseksi, jotta hänet näytettäisiin osumissani Y-DNA67 testissä, jossa DYS481 on vertailussa mukana.

Sukulaismies on kirkonkirjoissa kaukainen serkku. Muut välillämme olevat eroavuudet mahtuvat tulkintani mukaan vielä näihin raameihin. Isäpoika suhteita, eli mahdollisuuksia Y-DNA:n mutatotumiseen on välillämme 15, toisella 7 ja toisella 8. Mutta jos tämä DYS481 ero lasketaan viideksi mutaatiotapahtumaksi, niin sukutiedoissa näytetty yhteys ei enää ole mahdollinen. Luonnollisesti tästä seuraa johtopäätös, että jossain kohden kirkonkirjat puhuvat puuta heinää. Papille on syötetty pajunköyttä jonkun isyydestä jommassa kummassa sukuhaarassa.

Olisiko nyt syytä aloittaa sukuseuran sisäinen esi-isien isyystutkimus?

Tyhjä osumataulu

Pienemmällä markkerimäärällä tasolla 37 etäserkulleni tuli osumia roppakaupalla, monikertainen määrä minun osumiini verrattuna. Hänellä niitä on tällä hetkellä 55, minulla 14. Minulle tulleet osumat löytyvät myös häneltä ja häneltä pääosin lyhyemmällä geneettisellä etäisyydellä kuin minulta. Esimerkiksi alussa mainitsemani Pärssinen on etäserkullani etäisyydellä yksi, kun minulla tämä näyte on etäisyydellä kaksi.

Tasolla 67 etäserkkuni ei enää ole saanut ainuttakaan osumaa.

Edelleen kysymys on markkerin DYS481 arvosta. Vertasin FinlandDNA projektin N-haploryhmäläisiä. Heistä 1342 on ostanut Y-DNA67 testin. N-haploryhmässä ei oikeastaan juuri kenelläkään DYS481 ole arvoa 25.  Arvo 25 on vain sukulaismiehelläni ja jollakin näytteenantajalla, joka ei ole häveliäisyyttään antanut lainkaan tietoja esi-isästään. Siis kahdella henkilöllä koko N-haploryhmässä. Kenelläkään ei ole arvoa 24. Vain kolmellatoista näytteenantajalla on arvo 23. Minun näytteeni sijoittuu arvoon 20, joka on 86%:sti N-haploryhmäläisten saama arvo. Tässä alla jakauma:

Arvo	16	18	19	20	21	22	23	24	25
Näytteiden lukumäärä	1	18	7	1166	135	13			2

Näin suuri ero ihmetyttää, mutta oleellista on, että sukulaismiehelle ei voi enää mistään tulla osumia tasolle 67. Hänellä ei tällä tulkinnalla tule olemaan geneettisiä lähisukulaisia!

Mutaatiot ovat yksilökohtaisia ja melkoisen satunnaisia, niitä tulee kun tulee. Jos analyysiprosessissa ei ole mahdollisuutta vääriin kirjauksiin, niin tuloksen tulkinta voi olla kyseenalainen. Vaikka kyseinen mutaatio kokemusperäisesti tai muusta syystä lasketaan viideksi eri tapahtumaksi, niin tämä johtopäätös ei näytä minusta nyt todennäköiseltä oikealta.

Tieto sukuetäisyydestä on aina ennuste. Ei tosiasia. Vähäisillä tiedoillani en lähde tuota ennustetta suoralta kädeltä kyseenalaistamaan, mutta kovin oudolta vaikuttaa muiden tietojen valossa tulkinta viidestä erillisestä mutaatiosta tässä markkerissa. Mutaatiossa on kerralla voinut emäsryhmien toistojen määrä kasvaa viidellä. Ei tämä mahdotonta ole.

Katsotaan ja ihmetellään. Ehkä näihin kysymyksiin löytyy vielä vastaus. Ilman tätä markkeria johtopäätökset tuloksista olisivat olleet helpot, mutta nyt ollaan Kirjavaisten sukuhaarojen vertailussa tavallaan lähtöpisteessä jälleen. Ei ole yksiselitteistä näyttöä näyttöä siitä, että minunkaan perimäni johtaisi kohti Sipi Kirjavaista. On vain kirjallisten lähteiden kertoma.

Olisiko lisätestistä apua?

Mitä lisäarvoa tuottaisi vielä yhden Kirjavaisten sukuhaaran tutkiminen?

Minulla DYS393 näyttäisi olevan yksilöllinen mutaatio, joka vähentää selvästi mahdollisuuksiani lähiosumiin. Kaikki osumani poikkeavat tässä kohden omasta näytteestäni. Sukulaismiehellä  DYS481 jumittaa vertailuaineiston nousua. Mahdollisessa kolmannessa näytteessä näitä ei ehkä ole tai sitten on jompi kumpi. Hyvin valittu sukuhaara Tuomas Kirjavaisesta voisi tuoda lisätodistetta puoleen tai toiseen tulosten tulkinnassa ja lisäksi se voisi antaa paremman mahdollisuuden tulkita lähisukujen etäisyyttä Kirjavaisiin. Tai sitten ei. Arpapeliähän tämä on.

Pärssisten suvusta on muuten otettu viisi eri sukuhaaranäytettä ja Pärssisillä näistä on tulossa myös lisätestejä.

Ensimmäiset 100

Karjala-DNA projekti käynnistyi syyskuun puolivälissä. Vajaassa kuukaudessa tähän projektiin on liittynyt sata näytteen antanutta. Tarkalleen laskien projektissa on mukana tällä hetkellä, lokakuun alussa 2014

- YDNA-tuloksia 84 
- mtDNA-tuloksia 51
- FF-tuloksia 57
- Geno 2.0 - siirtoja 7
- BigY -tuloksia 6
- analysoituja näytteitä yhteensä 100

Isälinjatestissä YDNA on suurin aineisto tällä hetkellä. Tämä voidaan ottaa vain miehiltä. Sekä miehet että naiset voivat tutkituttaa myös äitilinjansa perimän mtDNA-testillä. FF eli Family Finder on "serkkuhaku", eli se tutkii geneettistä etäisyyttä eri henkilöiden välillä.

Kun ajattelee projektin tavoitteita tämä on vielä vähän. Tilastollisten päätelmien ja johtopäätösten teko luovutetun Karjalan sukujen yhteyksistä vaatii oleellisesti suuremman aineiston. Sukujen siirtymien arviointi pitäjittäin ja haploryhmittäin ei näin suppealla otannalla ole mahdollista.
Paljon tämä on siihen nähden, että Karjala-DNA on kerännyt mukaansa jäseniä vasta vajaan kuukauden. Projekti on siihen nähden lähtenyt käyntiin todella voimallisesti.

Projektin administraattori on Ahti Kurri, laajan asiantuntemuksen karjalaisesta sukututkimuksesta takaa Kalevi Hyytiä. Projektin kehittyessä ja osaaminenkin laajenee ja syvenee uusien jäsenten myötä.

Projektilla on facebook-ryhmä. Ryhmään on tervetullut jokainen, jolla jotain juuria luovutetun Karjalan alueella on. DNA-näyte ei siis ole pääsyvaatimuksena, ryhmän keskustelua seuraten voi arvioida onko kiinnostusta kantamaan oman kortensa yhteiseen kekoon.

Karjala-lehti kiinnostui DNA projektista

Ensimmäiset mietteet Y-DNA testin tuloksista

Family Tree DNA otattaa geeninäytteen posken sisäpinnalta hieromalla.
Näyte suljetaan säilytysaineen sekaan putkiloon ja postitetaan laboratorioon Houstoniin.

Marraskuussa kävin kuuntelemassa  Marja Pirttivaaran luentoa DNA-sukututkimuksesta. Geenien antama tieto on sinänsä vakuuttava, mutta en oikopäätä lähtenyt perimääni testaamaan. Sain vaikutelman, että minua kiinnostaneisiin kysymyksiin ei löytyisi vastausta:

Voiko näillä testeillä osoittaa Muolaan Kirjavaisten, Kivennavan Kirjavaisten, Suistamon Kirjavaisten tai Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun Kirjavaisten yhteydet? 

Asia ei kuitenkaan ole päästänyt pihdeistään. Pitkin talvea olen eri yhteyksissä ja kokoonpanoilla pohtinut mahdollisuutta siirtokarjalaisten sukujen geneettisen perimän selvittämisestä sukututkimuksen tarpeisiin. Jonkilainen Karjala DNA projekti on kypsymässä. Tiedotustilaisuus tästä kokosi toukokuun alussa Karjalatalolle Helsinkiin nelisenkymmentä asiasta kiinnostunutta sukuseurojen jäsentä.

Suomessa on nelisentuhatta ihmistä testannut geeniperimäänsä Family Tree DNA tutkimuslaitoksen kautta. Tuo tutkimuslaitos hallitsee markkinoita ja koska testin hyöty perustuu vertailuaineistoon, joten 90% markkinaosuus on hyvä suositus.

Hyvissä ajoin tuota Karjala-DNA hankkeen käynnistymistä olin tietenkin tilannut jo testin isälinjastani. Mutta testin tulokset tulivat vasta nyt parin kuukauden päästä testin lähettämisestä.

Näyte postiin  

Tilaamani isälinjatesti on Y-DNA67.  Ei kaikkein halvin, mutta vertailuaineistoltaan jo tarjolla olevista hyvä. Pari tuhatta suomalaista on tehnyt tämän tason testin ja kun siihen vielä liittää tarjolla olevan vertailuaineiston muista testitasoista vertailtavia on jo 4155 suomalaista testattua. Pieni määrä vielä sekin, joten ensimmäisten joukossa tässä ollaan.

Poskesta sipaistun sylkinäytteen postitin maaliskuun loppupuolella. Ensimmäiset tulokset ropsahtivat verkkosivulle tilausnumeron ja salasanan taakse toukokuun puolivälissä.  Ensin saapuivat lyhyimmän testatun geenipätkän eli 12 merkin tulokset.

Sähköposti-ilmoituksia tuli muutaman päivän välein tietojen täydentymisestä. Parin viikon sisällä tilaus oli täydellisesti tutkittavana tuohon 67 merkin eli markkerin tasoon asti.

Y-DNA67 tarkoittaa sitä, että tutkitaan 67 DNA-rihman kohtaa. Halvin tilattava isälinjan testi katselee siis 12 kohtaa vain isän puolelta periytyvästä Y-gromosomin DNA:sta. Kalleimpiakin löytyisi, mutta niiltä tasoilta on  kovin vähän vertailuaineistoksi sopivia testattuja. Saat ehkä tarkempaa tietoa, mutta  tuolla tasolla testattuja on harvassa. Joten on luultavaa, että ei kannata.

Minulle tämä Y-DNA67 taso näyttäisi antavan ihan tarpeeksi asioita pureksittavaksi. Nyt näyttäisi edellinen taso Y-DNA37 jo antaneen ilmeisesti merkittävimmät yhteystiedot kaukaisiin sukulaisiin.

Y-DNA67 antoi vain kolme osumaa, jotka kaikki olivat varsin kiinnostavia jo Y-DNA37 tasossa.

Osumat ovat siis henkilöitä, joiden geneettinen etäisyys on riittävän pieni, että ne ovat kirjattu tuloksina ja tuo vastaavuus ilmoitetaan. Jatkossahan näitä voi putkahtaa lisää kuin sieniä sateella kunhan kaukaiset tai miksi ei läheisemmätkin sukulaiset kiinnostuvat testailemaan omaa isäperimäänsä.

Ensimmäiset tulokset

Ensimmäinen testauksen taso Y-DNA12 tuotti osumia yli 300. Näistä seitsemässätoista oli täysi geneettinen vastaavuus ja muissa löytyy yksi eroavuus, siis mutaatio perimässä. Testattu pätkä on kuitenkin niin pieni, että kanssani samaa haploryhmää kaikista osumista on vain 88 ja täyden geneettisen vastaavuuden saaneista kymmenen. Testi on siis niin karkea, että piiloon jää niin paljon mutaatioita, että halporyhmäkin pääsee vaihtumaan. Haploryhmäni ja samalla sitten muidenkin Sipi Kirjavaisen jälkeläisten halporyhmä on muuten N-M232.

Perimässä tapahtuneiden mutaatioiden avulla on päästy muodostamaan käsitys kansojen ja ihmisryhmien liikkeistä. Kirjavaiset kuuluvat ryhmään N, joka Afrikasta Lähi-Itään siirryttyään koukkasi Kiinan kautta Siperiaan ja sieltä Suomeen. Noin 60% suomalaisista kuuluu tähän ryhmään.

N jakautuu alaryhmiin joista yksi on M232. Lähellä olevat isälinjalaiset kuuluvat tuohon ryhmään, joten osumista nämä ovat tärkeitä. Kun pohditaan sukulaisuutta, pitää pitää mielessä, että nyt tarkastellaan vain isälinjaa. Sukusuhteet voivat olla hyvinkin läheiset erilaisten isälinja-äitilinja-kombinaatioiden kautta, mutta ne eivät tule tässä näkyviin.

Kalevikin osui

Sukututkijamme Kalevi Hyytiä tuli minun osumiini 12 markkerin tasolla. Geneettinen ero on yksi mutaatio. Kalevi on myös isänpuolelta haploryhmää M232. Kalevi on siis myös tehnyt tämän Y-DNA37 testin tällä houstonilaisella tutkimuslaitoksella, jolla on 90% markkinaosuus geneettisessä sukututkimuksessa.

Kalevi Hyytiä on äitinsä puolelta Kirjavainen. Mutta jokin yhteys Hyytiöillä ja Kirjavaisilla on ollut kaukana menneisyydessä sellainen, että isälinjat yhdistyvät.  Tosin näillä tiedoilla tuo yhteys voi olla yli tuhannenkin vuoden takana, ehkä siellä kun ensimmäiset länsisuomalaiset muuttivat uudisasukkaina Karjalankannakselle.

Siirtokarjalaisten suvuissa on tehty varsin vähän geneettistä sukututkimusta. Ei Kirjavaisissa eikä kovin paljon muissakaan lähisuvuissa. Nimet Pyykkö ja Pohjalainen on näytteiden antajajat sijoittaneet Kivennavalle. Kumpikin sukunimiä, jotka esiintyvät varsin paljon Kirjavaisten sukukirjassa. Mutta näytteidenantajien esi-isikseen nimeämiä ei kirjasta löydy. Toinen esi-isä sijoittuu 1600-luvulle, toinen 1800-luvulle. Jokin isälinjayhteys meitä yhdistää jostain historian hämäristä.

12 markkerin täysosumat sijoittuvat pois luovutetusta Karjalasta Savonlinnaan, Leppävirralle, Pohjois-Pohjanmaalle ja Ruotsin suomalaismetsiin. Pitääpä lähettää sähköpostia näille näytteidenantajille. Mitä tietoja heillä isänpuolen suvustaan on? Tiedot tosin päättyvät aina kirjallisten lähteiden loppuessa. Silloin jää vain arvailtavaksi missä ja milloin yhteinen esi-isämme on elänyt.

Y-DNA25

Toinen edellistä vähän pidempi pätkä tutkittua DNA-rihmastoa vähentää jo osumia merkittävästi. Luovutetussa Karjalassa ei ole mitään. Yhden mutaation takana on kaksi osumaa, toinen Korpilahdella ja toinen Nurmossa. Täysosumia ei ole. Kahden mutaation takana olevat osumat siroutuvat aika laajasti Suomeen, Ruotsin suomalaismetsiin ja jäämeren rannalle. Nämä kuitenkin varmistavat samaa viestiä mihin haploryhmäkin jo viittasi. Isälinja Kivennavan Kirjavaisilla on siirtynyt Kannakselle lännestä. Pohjois-Savossahan tämä haploryhmä on todella vahvasti edustettuna.

Y-DNA37

Tällä tasolla mutaatioiden määrä kasvaa eli lähiosumat katoavat. 3 geneettisen eron eli askeleen päässä on kaksi osumaa. Toinen osuma on edellisessä testissä ollut nurmolainen Molander 1700-luvulta. Toinen on Teuvalta 1800-luvulta. Ei sukunimeä, pelkkä patronyymi. Pohjanmaalla ei monellakaan ollut sukunimeä tuohon aikaan. Sukunimikäytäntöhän on vanhastaan itäsuomalainen.

Loput osumat ovat neljän askeleen päässä, täytyy perehtyä myöhemmin, jos niissä on mitään mielenkiintoista. Kovin läheisiä isäpolven edustajia ei siis ole testattu, ei ainakaan tässä geneettisen sukututkimuksen markkinajohtajana keikkuvassa tutkimuslaitoksessa. Alkaa näyttämään siltä, että vielä tarvitaan lisää vertailutestejä sekä Kirjavaisista että muista lähellä olevista karjalaissuvuista, jotta Sipi Kirjavaisen alkujuuret selviäsivät. Mutta Pohjanmaan yhteys tuntuu nyt kiinnostavalta. Ovatko nämä osumat samaa savolaisekspansiota joka toi Sipin esi-isät Karjalaan vai onko tapahtunut muuta siirtymää? Karjalankannaksen väestöä on tuhottu ja aluetta on asutettu uudelleen monta kertaa historian aikana.

Y-DNA67

Pari päivää sitten tulivat viimein viimeiset tulokset. Tai viimeiset tältä erää. Jatkossa ropsahtaa postilaatikkoon tieto aina kun joku riittävän läheisen geeniperimän omaava on näytteensä antanut. Mutta tätä odotellessa täytyy ottaa yhteyttä näihin henkilöihin. Vaivaiset kolme osumaa ja kaikki seitsemän askeleen päässä. Siis  sukulaisuus suorassa isälinjassa on meillä 20-30 sukupolven takana. Lähempänäkin voisi olla. Geneettinen etäisyys siis kasvaa, koska tutkittavaa perintöainesta on enemmän ja mutaatioitakin mahtuu siihen rihmanpätkään enemmän.

1700-luvulla elänyt nurmolainen Jaakko Iisakinpoika Molander on mukana tässäkin tasossa. Kaksi muutakin osumaa on  Pohjanmaalta.
Ilmeisesti yleensä tästä isälinjatestistä aukeaa paljon enemmän tietoa. Mutta kuten epäilin, tietoa ei heru, koska sukulaisia ei ole testattu. Lisäksi karjalaisilla suvuilla on menneiltä vuosisadoilta suhteellisen paljon geneettisiä pullonkauloja, joten isälinjaa ei ole niin viljalti kuin monilla muilla seuduilla.
Joten epäilyni osoittautuivat aiheellisiksi. Geenitesti isälinjasta ei tuottanut vastauksia Kirjavaisten yhteyksiin ja alkuperään. Ainakaan vielä.

12 markkerin tasolla Y-DNA tuottaa valtavan määrän osumia, mutta informaatio on kuitenkin perin epävarmaa. Vertailu toiseen näytteeseen saattaa vaikuttaa osuvan lähelle, mutta todennäköisesti piiloon jää tällä testitasolla niin paljon mutaatioita, että isälinjamme yhtymäkohta on jossain vuosituhannen takana ja kauempanakin. Jokainen näytteenantaja on ilmoittanut kaukaisimman tiedossaan olevan esi-isänsä asuinpaikan. Nämä tiedot vaihtelevat 1800-luvusta 1600-luvulle.

Mistä Kirjavaiset ovat kotoisin?

Alajärvellä ja Lappajärvellä on eräs Kirjavaisten suku. Pohjanmaalle sijoittuvat osumat saattavat olla tärkeitä. Onko Kivenavan ja Pohjanmaan Kirjavaisten yhteinen sukunimi pelkkää sattumaa? Sielläpäin jos joku sopiva henkilö viitsisi pyyhkäistä tikulla poskeaan ja pistää putkiloa postiin niin kerralla voisi ratketa monta kysymystä. Tai sitten ei.

Kirjavaisia on siellä täällä Pohjois-Karjalassa ja Savossa. Luovutetussa Karjalassa oli Kivennavan lisäksi Kirjavaisia Pyörittäjän kylässä Suistamossa Laatokan rannalla. Onko näillä yhteys ja mikä se on? Paljon muitakin kysymyksiä on vielä vastausta vaille.

Perinteinen sukututkimus jättää nimisukujenkin yhteyksistä paljon arvailujen varaan. Lisäksi perinteinen sukututkimus on pelkästään vanhoihin asiakirjoihin nojautuvia oletuksia. Papit ovat aina tehneet virhemerkintöjä tai heille on ehkä kerrottu puutaheinää. Mutta ei se mitään.  Entisaikojen ihmiset ovat eläneet ja kaikki tieto heistä ja heidän yhteyksistään on mielenkiintoista.

Geneettinen sukututkimus tarjoaa meille tämän rinnalla mahdollisuuden nähdä kiistatonta faktaa enemmän mitä epävarmat kirjalliset lähteet koskaan tulevat näyttämään. Tämä faktatieto tosin täydentyy sen tahdissa, että näiden kysymysten kannalta oikeat henkilöt kiinnostuvat asiasta. Joten pyörittelen palapelin ensimmäisiä palasia ja ihmettelen vielä mihin tämäkin nyt kuuluu. Kun muutkin asiasta innostuvat saadaan hyvinkin näkymään kuva, jota perinteinen sukututkimus ei pystyisi koskaan tuottamaan.

DNA Karjala projekti

Sukuseurat toimivat nimisukujen pohjalta. Yhteinen esi-isä on tuotu historian hämäristä luomaan yhteenkuuluvuutta. Yleensä sukuseurojen toimijat ovat kohtalaisen läheistä sukua keskenään, vaikka sukuun mielletään kuuluvaksi tuon kaukaisen kantaisän tuhansiin kasvava jälkipolvi. Näin se on Kirjavaistenkin sukuseurassa.

Sukutaustastaan kiinnostuneet voivat katsella myös äitinsä sukua ja mahdollisesti olla toisessakin sukuseurassa. Yleensä täälläkin seurataan sitten isälinjaa ja haetaan yhteisyyttä nimisuvun pohjalta. Varsinaisesti sukututkimusta harrastavilla on laajempi käsitys sukujuuristaan ja lähdeaineistoon pohjautuvaa tietoa eri sukujen yhteyksistä. Mutta sitä enemmän heillä on sukutaustassaan vastausta vaille jääneitä kysymysiä.

Jos sukuseurassa on uteliaisuutta pohtia yhteistä sukupohjaa tarkemmin ja varmistella kirkonkirjojen tietoja niin nykyisin sukututkimusta voi tehdä myös geneettisen perimän pohjalta. Vastauksia saadaan kysymyksiin onko samaa sukunimeä kantavilla eri suvuilla sama yhteinen esi-isä ja mistä suku on asuinsijoilleen tullut. Vastaukset näihin tulevat paljon syvemmältä mihin kirjalliset lähteet yltävät.

Parin kuukauden kuluttua sunnuntaina 4.5. on Helsingin Käpylässä Karjalatalolla tilaisuus, jonka laitan jo nyt kalenteriin. Tuolloin Sortavala-salissa järjestettävässä keskustelutilaisuudessa ilmeisesti polkaistaan käyntiin uusi sukututkimusprojekti. Muutama karjalaisten sukujen tutkija on ryhtymässä yhteistyöhön geneettisen sukututkimuksen saralla. Tilaisuus alkaa klo 14.00 ja on avoin kaikille.

Tämä vaikuttaa jo varsin mielenkiintoiselta. Geneettisessä sukututkimuksessa on näköjään meneillään erilaisia yhteisprojekteja, mutta yksikään ei näytä tulevan lähelle Kivennavalla asuneita nimisukuja. On toki olemassa Suomi DNA projekti. Se on todennäköisesti melko hyödyllinen tietopankki, joka kasvaa edelleen.

Jos lähdetään Kirjavaisten sukukirjan herättämistä kysymyksistä niin yhteistyötä olisi todennäköisesti hyödyllistä tehdä niiden sukujen kanssa, jotka ovat eläneet samoilla seuduilla.
Tietenkin tässä yhteistyössä on vaarana lopulta koko sukuyhteisökäsitteen uudelleen arviointi. Suvut sekoittuvat toisiinsa kuin värit freskossa ja väestö on pikemminkin jatkumo kuin joukko erillisiä yksilöitä. Jako sukuihin on lopulta kuitenkin keinotekoisen luokitteluvimman tuote.

Perinteisempään lähestymistapaan tähän freskoon voi muuten käydä tutustumassa nyt jo tulevana maanantaina jos Kivennavan suvut ja sukututkimus kiinnostavat. Kivennavan sukututkimuspiiri kokoontuu 10.3. klo 18.30 Helsingin Postitalossa kirjasto 10:n ryhmätyötilassa.

Pyörittäjän Kirjavaiset

Kirjavaisia Laatokan pohjoisrannalta

Kirjan kannessa on kuva vesakoituvasta peltoaukeasta. Samankaltainen maisema avautuu Kivennavan Pihlaisten kylän vainioilla. Toinen autiomaisema sijaitsee Laatokan pohjoispuolella, toinen Karjalankannaksella. Kummatkin kylät ovat kokeneet saman kohtalon.

Kari Selkimo on toimittanut Hoffrenien Sukuyhdistyksen julkaiseman kirjan Suistamon Pyörittäjä. Kirjavaisten uudisraivauksilta perspektiivittömäksi autiokyläksi.
 
Suistamon Kirjavaiset kuuluivat ortodoksiseurakuntaan, 1600-luvulla Sortavalan pogostan kappelikuntaan, josta 1700-luvulla erotettiin Suistamon itsenäinen seurakunta.

Sukuyhteyksiä Suistamon Kirjavaisten ja Kivennavan Kirjavaisten välille ei näytä olevan. Eikä siinä ole mitään ihmettelemistä. Ruotsin kirkko ja Venäjän kirkko loivat karjalan kansan keskelle ylitsepääsemättömän kuilun. Laatokka vielä sukujen välissä.

1000-luvulla Karjala oli osa Novgorodin hiippakuntaa. Ortodoksisuus tuli Itä-Suomeen ja Karjalaan siis ensin. Ruotsi työntyessä Karjalaan ortodoksit olivat heille vääräuskoisia, eivät oikeastaan edes kristittyjä.  Pohjoiset alueet jäivät ortodoksiuskoon ja Ruotsin kirkko käännytti rahvasta valloittamillaan alueilla ja ortodoksit pakenivat pohjoiseen ja Venäjälle. Etupiirien raja vedettiin halki Karjalan.

Väestö liikkuu sotien paineessa

Vuosisatojen kestäessä alkuperäinen Karjalan väestö on hävinnyt tai lähtenyt liikkeelle eri syistä ja autioituneille alueille on siirtynyt väestöä myös muualta Suomesta. Ovatko Suistamon Kirjavaiset lähteneet Kannakselta vai ovatko he tulleet Kainuusta tai Pohjois-Karjalasta? Ovatko Uudenkirkon ja Kivennavan Kirjavaiset myös lähtöisin samoilta seuduilta? Näihin kysymyksiin ei ole vastauksia kirjallisista lähteistä. Vastaus löytyy todennäköisimmin Pähkinänsaaren rauhaa edeltävältä ajalta 1300-luvulta.

Kivennavan Kirjavaisten sukukirjassa on nelisenkymmentä sivua muualla kuin Kivennavalla asuneita Kirjavaisista.  Nimi esiintyy siellä täällä. 1600-luvulta Lappajärven ja Rautalammin Kirjavaiset, Paltamon ja Tohmajärven Kirjavaiset, Pielisjärven Kirjavaiset sekä 1700-luvulta Ilomantsin, Saarijärven ja Jaakkiman Kirjavaiset. Toki myös Suistamon Kirjavaiset mainitaan. Mutta onko nimi vain sattumalta sama?

Laatokan pohjoisrannalla sijainnut Suistamon bogosta autioitui 1600-luvulla ja asutus syntyi uudelleen Stolbovan rauhan jälkeen (1617). Suuret kuolonvuodet ja Isoviha autioittivat seudun jälleen ennen seuraavan vuosisadan alkua.

Sukunimi Kirjavainen kirkonkirjoihin

Kari Selkimo on päässyt 1700-luvulle Suistamon Kirjavaisten sukutarinassa. 1744 syntyneen Onufrin ja hänen poikiensa kohdalla ei vielä käytetä ortodoksisissa kirkonkirjoissa sukunimiä. Vasta seuraava sukupolvi 1800-luvun puolella on nimetty Kirjavaisiksi.

Yksi todennäköinen selitys tälle on,  että Karjalan rajaseudulla eläneellä ei ole ollut sukunimiä. Rajakarjalainen ortodoksiväestö sukunimistyi vasta 1800-luvulla. Mutta mistä nimi Kirjavainen heillä silloin on peräisin?

Pohjois-Karjalaisella ortodoksiväestöllä on ollut Itä-Suomalaiseen tapaan sukunimi. Rajakarjalan sukututkijoilla on lisäksi havaintoja, että sukunimiä on jätetty kirjaamatta pitkiäkin aikoja ja sukunimettömänä olleelle suvulle on ilmestynyt suullisessa käytössä säilynyt nimi. 1700-luvulla erilaisiin virallisiin asiakirjoihin kirjattuja sukunimiä on alettu kirjata 1800-luvun puolivälin jälkeen. Asiakirjoista ei kuitenkaan voi päätellä mitään muinaisista sukunimistä.

Ortodoksisen kirkon vaikutuksesta sukunimiä ei Rajakarjalassa käytetty. Venäläinen nimikäytännön mukaisesti henkilönimi muodostui ristimänimestä ja patronyymistä ja rajakarjalaiset nimet ovat voineet olla venäjän-, karjalan-, tai suomenkielisiä. Kolmikielisessä elinympäristössä väestö käytti myös rinnakkais- ja käännösnimiä. Nimi on voitu kääntää karjalasta suomeen tai venäjään tai toisinpäin.

Aivan kuten Kannaksellakin Rajakarjalassa ristimänimivalikoima on ollut suppea ja lisänimiä on tarvittu, kun talossa tai kylässä on asunut samannimisiä useampi henkilö. Näitä lisänimiä on myös kirjattu asiakirjoihin ristimänimen ja patronyymin lisäksi henkilöiden identifioimiseksi. Lisänimi on voinut muuttua sukunimeksi kun se on laajentunut kokonaisen perheen nimeksi ja periytynyt sukupolvelta toiselle.  Nimen Kirjavainen ilmestymistä tämä tuskin selittää.

 Kirjavaisten kytkökset

Kivennavan Kirjavaisten kantaisä Sipi Kirjavainen valikoitui, koska kirjallisista lähteistä ei ole voinut jatkaa syvemmälle. Sipin ja Seikan pojat muuttivat Kivennavalle Uudeltakirkolta. Uudeltakirkolta on löydettävissä paljonkin samoihin aikoihin eläneitä Kirjavaisia. Uudellakirkolla oli Kirjavalan kylä. Kirjavaisia on 1700-luvulla myös Muolaassa ja Inkerinmaalla. Näiden osalta sukukytkennöistä voi tehdä nyt vain oletuksia, mutta yhteys on todennäköinen. Näin ei ole Suistamon Kirjavaisten laita. Suistamon Pyörittäjän kylän Kirjavaisten kohdalla yhteys häipyisi vuosisatoja syvemmälle jos sitä onkaan.

Tunnetaan myös 1600-luvulta Lappajärven ja Rautalammin Kirjavaiset, Paltamon ja Tohmajärven Kirjavaiset, Pielisjärven Kirjavaiset sekä 1700-luvulta Ilomantsin ja Saarijärven Kirjavaiset. Mikä yhteys heillä on Rajakarjalaan Suistamoon tai Kannakselle Uudellekirkolle. Savolaisten sukunimien tiedetään olevan usein muinaiskarjalaista alkuperää.

Vuosisatojen kestäessä Karjalan alkuperäinen väestö on hävinnyt tai lähtenyt liikkeelle eri syistä ja autioituneille alueille on siirtynyt väestöä myös muualta Suomesta. Se tiedetään, että Uudenkirkon Kirjavaiset olivat äyrämöläisiä, suku oli siis elänyt Kannaksella jo 1500-luvulla ennen savakoiden saapumista.

Pyörittäjän Kirjavaisten sukutauluissa näyttäisi olevan suoria isälinjoja nykypolvista aina kantaisä Onufriin. Näin geneettisellä isälinjan tutkimisella olisi täysin mahdollista näinä päivinä selvittää sukuyhteydet Suistamon ja Kivennavan Kirjavaisten välillä. Vastaus kysymykseen ovatko sukua isälinjan kautta olisi yksiselitteinen. Kuinka kaukaa sukulaisuus on syntynyt on selvitettävissä todennäköisyydellä, joka tarkentuu näytteidenantajien määrän kasvaessa eri sukuhaaroista. Pistää miettimään. Nyt olisi tilaisuus ulottaa Kirjavaisten sukututkimusta varhaisimmille vuosisadoille.

Pyörittäjän kylä

Selkimo kuvaa kirjassaan Pyörittäjän kyläyhteisöä.

Koskessa oikealle jäi mylly ja kylätie jatkui sitten Kotijärven sivuitse aina kansakoululle, kaupalle ja suojeluskunnan talolle saakka, mikä jälkeen oli vielä parikymmentä taloa enimmäkseen tien varrella vasemmalla puolella. Kolme kilometriä Kattilakosken jälkeen asutus loppui ja kylätie jatkui kuten kylään tullessakin -asumattomaan metsäluontoon.

Tarkempaan kuvaukseen siirryttäessä kylästä poimitaan asukkaita.

Kukkulan huipulla on Kuusela ja siinä kolmantena Lauri Kirjavaisen talo...seuraava Stepan Kirjavainen...Väliin jäävälle Mökinpellon kannakselle mahtuu taas yksi vauras talo: Mikko Kirjavainen...sitten Kirjavaisen Tinun talo ja taas yksien Kirjavaisten tila, Juhon ja Heikin…

Pyörittäjän kylä oli 1900-luvun alkuun asti melko eristyksissä ja omavaraisuus korostui. Pääasiallinen elinkeino oli maanviljelys. Metsänomistuksella oli taloudellista merkitystä vasta 1930-luvun lamakauden jälkeen.

Suistamon Pyörittäjässä oli taloluku vuonna 1939 Selkimon mukaan 70. Kylä oli siis yhtä suuri kuin Kivennavan Pihlainen, jossa taloja oli 73. Pihlaisissa lähes kaikissa taloissa asusti Sipi Kirjavaisen jälkipolvea, kuinka taajaan Suistamon Kirjavaisten suku kansoitti Pyörittäjää ei Selkimon kirja kerro.

Pyörittäjä evakuoitiin ensin Enoon sitten Pielavedelle

Pyörittäjän kylän evakuonti toteutettiin talvisodan alkaessa Enoon.  Jatkosodan aikana paluumuuttoa kotikylään tapahtui kuten Kivennavallakin. Pihlainen ja Pyörittäjä ei tässäkään suuresti eroa.

Suistamo sai toisen evakuointimääräyksen 28.6.1944. Pyörittäjän kylän asukkaat sijoitettiin Pielavedelle. Varkauteen asettui asumaan Kirjavaisia. Suistamon Kirjavaiset ovat sittemmin sironneet ympäri Suomea kuten Kivennavan Kirjavaisetkin.

Tämä ei ole Pyörittäjästä vaan Pihlaisista, vaikka Selkimon kirjan kansikuvaa muistuttaakin. Kuva Pihlaisten kylästä on varsin yhtenevä Pyörittäjän maisemien kanssa. Sotien jälkeisessä tapahtumissakin on yhteistä. Kylät asutettiin Valko-Venäjältä ja Ukrainasta. 1950-luvulla Pihalaisten kylä maita käytti Vuotjärvellä oleva kolhoosi laituminaan. Samoihina aikoihin Pyörittäjä merkittiin tyhjennettäväksi kyläksi ja rakennukset siirrettiin naapurikylän Leppäsyrjän sovhoosin tarpeiksi. Pihlainen raivattin kaikista entisistä asutusjäljistä ohjustukikohdan tieltä. Pyörittäjä ja Pihlainen autioituivat, metsittyivät ja vesakoituivat. Entisistä talopaikoista ja kyläteistä ei kummassakaan kylässä ole mitään jäljellä.

Sylkytesti jäi nyt vielä tilaamatta

Helsingin työväenopistossa oli viikolla luennon geneettisestä sukututkimuksesta. Fil. tri Marja Pirttivaara kertoi tupaten täydessä Helsinginsalissa Helsinginkadun Opistotalossa miten DNA-testit yhdistetään perinteiseen sukututkimukseen.

Esitys oli kyllä valaiseva, Pirttivaara kertoi mitä eri tutkimuspaketeissa tarjotaan ja miten markkinoilla toimivat kaupalliset yritykset toimivat. Jotakin jäi kuitenkin puuttumaan. En vieläkään tiedä mitä sukuseura hyötyisi perustaessaan oman DNA-projektin. Pitäisikö lähteä tilaamaan tutkimuspaketteja joltain näistä neljästä markkinoilla toimivasta yhdysvaltalaisesta tutkimuslaitoksesta? Olisiko ainoa hyötyjä valittu tutkimuslaitos?

Markkinoilla toimii luennoitsijan mukaan neljä suurta tutkimuslaitosta. Sukututkimuksen parissa puuhastelee näistä suurin, Familytreedna. Laitoksella on suomalaisiin kohdistuva erillinen projekti ja illan luennoitsija on tämän projektin koordinaattori.

Projekti kertoo auttavansa suomalaisia löytämään yhteisiä esivanhempia ja saamaan tietoa esivanhempien alkuperästä.

Projektissa vertaillaan tutkimuspakettien tuloksia ja samalla luvataan verrata niitä maailmanlaajuisiin tuloksiin.

Projektin sivulle: http://www.familytreedna.com/public/finland

Toinen varteenotettava tutkimuslaitos, jonka tarjoama informaatio palvelee sukututkimusta on terveystarkoituksiin perustettu. Sen paketeista saa siis tiedon myös perinnöllisten sairauksien mahdollisista riskeistä.

Tästä 23 and me vaihtoehdosta löysin juuri blogikirjoituksen, jossa bloggaaja on äskettäin lähettänyt testipaketin matkaan. Oletettavasti hän kertoo myöhemmin kuinka hyödylliseksi asian koki.

Perimätutkimuspakettien hinnat ovat viime aikoina laskeneet. Nyt juuri FamilyTreeDNAlla on menossa joulualennuskampanja. Testiryhmiä heillä on kolme. Vain miehet voivat testata itsensä Y-DNA testillä, kysymys on siis mieskromosomin testauksesta ja isän sukujuuret selviävät tällä testillä. Sekä naiset että miehet voivat luodata mtDNA-testillä äitilinjaansa, ja kolmannella Family Finderilla nähdään millä prosenttiosuudella perimä on yhteistä jonkin toisen testatun henkilön kanssa. 

Kaikissa testeissä sukututkimusta hyödyttävä informaatio on vertailuinformaatiota.

Myös National Geographicilla on uudesta Geno 2 -testistään tarjous. Se lupaa selvittää esi-isistäsi myös paljonko perimässäsi on Neantherdalilaista ja Denisovan ihimistä. Tälläkin testillä voisi saada selville sukuhaarojen erkaantumisia, mutta edellytyksenä on vankka vertailuaineisto.

Testejä kauppaavalla laitoksella on tiedot aiemmista tutkituista ja uutena asiakkaana saat heidän nimensä silloin kun perimä näyttää sukulaisuuden. Saat myös yhteystiedoksi hänen sähköpostiosoitteensa.

Tietoja lähetetään myöhemminkin sitä mukaa kun uusia tarjokkaita sukulaisiksi ilmaantuu. Olet ostanut siis mahdollisuuden myöhemmin löytää lisää sukupuutasi vaikka heti ei tärppäisikään ja olet siis laitoksen pysyvä asiakas. 

Voit lähettämälläsi testillä ostaa myöhemmin lisätestejä ilman, että sinun pitäisi tehdä uusi testi. Teet nyt isälinjatestin ja tästä informaatiosta sinulle luovutetaan uutta maksua vastaan myöhemmin myös Family Finder- tulokset. Testitulokset ovat siis tarkkaan tuotteistettu ja tuloksia lähetetään vain sen verran mitä sinä raotat kukkaroasi. 

Jotain luvataan myöhemmin ilmaiseksi. Ostetun testin informaatio täydentyy sitä mukaa mitä enemmän sukulaisiasi tämän samaisen testin tältä samalta laitokselta ostaa. Näistä sinulle lähetetään tietoa.

Esitys jätti avoimeksi suuren osan kysymyksistä joihin olin lähtenyt hakemaan vastausta.

Voiko näillä testeillä osoittaa Muolaan Kirjavaisten, Kivennavan Kirjavaisten, Suistamon Kirjavaisten tai Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun Kirjavaisten yhteydet? Näillä paketeilla ei tällaisiin kysymyksiin todennäköisesti vastausta saa. Yhteydet ovat niin kaukaisia, että tutkimuslaitos ei niitä todennäköisesti osumiksi enää laskisi. Näin minä luennoitsijaa tulkitsin.

Vastausta vaille on myös kysymys, mitä vaikeuksia serkustutkimuksen tulosten tulkinnassa muodostuu siitä, että kaukaiset serkukset ovat Kannaksen suvuissa usein montaa kautta sukua keskenään. 

Luennoitsija kehotti meitä kuulijoita perustamaan sukuseuralle oitis oman DNA-projektin. Hän lupasi jopa olla tutorina tällaisessa. En osta tätä ajatusta heti. Tässä jää kaivelemaan sama kysymys minkä esitin jo tämän kirjoituksen alussa. Olisiko ainoa hyötyjä sittenkin vain yhdysvaltalainen tutkimuslaitos, joka kyllä osaa hinnoitella tuotteensa. Vähän vaikuttaa vielä toistaiseksi arpapeliltä. Tämä arpa ei voittanut - kiitämme kannatuksesta.

DNA-tutkimuksen mahdollisuuksia en epäile. Se voi ilman muuta toimia sukututkimuksen apuna, avaa peräti kokonaan uuden alueen sukututkimukseen, mutta nämä tarjouksessa olevat paketit eivät nyt vielä sytyttäneet. Ilmeisesti lisätieto asian tiimoilta ei olisi pahitteeksi.

Geneettinen tutkimus on nykyisin niin pitkällä, että väestön kohtaamiset ja väestön jakautumiset kahdeksi tai useammaksi joukoksi voidaan määritellä. Väitetään voitavan nähdä jopa miten jotkut geeniglusterit ovat siirtyneet jokivartta ylöspäin. On myös esimerkkejä sukuseuroista, jotka ovat käyttäneet näitä palveluja melko hyvällä menestyksellä. Esim. Määttästen sukuseura. 

Mutta nämä kaupattavat henkilökohtaisia asiakassopimuksia, joita nimitetään kovin harhaanjohtavasti projektiksi eivät ainakaan päällisin puolin ole kovin houkuttelevia. Tiettyä tietoa etsiessä tämän tiedon löytyminen jää kovin monen sattuman varaan.

Sipin tausta ja muut Kirjavaiset

Uskaltaudun pohtimaan tässä uutta asiaa. Kun yritän hahmottaa mitä se on kompastelen kummallisiin käsitteisiin geneettinen etäisyys, haplotyyppisukupolvi, juurruttaminen… Yritin jo jokin aika sitten lähestyä asiaa. Nyt etsin taas tietoa yrittäen ymmärtää mikä on oleellista, mutta enemmän tulee uusia kysymyksiä kuin vastauksia.

Se vaikuttaa silti olevan mahdollisuuksia täynnä. Ja tietenkin törmään kohta tietolähteeseen, joka kertoo kaiken oleellisen, mutta lupaan silloin asiaan.

Ujuttauduin juuri jäseneksi suljettuun fb-ryhmään Suomi DNA-projekti, mutta keskustelu siellä menee ns. yli hilseen: “...SNPt määrittävät VIRALLISESTI paikan haplopuussa (Terminal SNP). Jos ei ole Terminal SNPtä määritetty, ei ole virallisesti jotakin. Pelkät markkerit eivät ilmoita virallista haploryhmää, vaikka toki ne voivat antaa vinkkejä siitä, samoin matchit. katsokaa myös, mitä Y-DNA STR sertfikaatissa lukee…”

Sukututkimuksen historialliset lähteet, kirkonkirjat, maakirjat päättyvät 1600 luvulle,  joitain hajanaisia lähdetietoja löytyy vielä 1500-luvulta, mutta tavallisen rahvaan sukutiedot ovat sitten siinä. Tuon kauemmas ei menneisyyteen nähdä. Oliko Kuuterselän Sipi Kirjavainen kotoisin Kirjavalasta vai jostain muusta Uudenkirkon kylästä? Olihan Kirjavaisia 1600-luvulla siellä täällä pitkin Uudenkirkon pitäjää.

Sukukirjassa on esitelty sukutauluja myös muiden Kirjavaisten kuin Sipin jälkipolvista. Miten Inkerinmaan Kirjavaiset liittyvät Kivennavan Kirjavaisiin? Entä ne Muolaan Kirjavaiset, jotka eivät ole suoraa Sipin jälkipolvea? Heistä on sukukirjassa yli 300 taulua. Laatokan pohjoisrannalla Suistamossa ja Jaakkimassa asui ortodokseja, joilla oli Kirjavainen sukunimenä. Heidän yhteytensä luterilaiseen Kivennapaan on hämärän peitossa. Onko yhteyttä ja mitä kautta se muodostuu? Lappajärven, Rautalammin, Paltamon, Tohmajärven, Pielisjärven, Ilomantsin, Kiihtelysvaaran Kirjavaiset. Kaikissa näissä pitäjissä on Kirjavaisia 1700-luvulla. Mistä he tulevat?

Kysymykseen lienee turha odottaa vastausta historiallisten lähteiden kautta. Arvauksia voi tehdä, mutta lopullista varmuutta ei ole. Geenisukututkimus lupailee paljon. Se väittää tarjoavansa uuden suunnan myös perinteiselle, historiallisiin dokumentteihin

perustuvalle sukututkimukselle. Siinä pitäisi siis olla ratkaisu myös erillisten Kirjavaisten arvoitukseen. Siinä on silloin keino myös muiden sukujen liitosten löytämiseen. Kannaksella suvut ovat eläneet selkeästi rajatuilla alueilla. Isäpolvet asuneet yleensä samassa kylässä vuosisatojen halki, tyttäret naitu naapurikyliin. Tästäkö pääsemme kurkistamaan 1500-luvun taakse, selvittämään eri sukujen varhaisimmat suoran isälinjan esi-isät?

Ainakin sitä luvataan. Kysymys on mutaatioista. Tuhannet mtDNA-molekyylit periytyvät äidiltä sekä pojille että tyttärille. Noissa molekyyleissä tapahtuu runsaasti mutaatiota, korjausmekanismit ovat tehottomia ja mutaatiot myös jäävät mtDNA:han. Isälinjaa seuratessa tutkitaan isältä pojalle periytyvän Y-kromosomin geenejä. Y-kromosomi periytyy periaatteessa sellaisenaan isältä pojalle, mutta tässäkin mutaatiot muuttavat sen geenejä. Mitä samankaltaisempia geenit ovat, sitä läheisempää sukua tutkitut henkilöt ovat.

Testien osoittamat sukulaiset ovat varmuudella testatun henkilön sukulaisia, siis yhteinen esivanhempi löytyy jostain menneisyydestä. Kuinka läheisiä sukulaisia ollaan? Siitä saadaan testeillä ennuste, todennäköisyyteen perustuva arvio. Esimerkiksi kahden henkilön yhteinen kantaisä on elänyt yli 92 % todennäköisyydellä viimeisen 12 sukupolven sisällä ja viimeisen 16 sukupolven sisällä on jo yli 98 %. Kuva tarkentuu kun useamman sukuhaaran henkilöt osallistuvat tutkimukseen.

Tässä uudessa sukututkimuksessa ei enää tavoiteta jokaista sukupolvea vaan ne , joissa on tapahtunut jokin mutaatio, jonka syntyaika ja syntypaikka voidaan saada selville vertailemalla suurta määrää näytteiden antajia toisiinsa. Väittäisin, että sukututkimus  on muuttumassa mielenkiintoisemmaksi.

Kaksi äitiä - kaksi isää

Uutiset Britanniasta kertovat, että pian syntyy lapsi, jolla on kaksi äitiä ja yksi isä. Kysymyksessä on uusi perinnöllisen sairauksien hoitomuoto, jossa äidiltä periytyvät vialliset mitokondriot korvataan ja lapsi saa kahden äidin geenit. Miten käy sukututkimuksen tulevaisuudessa? Miten kirjataan kahden äidin lapsi sukutauluihin?

Isähän on perinteisesti ollut epävarmempi tapaus. Tanskalaisen Jørn Riel riemastuttava

omaelämänkerrallinen kirjasarja ”Kertomuksia isieni talosta” kertoo esimerkin isän epävarmuudesta. Kirjailija syntyi hylkeenmetsästäjien keskuudessa. Hänen äitinsä oli kevytmielinen nuori eskimonainen.  Synnyttämänsä pojan hän oli jättänyt viiden hylkeenpyytäjän hoiviin ja häipynyt jonkun ohikulkeneen nahkojenostajan matkaan. Viidellä kaveruksella oli ongelma ratkaistavanaan. Kuka on pojan isä? Varmuutta tästä ei saatu ja lopulta oli sovittu, että kaksi heistä ovat isiä ja loput kolme ovat setiä. Jörn Realin kohdalla esipolvitutkimus on siis tavanomaista haastavampaa. Grönlantilaiskirjailijan juuria selvittävä sukututkija saattaisi olla enemmän kuin kiinnostunut geneettisestä tutkimuksesta.

Menneinä vuosisatoina Karjalassa elettiin useampi perhe ja muutama perheisiin kuulumatonkin saman katon alla. Hyvin todennäköistä on, että Jørn Rielin perheen tapaista ei näissä savupirteissä ollut. Kivennavan kirkolla kastetilaisuudessa papille kerrotut tiedot olivat pääosin paikkansapitäviä. Yhteisön normit säätelivät parinmuodostusta eri tavalla kuin Grönlannin tununerkiutheimossa 

Tosin näkyy väitettävän, että kirkonkirjatiedoista peräti viisi prosenttia on virheellisiä. Mene tiedä miten arvio on tehty. Mutta perimän selvittäminen toisi varmasti Kirjavaistenkin sukututkimukseen yllättäviä uusia yhteyksiä.

Sukulaisuuden vertailu perustuu geenimerkkeihin. Monet yhtiöt myyvät kiinostuneille geenitestiä. Geenitesti on sylkinäyte ja tulokset tulevat sähköpostilla. Useimpien testin tilanneiden mielenkiinto geenitesteihin on perinnöllisten terveydellisten riskitekijöiden kartoittamista. Tietoa saa näillä testeillä myös alkuperästään. Jo yhdestäkin testistä saa palautetta äitilinjansa alkuperästä Vertailu sukulaisten kesken tuottaa informaatiota mistä suunnasta isän puolen suku on kromosominsa kerännyt.

Mitä uutta tietoa geneettinen sukututkimus tuottaa? Sillä olisi varmasti paljon käyttöä jo tehtyjen sukututkimusten tarkastamisessa. Suvun mieslinjojen Y-DNA-tutkimustulosten tulee olla lähes samoja, jos tutkitut miehet ovat esim saman 1500-luvulla eläneen kantaisän biologisia jälkeläisiä. Sama pätee myös suvun äiti-linjoihin. Äiti antaa kaikille lapsilleen oman mitokondrionsa DNAn.

Uudellakirkolla eli 1500-luvulla Kirjavaisia. Kirjavalan kylässä heitä oli runsaasti, Kuuterselässä asuneet veljekset Sipi ja Heikki Kirjavainen lienevät sieltä lähtöisin. Varmaa tämä ei kuitenkaan ole. 1600-luvulla Kirjavaisia oli myös Reskalan ja Sintolan kylässä, Tirttulassa, Pispalassa, Sortavalan kylässä, Wammeljärvellä, Mesterjärvellä, Reskjärvellä ja Kirkkojärvellä. 1700-luvulla eläneellä Pärttyli  Nuutinpoika Kirjavaisella on varsin laaja tiedossa oleva jälkipolvi Uudellakirkolla. Uudenkirkolla eläneiden sukujen ja kivennapalaisten Sipin jälkipolvien DNA-testien vertaaminen on todennäköisesti antoisaa.

Nimiaineiston perusteella on todennäköistä, että samat suomalaisnimiset suvut asuivat Äyräpäätä jo 1200-luvulla kun alue joutui ruotsalaisten verottamaksi. Väestö liikkui vuosisatojen kuluessa eri syistä. Sukuyhteydet katkesivat, sukunimet kuitenkin säilyivät isäpolvissa.

Laatokan pohjoisrannan pitäjissä Suistamossa ja Jaakkimassa asui ortodoksiuskoisia Kirjavaisia. Lappajärvellä ja Rautalammilla eleli Kirjavaisia ja heidän jälkipolveaan on asunut mm. Alajärvellä. Paltamossa, Juuassa, Pielisjärvellä, Ilomantsissa, Kiihtelysvaarassa, Saarijärvellä  ja Tohmajärvellä Kirjavaisia on asunut ainakin 1700-luvulta alkaen. Myös Kuopion kaupungista löytyy Kirjavainen vuosisadan lopulla.

1700-luvulla on jo dokumetointia. Pietarin kaupunki perustettiin Inkerinmaalle vuonna 1703. Äyräpään alueelta muutti Kirjavaisten sukuun kuuluvia henkilöitä erityisesti Valkeasaareen, Systerbäckiin, Lempaalaan ja Pietariin. Muolaassa asui Kirjavaisia ainakin 1700-luvulta lähtien.

Näiden jälkipolvien geneettinen tutkimus voisi tuoda mielenkiintoista uutta tietoa suvun liikkumisesta. Mikä sukuhaara on lähtöisin mistäkin?

Tieteen läpimurrot perimän tutkimuksessa eivät ole sukututkimukselle ongelma vaan aluevaltaus.

Tuo alussa mainitsemani kahden äidin tapauksessa oikea synnyttävä äiti siirtää lapselle suurimman osan noin 23000 geenistään. Sivuroolissa oleva luovuttaja lahjoittaa lapselle terveet mitokondrion geenit. Niitä on 37 joten ne muodostavat vain pienen rippusen lapsen geeneistä.

Kivennavan Kirjavaisten sukukirjassa selvitetään myös jonkin verran muualla asuneiden  Kirjavaisten sukutaustoja. Osasta on sukuselvitystä sukutauluineen, osaa on käsitelty ainoastaan tekstimuodossa.