Ensimmäiset mietteet Y-DNA testin tuloksista

Family Tree DNA otattaa geeninäytteen posken sisäpinnalta hieromalla.
Näyte suljetaan säilytysaineen sekaan putkiloon ja postitetaan laboratorioon Houstoniin.

Marraskuussa kävin kuuntelemassa  Marja Pirttivaaran luentoa DNA-sukututkimuksesta. Geenien antama tieto on sinänsä vakuuttava, mutta en oikopäätä lähtenyt perimääni testaamaan. Sain vaikutelman, että minua kiinnostaneisiin kysymyksiin ei löytyisi vastausta:

Voiko näillä testeillä osoittaa Muolaan Kirjavaisten, Kivennavan Kirjavaisten, Suistamon Kirjavaisten tai Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun Kirjavaisten yhteydet? 

Asia ei kuitenkaan ole päästänyt pihdeistään. Pitkin talvea olen eri yhteyksissä ja kokoonpanoilla pohtinut mahdollisuutta siirtokarjalaisten sukujen geneettisen perimän selvittämisestä sukututkimuksen tarpeisiin. Jonkilainen Karjala DNA projekti on kypsymässä. Tiedotustilaisuus tästä kokosi toukokuun alussa Karjalatalolle Helsinkiin nelisenkymmentä asiasta kiinnostunutta sukuseurojen jäsentä.

Suomessa on nelisentuhatta ihmistä testannut geeniperimäänsä Family Tree DNA tutkimuslaitoksen kautta. Tuo tutkimuslaitos hallitsee markkinoita ja koska testin hyöty perustuu vertailuaineistoon, joten 90% markkinaosuus on hyvä suositus.

Hyvissä ajoin tuota Karjala-DNA hankkeen käynnistymistä olin tietenkin tilannut jo testin isälinjastani. Mutta testin tulokset tulivat vasta nyt parin kuukauden päästä testin lähettämisestä.

Näyte postiin  

Tilaamani isälinjatesti on Y-DNA67.  Ei kaikkein halvin, mutta vertailuaineistoltaan jo tarjolla olevista hyvä. Pari tuhatta suomalaista on tehnyt tämän tason testin ja kun siihen vielä liittää tarjolla olevan vertailuaineiston muista testitasoista vertailtavia on jo 4155 suomalaista testattua. Pieni määrä vielä sekin, joten ensimmäisten joukossa tässä ollaan.

Poskesta sipaistun sylkinäytteen postitin maaliskuun loppupuolella. Ensimmäiset tulokset ropsahtivat verkkosivulle tilausnumeron ja salasanan taakse toukokuun puolivälissä.  Ensin saapuivat lyhyimmän testatun geenipätkän eli 12 merkin tulokset.

Sähköposti-ilmoituksia tuli muutaman päivän välein tietojen täydentymisestä. Parin viikon sisällä tilaus oli täydellisesti tutkittavana tuohon 67 merkin eli markkerin tasoon asti.

Y-DNA67 tarkoittaa sitä, että tutkitaan 67 DNA-rihman kohtaa. Halvin tilattava isälinjan testi katselee siis 12 kohtaa vain isän puolelta periytyvästä Y-gromosomin DNA:sta. Kalleimpiakin löytyisi, mutta niiltä tasoilta on  kovin vähän vertailuaineistoksi sopivia testattuja. Saat ehkä tarkempaa tietoa, mutta  tuolla tasolla testattuja on harvassa. Joten on luultavaa, että ei kannata.

Minulle tämä Y-DNA67 taso näyttäisi antavan ihan tarpeeksi asioita pureksittavaksi. Nyt näyttäisi edellinen taso Y-DNA37 jo antaneen ilmeisesti merkittävimmät yhteystiedot kaukaisiin sukulaisiin.

Y-DNA67 antoi vain kolme osumaa, jotka kaikki olivat varsin kiinnostavia jo Y-DNA37 tasossa.

Osumat ovat siis henkilöitä, joiden geneettinen etäisyys on riittävän pieni, että ne ovat kirjattu tuloksina ja tuo vastaavuus ilmoitetaan. Jatkossahan näitä voi putkahtaa lisää kuin sieniä sateella kunhan kaukaiset tai miksi ei läheisemmätkin sukulaiset kiinnostuvat testailemaan omaa isäperimäänsä.

Ensimmäiset tulokset

Ensimmäinen testauksen taso Y-DNA12 tuotti osumia yli 300. Näistä seitsemässätoista oli täysi geneettinen vastaavuus ja muissa löytyy yksi eroavuus, siis mutaatio perimässä. Testattu pätkä on kuitenkin niin pieni, että kanssani samaa haploryhmää kaikista osumista on vain 88 ja täyden geneettisen vastaavuuden saaneista kymmenen. Testi on siis niin karkea, että piiloon jää niin paljon mutaatioita, että halporyhmäkin pääsee vaihtumaan. Haploryhmäni ja samalla sitten muidenkin Sipi Kirjavaisen jälkeläisten halporyhmä on muuten N-M232.

Perimässä tapahtuneiden mutaatioiden avulla on päästy muodostamaan käsitys kansojen ja ihmisryhmien liikkeistä. Kirjavaiset kuuluvat ryhmään N, joka Afrikasta Lähi-Itään siirryttyään koukkasi Kiinan kautta Siperiaan ja sieltä Suomeen. Noin 60% suomalaisista kuuluu tähän ryhmään.

N jakautuu alaryhmiin joista yksi on M232. Lähellä olevat isälinjalaiset kuuluvat tuohon ryhmään, joten osumista nämä ovat tärkeitä. Kun pohditaan sukulaisuutta, pitää pitää mielessä, että nyt tarkastellaan vain isälinjaa. Sukusuhteet voivat olla hyvinkin läheiset erilaisten isälinja-äitilinja-kombinaatioiden kautta, mutta ne eivät tule tässä näkyviin.

Kalevikin osui

Sukututkijamme Kalevi Hyytiä tuli minun osumiini 12 markkerin tasolla. Geneettinen ero on yksi mutaatio. Kalevi on myös isänpuolelta haploryhmää M232. Kalevi on siis myös tehnyt tämän Y-DNA37 testin tällä houstonilaisella tutkimuslaitoksella, jolla on 90% markkinaosuus geneettisessä sukututkimuksessa.

Kalevi Hyytiä on äitinsä puolelta Kirjavainen. Mutta jokin yhteys Hyytiöillä ja Kirjavaisilla on ollut kaukana menneisyydessä sellainen, että isälinjat yhdistyvät.  Tosin näillä tiedoilla tuo yhteys voi olla yli tuhannenkin vuoden takana, ehkä siellä kun ensimmäiset länsisuomalaiset muuttivat uudisasukkaina Karjalankannakselle.

Siirtokarjalaisten suvuissa on tehty varsin vähän geneettistä sukututkimusta. Ei Kirjavaisissa eikä kovin paljon muissakaan lähisuvuissa. Nimet Pyykkö ja Pohjalainen on näytteiden antajajat sijoittaneet Kivennavalle. Kumpikin sukunimiä, jotka esiintyvät varsin paljon Kirjavaisten sukukirjassa. Mutta näytteidenantajien esi-isikseen nimeämiä ei kirjasta löydy. Toinen esi-isä sijoittuu 1600-luvulle, toinen 1800-luvulle. Jokin isälinjayhteys meitä yhdistää jostain historian hämäristä.

12 markkerin täysosumat sijoittuvat pois luovutetusta Karjalasta Savonlinnaan, Leppävirralle, Pohjois-Pohjanmaalle ja Ruotsin suomalaismetsiin. Pitääpä lähettää sähköpostia näille näytteidenantajille. Mitä tietoja heillä isänpuolen suvustaan on? Tiedot tosin päättyvät aina kirjallisten lähteiden loppuessa. Silloin jää vain arvailtavaksi missä ja milloin yhteinen esi-isämme on elänyt.

Y-DNA25

Toinen edellistä vähän pidempi pätkä tutkittua DNA-rihmastoa vähentää jo osumia merkittävästi. Luovutetussa Karjalassa ei ole mitään. Yhden mutaation takana on kaksi osumaa, toinen Korpilahdella ja toinen Nurmossa. Täysosumia ei ole. Kahden mutaation takana olevat osumat siroutuvat aika laajasti Suomeen, Ruotsin suomalaismetsiin ja jäämeren rannalle. Nämä kuitenkin varmistavat samaa viestiä mihin haploryhmäkin jo viittasi. Isälinja Kivennavan Kirjavaisilla on siirtynyt Kannakselle lännestä. Pohjois-Savossahan tämä haploryhmä on todella vahvasti edustettuna.

Y-DNA37

Tällä tasolla mutaatioiden määrä kasvaa eli lähiosumat katoavat. 3 geneettisen eron eli askeleen päässä on kaksi osumaa. Toinen osuma on edellisessä testissä ollut nurmolainen Molander 1700-luvulta. Toinen on Teuvalta 1800-luvulta. Ei sukunimeä, pelkkä patronyymi. Pohjanmaalla ei monellakaan ollut sukunimeä tuohon aikaan. Sukunimikäytäntöhän on vanhastaan itäsuomalainen.

Loput osumat ovat neljän askeleen päässä, täytyy perehtyä myöhemmin, jos niissä on mitään mielenkiintoista. Kovin läheisiä isäpolven edustajia ei siis ole testattu, ei ainakaan tässä geneettisen sukututkimuksen markkinajohtajana keikkuvassa tutkimuslaitoksessa. Alkaa näyttämään siltä, että vielä tarvitaan lisää vertailutestejä sekä Kirjavaisista että muista lähellä olevista karjalaissuvuista, jotta Sipi Kirjavaisen alkujuuret selviäsivät. Mutta Pohjanmaan yhteys tuntuu nyt kiinnostavalta. Ovatko nämä osumat samaa savolaisekspansiota joka toi Sipin esi-isät Karjalaan vai onko tapahtunut muuta siirtymää? Karjalankannaksen väestöä on tuhottu ja aluetta on asutettu uudelleen monta kertaa historian aikana.

Y-DNA67

Pari päivää sitten tulivat viimein viimeiset tulokset. Tai viimeiset tältä erää. Jatkossa ropsahtaa postilaatikkoon tieto aina kun joku riittävän läheisen geeniperimän omaava on näytteensä antanut. Mutta tätä odotellessa täytyy ottaa yhteyttä näihin henkilöihin. Vaivaiset kolme osumaa ja kaikki seitsemän askeleen päässä. Siis  sukulaisuus suorassa isälinjassa on meillä 20-30 sukupolven takana. Lähempänäkin voisi olla. Geneettinen etäisyys siis kasvaa, koska tutkittavaa perintöainesta on enemmän ja mutaatioitakin mahtuu siihen rihmanpätkään enemmän.

1700-luvulla elänyt nurmolainen Jaakko Iisakinpoika Molander on mukana tässäkin tasossa. Kaksi muutakin osumaa on  Pohjanmaalta.
Ilmeisesti yleensä tästä isälinjatestistä aukeaa paljon enemmän tietoa. Mutta kuten epäilin, tietoa ei heru, koska sukulaisia ei ole testattu. Lisäksi karjalaisilla suvuilla on menneiltä vuosisadoilta suhteellisen paljon geneettisiä pullonkauloja, joten isälinjaa ei ole niin viljalti kuin monilla muilla seuduilla.
Joten epäilyni osoittautuivat aiheellisiksi. Geenitesti isälinjasta ei tuottanut vastauksia Kirjavaisten yhteyksiin ja alkuperään. Ainakaan vielä.

12 markkerin tasolla Y-DNA tuottaa valtavan määrän osumia, mutta informaatio on kuitenkin perin epävarmaa. Vertailu toiseen näytteeseen saattaa vaikuttaa osuvan lähelle, mutta todennäköisesti piiloon jää tällä testitasolla niin paljon mutaatioita, että isälinjamme yhtymäkohta on jossain vuosituhannen takana ja kauempanakin. Jokainen näytteenantaja on ilmoittanut kaukaisimman tiedossaan olevan esi-isänsä asuinpaikan. Nämä tiedot vaihtelevat 1800-luvusta 1600-luvulle.

Mistä Kirjavaiset ovat kotoisin?

Alajärvellä ja Lappajärvellä on eräs Kirjavaisten suku. Pohjanmaalle sijoittuvat osumat saattavat olla tärkeitä. Onko Kivenavan ja Pohjanmaan Kirjavaisten yhteinen sukunimi pelkkää sattumaa? Sielläpäin jos joku sopiva henkilö viitsisi pyyhkäistä tikulla poskeaan ja pistää putkiloa postiin niin kerralla voisi ratketa monta kysymystä. Tai sitten ei.

Kirjavaisia on siellä täällä Pohjois-Karjalassa ja Savossa. Luovutetussa Karjalassa oli Kivennavan lisäksi Kirjavaisia Pyörittäjän kylässä Suistamossa Laatokan rannalla. Onko näillä yhteys ja mikä se on? Paljon muitakin kysymyksiä on vielä vastausta vaille.

Perinteinen sukututkimus jättää nimisukujenkin yhteyksistä paljon arvailujen varaan. Lisäksi perinteinen sukututkimus on pelkästään vanhoihin asiakirjoihin nojautuvia oletuksia. Papit ovat aina tehneet virhemerkintöjä tai heille on ehkä kerrottu puutaheinää. Mutta ei se mitään.  Entisaikojen ihmiset ovat eläneet ja kaikki tieto heistä ja heidän yhteyksistään on mielenkiintoista.

Geneettinen sukututkimus tarjoaa meille tämän rinnalla mahdollisuuden nähdä kiistatonta faktaa enemmän mitä epävarmat kirjalliset lähteet koskaan tulevat näyttämään. Tämä faktatieto tosin täydentyy sen tahdissa, että näiden kysymysten kannalta oikeat henkilöt kiinnostuvat asiasta. Joten pyörittelen palapelin ensimmäisiä palasia ja ihmettelen vielä mihin tämäkin nyt kuuluu. Kun muutkin asiasta innostuvat saadaan hyvinkin näkymään kuva, jota perinteinen sukututkimus ei pystyisi koskaan tuottamaan.