http://www.kirjavainen.fi/sukukirja.html

25.10.2013

Turkulainen äimistelee Pietarin vetovoimaa



Sanomia Turusta 16.4.1879
Turkulainen Sanomia Turusta  arvioi Pietarin vaikutusta havainnoimalla asiaa paikan päällä. Suomen suuriruhtinaskunta oli menettänyt yhteytensä Tukholmaan ja Pietari oli nyt uusi suuntaus.

"Nuoriso kumpaisestakin sukupuolesta hylkää talonpojan palveluksen ja maanviljelystyön ja lähtevät Pietariin."

Asiassa riitti turkulaisellakin ihmettelemistä. Pietarissa asui suomalaisia 1800-luvun loppupuolella enemmän mitä Turussa oli asukkaita. Turku oli Suomen mittapuun mukaan suuri kaupunki, mutta Suomi oli harvaan asuttu syrjäinen maankolkka, joka sijaitsi kahden suuren ja vetovoimaisen kaupungin, Tukholman ja Pietarin välimaastossa. Tuon turkulaiskirjoituksen aikoihin Pietarin väkimäärä hipoi jo miljoonaa asukasta. Turussa asukkaista oli vähemmän, parikymmentä tuhatta.

"Suomalaisia täällä on joka läänistä ja kaupungista. En vallan varmaan tiedä jos juuri joka pitäjästä lienee. Länsi-Suomesta ei olekkaan kansaa niin suurissa määrin tänne tulvannut kuin monesta muusta paikkakunnasta Suomessa."

Pietarin vetovoima tuntui erityisesti kaupungeissa, sitä voimakkaammalta mitä lähempänä tätä asuttiin. Itäsuomessa vetovoima tuntui myös maaseudulla. Rajapitäjästä kuten Kivennapa matka Pietariin ei kauan kestänyt. Tämän lehtikirjoituksen aikoihin likimain kaksi kolmasosaa kivennapalaisten tuloista tuli tavaran kuljetuksesta hevosella. Suurin osa tästä rahdinvedosta suuntautui Pietariin.

"He lähtevät suoraan maankylästä eivätkä tunne Suomenmaan kaupunkien oloja vähääkään; moni heistä ei ole nähnytkään kaupunkia Suomessa. Miespuolien tarkoitus on ruveta oppiin, kukin halunsa mukaiseen ammattiin, toiset taas rupeavat työmiehiksi mistä vaan työtä saavat. Heitä sanotaan Venäjän tavan mukaan "mustiksi työmiehiksi" vaikka kuinka valkoisia olisivat ulkonäkönsä puolesta. Naiset taas rupeavat palvelukseen, kumminkin ensin aluksi."

Yhteydet Pietariin olivat osin vanhaa perua. Pietarissa oli suomalaisia ja ruotsalaisia jo ennen kaupunkia. Inkerinmaan luterilainen suomalainen väestö oli siirtynyt alueelle Ruotsin otettua sen hallintaansa 1600-luvun alussa. Silloin paikalla asuneet ortodoksikarjalaiset työnnettiin luterilaisten muuttajien tieltä. Pietari Suuri perusti sata vuotta myöhemmin kaupunkinsa venäläisen asutusalueen ulkopuolelle valloitettuaan alueen Ruotsilta.

1700-luvun alussa asui Inkerinmaalla eri paikkakunnilla Kirjavaisia. Vuonna 1692 syntynyt Tuomas Kirjavainen asui Pietarin Lahtassa. Lahta (Lahti eli Lahdekylä) sijaitsi Pietarin luoteispuolella lähellä Siestarjokea pohjoiseen työntyvän Konnunlahden rannalla. Tuomaksen jälkipolvia on esitelty Kirjavaisten sukukirjan loppupuolella luvussa Inkerinmaan Kirjavaiset. Tuomas Kirjavaisen isää ei tiedetä, mutta mitä ilmeisemmin Tuomaan isä tai hänen isänsä olivat kotoisin Uudenkirkon pitäjästä.

Väestönsiirroilla Pietari kasvoi venäläiseksi kaupungiksi keskelle suomalaista asutusta. Alku oli pakkotyötä. Sotavangit ja ympäristön lahjoitusmailta komennetut talonpojat rakensivat kaupunkia. Lahjoitusmaiden omistajat käyttivät maitaan raaka-ainelähteinä sekä rakentamiseen että kaupungin elintarvikehuoltoon.  Lahjoitusmaiden talonpojat ensin pakotettiin pietarinmatkoille, mutta myöhemmin Pietarin kaupasta tuli heille elinkeino. "Sinne käyvät kaupaksi pienet kivetkin." Maaliskuussa 1855 väitettiin, että Viipurin ja Pietarin välinen maantie muodosti "lähes katkeamattoman jonon kuormia."
Otawa 15.8.1862


Viipurin läänistä löytyi pientiloja, joilla asui kymmeniä ihmisiä. Työstä oman tilan ja pitäjän ulkopuolella tuli tapa Pietarin tarjoamien mahdollisuuksien avulla. Työvoimaa vaativa kaskenpoltto oli jo historiaa, mutta karjalainen suurperhe säilyi vielä 1800-luvulla Pietarin ansioiden avulla.

Viipurin lääni oli varsin erikoinen alueen muuhun Suomeen nähden ja Pietarin läheisyys oli usein tämän selittäjänä. Rahatalous oli voimissaan, mutta siirtymistä Suomen markkaan vastustettiin. Rahvas osti Pietarista suuria määriä tavaroita, joita muualla Suomessa tuotettiin kotona. Kannas oli täynnä pieniä tiloja ja pientilalliset elättivät itsensä sivuelinkeinoilla. Maatalous oli laiminlyötyä ja takapajuista.

Suomen itsenäistyminen ja rajan sulkeutuminen aloitti seuraavalla vuosisadalla perinpohjaisen muutosprosessin, mutta sitä ennen Viipurin läänissä elettiin venäläisen suurkaupungin ehdoilla. Venäläisten huvila-asutus nousi Terijoelle ja sen ympäristöön. Tämäkin oli Pietarin vaikutusta.

Vaikka Pietari veti puoleensa se ei ollut musta aukko, johon kadottiin lopullisesti. Pääosa Pietariin asumaan jääneistä suomalaisista muutti takaisin Suomeen. Ilmeisesti oli alunperinkin tarkoitus palata. Kisällit hankkivat ammattitaitoa päämääränään mestarin asema Suomessa. Pietarin suomalaisissa lehdissä etsittiin ilmoituksilla työvoimaa Suomeen ja tämä toimi paluumuuton kannusteena monille. Usein työelämästä poisjäänti oli paluumuuton taustalla. Osa palaajista oli lähetetty varattomina kotiseurakuntaansa. Pietarin suomalaisien joukossa myös kuolleisuus oli suuri.

Puolet Pietariin muuttaneista palasi kotiseurakuntiinsa. Toisesta puolesta osa kuoli Pietarissa, osa hakeutui muualle Venäjälle, osa muutti Suomen kaupunkeihin, pääosa Helsinkiin. Helsinki alkoi vuoden 1880 jälkeen saada muuttovoittoa suhteessa Pietariin. Siihen asti sekin oli menettänyt muuttajia Pietarille.


Muuttoliike Pietariin Kivennavalta oli 1800-luvulla vuositasolla noin promillen luokkaa väestöstä.  Se oli hieman enemmän mitä muista pitäjistä Kannaksella, mutta vähäisempää mitä Suomen kaupungeista lähti väkeä Pietariin. Kirjavaisten sukukirjan sivuilta löytyy muutamia Pietariin muuttaneita. Tässä esimerkkeinä Pihlaisten kylästä lähtenyt aviopari Tuomas ja Loviisa Kirjavainen, kumpikin Sipi Kirjavaisen jälkipolvea ja Muolaan Kirjavaisista esimerkkinä Juho Kirjavainen Muolaan Kannilasta. Juhon vaimo ei ollut Sipin jälkipolvia, vaikka Pyykkö ei kovin harvinainen nimi jälkipolviluettelossa ole. Pyykköjä on myös otettu sukuun puolisoiksi useamman kerran.
Taulut löytyvät sukukirjasta sivuilta 140 ja 566.





20.10.2013

Naapurit



 Kivennavan pohjoispuolella oli Muolaan pitäjä. Sipi Kirjavaisen jälkipolvea asui runsaasti aivan Pihlaisten pohjoispuolella, Muolaan Jaarilassa, sukuniminä Moisander ja Kakki.
Oli Muolaassa myös Kirjavaisia, joita ei ole voitu yhdistää Sipi Kirjavaiseen, Kivennavan Kirjavaisten kantaisään. Samaa sukujuurta Muolaan Kirjavaiset ovat kuitenkin ovat.

Muolaan kaakkoiskulmassa sijatseva Jaarila on Kivennavan Kirjavaisten sukuhistoriassa monin tavoin mielenkiintoinen kylä. Mikä esimerkiksi aiheutti sen, että Jaarila ja Pihlainen pysyivät parisataa vuotta erillään toisistaan? Naimakauppoja ei kovin paljoa näiden välillä syntynyt vaikka Jaarila ja Pihlainen näyttävät kartalla lähes kiinni kasvaneilta.

Kirjavaisten kylä Pihlainen sijaitsi aivan Jaarilan
eteläpuolella, mutta eri pitäjässä.
Kirjavaiset tulivat 1600-luvulla Pihlaisiin.
Pihlaisista tuli Kirjavaisten kylä, jollain tavoin lähes kaikki asukkaat olivat sukua toisilleen. Jos ei ollut Kirjavainen oli sukunimi saatu joltain kotivävyltä. Näitä kotivävyjä tuli sieltä täältä, etupäässä Kivennavan kylistä, mutta osa kauempaakin. Tyttäriä naitiin naapurikyliin.
Naimakauppoja pitäjärajojen ylitse tapahtui harvakseltaan, mutta tapahtui kuitenkin. Kannaslainen talonpoika ei venäläisen donataarin alla ollut maaorja vaan vapaa liikkumaan lahjoitusmaa-alueiden välillä. Mutta yleensä naiminen tapahtui samasta pitäjästä.

Tämän tiedon valossa Pihlaisen ja Jaarilan suhteet näyttävät olleen erikoiset. Ensimmäinen Sipin jälkipolvelainen avioitui Jaarilaan vasta 1830-luvulla. Silloin Maria Murtonen ja Kustaa Kakki perustivat perheen Jaarilaan. Perheen kaksi poikaa kuolivat kumpikin alle vuoden ikäisinä, mutta kaksi tytärtä kasvoivat aikuisiksi. Tyttäret naitiin pois Jaarilasta. Eeva muutti Muolaan Lehtokylään Antti Olkkosen puolisoksi, Hanna Kakkikin avoitui, mutta emme tiedä minne.

Jaarilaan siirtyi Kirjavaisen sukua sittemmin muualta Kivennavalta. Yhteydet Jaarilan Moisanderin ja Kakin sukuihin ovat moninaiset, mutta näyttävät kulkevan monen mutkan, sukupolven ja asuinpaikan kautta. Eivät suoraan Pihlaisista Jaarilaan. Suorat naimakaupat kylien välillä pysyvät kovin vähäisinä aina 1800-luvun loppupuolelle asti. Kuitenkin Pihlaisista Jaarilaan oli vain kivenheiton matka. Kiviä siinä välillä saattoi joskus lennelläkin, ainakin tämän lehtileikkeen perusteella.

Kamala tappelu

Pihlaisten pojat riehuivat Jaarilassa huhtikuussa 1906. Mielenkiintoista olisi tietää, mitkä syyt tähän johtivat. Antti Pyykkö tuskin oli muuten vain riitaa haastamassa.
Lisävoimia hakenut Antti Pyykkö avioitui vielä saman vuoden joulukuussa Jaarilan tyttären Hilda Kakin kanssa. He saivat seitsemän lasta. Perhe asui Pihlaisissa.


"Kamala tappelu oli Tahvananpäivänä Jaarilan kylässä Tobias Kakin talossa. Tuossa talossa yhtyi Karhulankylän useampia miehiä juoden ja vähän ajan kuluttua tuli myös siihen Kivennavanpitäjän Pihlaisten kylästä Antti Pyykkö, joka yhtyi seuraan. Vähän ajan juotuaan alkoi tämä jo hieroa riitaa, luvaten  tuoda lisävoimia ja käydä muolalaisia lyömään ja poistui tuvasta. Sitten tuli samasta kylästä entuudestaan tunnetut tappelijat Antti Murtonen sekä sepänsälli Antti Myyrä ja ei muuta kuin hieromaan tappelua. Mutta eivät tuvassa kumminkaan saaneet alkua. Tämän huomattua muolalaiset alkoivat pyrkiä karkuun, mutta ulkona olivat odottamassa edelläkerrotut pihlaisten pojat. Heitettyään turkit ja hatut päästään alkoivat lyödä rautahanskoilla ja revolvereilla sekä puukolla sillä seurauksella, että Mikko Moisander Muolan Karhulasta sai kaksi puukon haavaa joista yksi päässä ja toinen rinnassa, leikaten kaksi kylkiluuta poikki ja ulottuen aina keuhkoihin asti. Palttoossa oli 23 puukon haavaa ja toinen samasta kylästä juho Kantee sai useamia korvapuusteja ja kaksi tuumaa pitkän ja kaksi tuumaa syvän haavan okaluun perään.."

8.10.2013

Sipin tausta ja muut Kirjavaiset


Uskaltaudun pohtimaan tässä uutta asiaa. Kun yritän hahmottaa mitä se on kompastelen kummallisiin käsitteisiin geneettinen etäisyys, haplotyyppisukupolvi, juurruttaminen… Yritin jo jokin aika sitten lähestyä asiaa. Nyt etsin taas tietoa yrittäen ymmärtää mikä on oleellista, mutta enemmän tulee uusia kysymyksiä kuin vastauksia.
Se vaikuttaa silti olevan mahdollisuuksia täynnä. Ja tietenkin törmään kohta tietolähteeseen, joka kertoo kaiken oleellisen, mutta lupaan silloin asiaan.


Ujuttauduin juuri jäseneksi suljettuun fb-ryhmään Suomi DNA-projekti, mutta keskustelu siellä menee ns. yli hilseen: “...SNPt määrittävät VIRALLISESTI paikan haplopuussa (Terminal SNP). Jos ei ole Terminal SNPtä määritetty, ei ole virallisesti jotakin. Pelkät markkerit eivät ilmoita virallista haploryhmää, vaikka toki ne voivat antaa vinkkejä siitä, samoin matchit. katsokaa myös, mitä Y-DNA STR sertfikaatissa lukee…”


Sukututkimuksen historialliset lähteet, kirkonkirjat, maakirjat päättyvät 1600 luvulle,  joitain hajanaisia lähdetietoja löytyy vielä 1500-luvulta, mutta tavallisen rahvaan sukutiedot ovat sitten siinä. Tuon kauemmas ei menneisyyteen nähdä. Oliko Kuuterselän Sipi Kirjavainen kotoisin Kirjavalasta vai jostain muusta Uudenkirkon kylästä? Olihan Kirjavaisia 1600-luvulla siellä täällä pitkin Uudenkirkon pitäjää.


Sukukirjassa on esitelty sukutauluja myös muiden Kirjavaisten kuin Sipin jälkipolvista. Miten Inkerinmaan Kirjavaiset liittyvät Kivennavan Kirjavaisiin? Entä ne Muolaan Kirjavaiset, jotka eivät ole suoraa Sipin jälkipolvea? Heistä on sukukirjassa yli 300 taulua. Laatokan pohjoisrannalla Suistamossa ja Jaakkimassa asui ortodokseja, joilla oli Kirjavainen sukunimenä. Heidän yhteytensä luterilaiseen Kivennapaan on hämärän peitossa. Onko yhteyttä ja mitä kautta se muodostuu? Lappajärven, Rautalammin, Paltamon, Tohmajärven, Pielisjärven, Ilomantsin, Kiihtelysvaaran Kirjavaiset. Kaikissa näissä pitäjissä on Kirjavaisia 1700-luvulla. Mistä he tulevat?

Kysymykseen lienee turha odottaa vastausta historiallisten lähteiden kautta. Arvauksia voi tehdä, mutta lopullista varmuutta ei ole. Geenisukututkimus lupailee paljon. Se väittää tarjoavansa uuden suunnan myös perinteiselle, historiallisiin dokumentteihin
perustuvalle sukututkimukselle. Siinä pitäisi siis olla ratkaisu myös erillisten Kirjavaisten arvoitukseen. Siinä on silloin keino myös muiden sukujen liitosten löytämiseen. Kannaksella suvut ovat eläneet selkeästi rajatuilla alueilla. Isäpolvet asuneet yleensä samassa kylässä vuosisatojen halki, tyttäret naitu naapurikyliin. Tästäkö pääsemme kurkistamaan 1500-luvun taakse, selvittämään eri sukujen varhaisimmat suoran isälinjan esi-isät?

Ainakin sitä luvataan. Kysymys on mutaatioista. Tuhannet mtDNA-molekyylit periytyvät äidiltä sekä pojille että tyttärille. Noissa molekyyleissä tapahtuu runsaasti mutaatiota, korjausmekanismit ovat tehottomia ja mutaatiot myös jäävät mtDNA:han. Isälinjaa seuratessa tutkitaan isältä pojalle periytyvän Y-kromosomin geenejä. Y-kromosomi periytyy periaatteessa sellaisenaan isältä pojalle, mutta tässäkin mutaatiot muuttavat sen geenejä. Mitä samankaltaisempia geenit ovat, sitä läheisempää sukua tutkitut henkilöt ovat.

Testien osoittamat sukulaiset ovat varmuudella testatun henkilön sukulaisia, siis yhteinen esivanhempi löytyy jostain menneisyydestä. Kuinka läheisiä sukulaisia ollaan? Siitä saadaan testeillä ennuste, todennäköisyyteen perustuva arvio. Esimerkiksi kahden henkilön yhteinen kantaisä on elänyt yli 92 % todennäköisyydellä viimeisen 12 sukupolven sisällä ja viimeisen 16 sukupolven sisällä on jo yli 98 %. Kuva tarkentuu kun useamman sukuhaaran henkilöt osallistuvat tutkimukseen.

Tässä uudessa sukututkimuksessa ei enää tavoiteta jokaista sukupolvea vaan ne , joissa on tapahtunut jokin mutaatio, jonka syntyaika ja syntypaikka voidaan saada selville vertailemalla suurta määrää näytteiden antajia toisiinsa. Väittäisin, että sukututkimus  on muuttumassa mielenkiintoisemmaksi.

3.10.2013

Siirtoväki (13-15)



Kirjavaisten sukukirjan sukutaulut on ryhmitelty kolmen sukupolven ryppäisiin. Viimeisin osio sukupolvet 13-15 Sipin ja Seikan jälkeläisiä käsittää noin tuhat taulua eli perhekuntaa. Tässä ollaan nykyajassa. Edellisessä 10-12 sukupolvissa henkilöitä on esitelty kaksinkertainen määrä.


Sukupolvien 13-15 henkilöt ovat syntyneet lähinnä 1900- ja 2000-vuosisadoilla. Näin ollen tietojen julkaisu vaatii henkilöiltä suostumuksen, aiemmat tiedot voidaan hakea historiallisista lähteistä. Tässä pääsyy tietojen vähyyteen, Sipin nykyisin elävistä jälkeläisistä on esitelty kirjassa ehkä kolmasosa.


Välttämättä tämä ei ole kirjalle haitaksi. Sukukirjan tarkoitus on selvittää Kirjavaisten alkuperä. Se on toteutettu hakemalla suvun kantaisän ja kantaäidin aina 1500-luvulta. Sipi Kirjavaisen taustakin on jossain määrin selvillä. Sukuseuran kannalta olisi kuitenkin mainiota, jos saisimme luotua uusia yhteyksiä nykyisin eläviin Sipin jälkeläisiin. Kirja voi olla hyvä apu tässä. Täydennystietoja nykypolvista on alkanut hiljalleen virrata kirjan julkaisemisen jälkeen.

Viimeisin osa sukupolvien  esittelystä on muutenkin vaillinainen, sisällöltään ohuen sorttinen. Osio koostuu lähinnä vain sukutauluista. Aikaisempien sukupolvien sukuhaaroja on esitelty tarkemmin. Ilmeisesti tämä 13-15 osa tarvitsisi omista lähtökohdistaan kokonaan oman kirjan. Aineistoa siihen olisi saatavissa.

Kirjavaiset ennen nykysukupolvia olivat maassa kiinni. He pysyivät synnyinsijoillaan, siirtyivät verkkaisesti ja maantieteellisesti hyvin pienellä alueella. 1900-luvulla kaikki muuttui. Suomen itsenäistyminen sai suvussa jo aikaan muuttoliikettä. Talvisota heitti viimein koko suvun pois asuinsijoiltaan.

Jatkosodan alussa palasivat evakot vielä takaisinvaltauksen kannoilla entisiin kotikyliinsä. Kivennavalla palanneita oli alle puolet evakkoon lähteneistä, selvästi vähemmän kuin Kannaksella keskimäärin. Kivennavan toiseen evakointiin tuli määräys läpimurtotaisteluiden ollessa jo käynnissä. Sitä osin mitä tuolloin kylissä oli siviilejä on evakkoon lähteminen ollut todellinen koettelemus.

Kun 1939 kivennapalaisen maataloussiirtoväen sijoituskuntia oli ollut 22, niin lopullisen lähdön sijoituskunnat 1944 supistuivat tästä puoleen. Suvun kantakylän Pihlaisten väki asutettiin maanhankintalain mukaan Hauholle, rantakyläläiset ja ahjärveläiset Kangasalalle, kaukolempiäläiset ja voipialaiset Tuulokseen. Myös muissa kylissä oli siellä täällä tämän sukukirjan henkilöitä. Sijoituskuntia olivat Padasjoki, Eräjärvi, Längelmäki, Lammi, Luopioinen ja Kuhmalahti.

Lähipitäjissäkin oli Kirjavaisten sukua. Muolaalaiset sijoitettin Hämeeseen, valkjärveläiset Keski-Suomeen ja Pohjois-Hämeeseen, uusikirkkolaiset Varsinais-Suomeen ja Raudusta lähtijät Mikkelin lääniin. Viipurissa asuneille vuoden 1945 maanhankintalain mukaisessa sijoitussuunnitelmassa suositeltiin Helsingin maalaiskuntaa, josta myöhemmin muodostui Vantaan kaupungin keskeiset alueet. Terijokelaisten sijoitussuunnitelmassa oli keskittäminen muutamiin etelä-Suomen vauraisiin kuntiin. Suunnitelma ei kuitenkaan sellaisenaan koskaan toteutunut. 1945 asutettiin silloin vielä asutettava terijokelainen maataloussiirtoväki vain yhteen kuntaan, Tuusulaan.

Sijoitussuunnitelmassa otettiin huomioon lähtökuntien luonnonolosuhteet, liikenneyhteydet ja taloudelliset erityispiirteet. Kyläkohtaisissa suunnitelmissa yritettiin ylläpitää vanhoja naapuruussuhteita. Sijoittamisvyöhykkeet noudattivat itä-länsisuuntaista sijaintia luovutetulla alueella. Kannaksen kuntien viljelijät pyrittiin sijoittamaan Helsingin suhteen suunnilleen samalla tavoin kuin heidän entiset maansa suhtautuivat Viipuriin nähden. Vastaavasti pyrittiin Laatokan Karjalan kuntien viljelijät sijoittamaan Jyväskylän suhteen kuten lähtökunnat olivat sijoittuneet Sortavalaan nähden.

Karjalaiset olivat nyt mukana koko Suomen rakennemuutoksessa. Luovutetuilla alueilla syntyneistä asui 1950 kaupungeissa alle 40%. Vuonna 1985 heistä oli kaupunkilaisia jo kaksi kolmasosaa. Evakot sopeutuivat muuhun Suomeen ja muu Suomi sopeutui karjalaisiin. Suomi karjalaistui.

Monet lapsena lähteneet pyrkivät unohtamaan, usein häpesivät juuriaan, oppivat puhumattomuutta aikuisilta, joille menetykset ja tapahtumat olivat traumaattisia. Kuitenkin karjalainen identiteetti on edelleen arvossa.  Nuori kolmannen polven varttievakko  kyselee tänään tietoja isovanhempansa juurista. Hän kokee syntyperänsä merkittäväksi, on kiinnostunut pitäjistä ja kylistä, jotka lakkasivat olemasta todellisuutta muualla kuin historiassa.