Uskaltaudun pohtimaan tässä uutta asiaa. Kun yritän hahmottaa mitä se on kompastelen kummallisiin käsitteisiin geneettinen etäisyys, haplotyyppisukupolvi, juurruttaminen… Yritin jo jokin aika sitten lähestyä asiaa. Nyt etsin taas tietoa yrittäen ymmärtää mikä on oleellista, mutta enemmän tulee uusia kysymyksiä kuin vastauksia.
Se vaikuttaa silti olevan mahdollisuuksia täynnä. Ja tietenkin törmään kohta tietolähteeseen, joka kertoo kaiken oleellisen, mutta lupaan silloin asiaan.
Ujuttauduin juuri jäseneksi suljettuun fb-ryhmään Suomi DNA-projekti, mutta keskustelu siellä menee ns. yli hilseen: “...SNPt määrittävät VIRALLISESTI paikan haplopuussa (Terminal SNP). Jos ei ole Terminal SNPtä määritetty, ei ole virallisesti jotakin. Pelkät markkerit eivät ilmoita virallista haploryhmää, vaikka toki ne voivat antaa vinkkejä siitä, samoin matchit. katsokaa myös, mitä Y-DNA STR sertfikaatissa lukee…”
Sukututkimuksen historialliset lähteet, kirkonkirjat, maakirjat päättyvät 1600 luvulle, joitain hajanaisia lähdetietoja löytyy vielä 1500-luvulta, mutta tavallisen rahvaan sukutiedot ovat sitten siinä. Tuon kauemmas ei menneisyyteen nähdä. Oliko Kuuterselän Sipi Kirjavainen kotoisin Kirjavalasta vai jostain muusta Uudenkirkon kylästä? Olihan Kirjavaisia 1600-luvulla siellä täällä pitkin Uudenkirkon pitäjää.
Sukukirjassa on esitelty sukutauluja myös muiden Kirjavaisten kuin Sipin jälkipolvista. Miten Inkerinmaan Kirjavaiset liittyvät Kivennavan Kirjavaisiin? Entä ne Muolaan Kirjavaiset, jotka eivät ole suoraa Sipin jälkipolvea? Heistä on sukukirjassa yli 300 taulua. Laatokan pohjoisrannalla Suistamossa ja Jaakkimassa asui ortodokseja, joilla oli Kirjavainen sukunimenä. Heidän yhteytensä luterilaiseen Kivennapaan on hämärän peitossa. Onko yhteyttä ja mitä kautta se muodostuu? Lappajärven, Rautalammin, Paltamon, Tohmajärven, Pielisjärven, Ilomantsin, Kiihtelysvaaran Kirjavaiset. Kaikissa näissä pitäjissä on Kirjavaisia 1700-luvulla. Mistä he tulevat?
Kysymykseen lienee turha odottaa vastausta historiallisten lähteiden kautta. Arvauksia voi tehdä, mutta lopullista varmuutta ei ole. Geenisukututkimus lupailee paljon. Se väittää tarjoavansa uuden suunnan myös perinteiselle, historiallisiin dokumentteihin
perustuvalle sukututkimukselle. Siinä pitäisi siis olla ratkaisu myös erillisten Kirjavaisten arvoitukseen. Siinä on silloin keino myös muiden sukujen liitosten löytämiseen. Kannaksella suvut ovat eläneet selkeästi rajatuilla alueilla. Isäpolvet asuneet yleensä samassa kylässä vuosisatojen halki, tyttäret naitu naapurikyliin. Tästäkö pääsemme kurkistamaan 1500-luvun taakse, selvittämään eri sukujen varhaisimmat suoran isälinjan esi-isät?
Ainakin sitä luvataan. Kysymys on mutaatioista. Tuhannet mtDNA-molekyylit periytyvät äidiltä sekä pojille että tyttärille. Noissa molekyyleissä tapahtuu runsaasti mutaatiota, korjausmekanismit ovat tehottomia ja mutaatiot myös jäävät mtDNA:han. Isälinjaa seuratessa tutkitaan isältä pojalle periytyvän Y-kromosomin geenejä. Y-kromosomi periytyy periaatteessa sellaisenaan isältä pojalle, mutta tässäkin mutaatiot muuttavat sen geenejä. Mitä samankaltaisempia geenit ovat, sitä läheisempää sukua tutkitut henkilöt ovat.
Testien osoittamat sukulaiset ovat varmuudella testatun henkilön sukulaisia, siis yhteinen esivanhempi löytyy jostain menneisyydestä. Kuinka läheisiä sukulaisia ollaan? Siitä saadaan testeillä ennuste, todennäköisyyteen perustuva arvio. Esimerkiksi kahden henkilön yhteinen kantaisä on elänyt yli 92 % todennäköisyydellä viimeisen 12 sukupolven sisällä ja viimeisen 16 sukupolven sisällä on jo yli 98 %. Kuva tarkentuu kun useamman sukuhaaran henkilöt osallistuvat tutkimukseen.
Tässä uudessa sukututkimuksessa ei enää tavoiteta jokaista sukupolvea vaan ne , joissa on tapahtunut jokin mutaatio, jonka syntyaika ja syntypaikka voidaan saada selville vertailemalla suurta määrää näytteiden antajia toisiinsa. Väittäisin, että sukututkimus on muuttumassa mielenkiintoisemmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti