Kantaisän kasvuvuodet

Suvun kantaisästä on vähän tietoja. Ratsumies hän oli, rälssitilallinen Uudellakirkolla ja vanhoilla päivillään hänelle merkittiin tila myös Kivennavalla. Anssi Mäkisen väitöskirjassa häntä ei mainita, Uudenkirkon pitäjäkin on sivuosassa. Mäkisen tutkimuksen kautta saa silti aavistuksen minkälaista lapsuutta ja nuoruutta Sipi Kirjavaisella Uudenkirkon pitäjässä eli. Sipi syntyi sodan jalkoihin.

Kivennavalla oli kohtalona olla rajapitäjä Ruotsin ja Venäjän rajalla oli raja vedetty sitten pitkittäin tai poikittain Karjalankannakselle. Nämä rajan kirot alkoivat Karjalassa jo varhain, viimeistään 1100-luvulla. Varsinaisesta rajasta ei aina ollut tarkkaa tietoa. Hallitsijat näkivät mielellään alamaisensa asuttavan alueita myös rajan ylitse. Kanssakäyminen oli ajoittain rauhanomaistakin, mutta yleensä sodat ja ryöstöretket olivat lähes jatkuvia. Ruotsin valta laajeni lännestä. Idästä levittäytyi Novgorod, myöhemmin Moskova ja Venäjä. 1400- ja 1500-luvuilla sodat olivat vielä lyhyitä, korkeintaan muutaman vuoden mittaisia.

Vuonna 1570 leimahti sota, jota oli kestävä 25-vuotta. Kantaisä Sipi Kirjavainen (1570-1637) on syntynyt tuon sodan syttymisen aikoihin. Tarkka syntymävuosi ei ole varmistettavissa. Sipin syntymän aikoihin alkaneen sodan vaikutuksista alueen asutuskehitykseen on tutkimus Linnaleirit ja vainovalkeat. Viipurin läänin asutus kaksikymmentäviisivuotisen sodan (1570-1595) jaloissa. Anssi Mäkinen 2002. Se näyttää antavan hyvän kurkistusikkunan Karjalankannakselle 1500-luvun loppupuolelle.

Sipi maakirjoissa ja muissa lähteissä

Tiedot Sipistä pohjautuvat etupäässä maakirjoihin. Niissä Sipi on talonpoika Uudenkirkon Kuuterselällä. Hän esiintyy voudintileissä vuonna 1602 kuuluen rälssiin. 1620-luvulla mainitaan Kuuterselän rälssitalonpoikien yhteydessä ensimmäisenä Sipi Kirjavainen (Sigfredt Kiriawain).Vuoden 1638 henkikirjassa mainitaan myös hänen vaimonsa Seikka (Seicka). Tämä on toistaiseksi ainoa lähde, jossa on löydetty Sipin vaimon nimi.

Sipi Kirjavainen mainitaan myös Kivennavan maakirjoissa  vuonna 1636 Kurkelassa. Hän on saanut hallintaansa tilan. Sipi mainitaan kuitenkin myös vuoden 1637 kymmenysveroluettelossa Kuuterselällä. Sipi ei todennäköisesti ole asunut Kivennavan Kurkelassa, vaan sinne muutti hänen poikansa Matti, josta tuli nimismies ja valtiopäivämies.

Sipin syntymän aikoihin syttynyt sota oli yhden sukupolven mittainen, isältä pojille kestänyt sota. Kolme Sipin pojista. Tuomas, Heikki ja Matti  syntyivät 1590-luvulla,  neljäs poika Erkki 1600-luvun alussa. Varmaa syntymävuotta ei heillekään ole  tiedossa.

Hyökkäykset aiheuttivat jo sodan alussa laajaa tuhoa.

Säilyneitä tiloja oli Kivennavalla alle kolmasosa (28%), 

Uudellakirkolla säilyneitä oli lähes puolet (46%). 

Kokonaan autioita, joista asukkaat ehkä surmattu, oli

kummassakin sodan ensimmäisenä vuotena alle 20%.

Sodan hinta rahvaalle

Anssi Mäkisen väitöskirja ei kohdistu suoranaisesti Kivennapaan tai Uudellekirkolle, kihlakunnan alueella lähempi tarkastelu on muualla, tutkimusalueeseen nämä pitäjät kuitenkin kuuluvat.

Mäkinen mukaan laaja hävitys heti sodan alussa tekee  nyt tuhojen tulkinnasta hankalan. Voudeille ja kirjureille tuotti maakirjojen laadinta ongelmia, koska valmista kaavaa hävitysten merkitsemiselle ei ollut.

Nautakuntaotosten kautta Mäkinen osoittaa, että vuosina 1571 ja 1572 poltetuista taloista suurin osa selviää vielä veronmaksukykyisiksi. Tilat eivät autioituneet lähivuosinakaan. Sen sijaan autioiksi merkityt talot myös pysyvät autioina. Ilmeisesti kyseiset tilat ovat myös jääneet asumattomiksi, kun taas poltetut mutta seuraavana vuonna veroja maksaneiden tilojen väki on ehtinyt piiloutua ennen vihollisen tuloa.

Tsaarin tavoitteena ei ollut alueen valtaus vaan pelkästään mahdollisimman laajan ja suuren hävityksen tuottaminen. Hyökkäyksiin käytettiin  nopealiikkeisiä ratsujoukkoja, jotka kykenivät levittämään tuhoa lyhyessä ajassa laajalle. Ruotsin joukot operoivat tietenkin samalla tavalla Venäjän puolella.

Välirauha

Kannaksen osalta solmittiin aselepo syksyllä 1573 ja sota jatkui Virossa. Vuoden mittaisena alkanutta aselepoa jatkettiin pariin otteeseen ja se jatkui vuoteen 1577.  Syksyllä 1579 valtaneuvokset ja suomalaiset toivoivat rauhaa, mutta Juhana III ei neuvotteluihin suostunut. Raja tuli saada Nevajoelle "kärsiköön suomalaiset vaikka kuinka" sillä "vihollisen voimat ovat masennettuina". Kun hävitykset uudelleen alkoivat Sipi ei siis iältään ollut vielä toisella kymmenellä.

Vihollisten joukkojen lisäksi talonpojilla oli kestämistä omissa joukoissa. Omaa joukkoa liikkui läänissä paljon ja usein. Sotaväki otti tarvitsemansa varusteet ja muonituksen alueen asukkailta vaikka väkisin. Sotien muonitusta ja varustamista varten kannettiin erityisesti rajaseudulla jatkuvasti ylimääräisiä veroja ja silloin kun sotaväki ei ollut sotaretkellä se oli linnaleirissä talonpoikien keskuudessa. Väenotolla hankittiin miehiä sotaväkeen. Tämä vähensi miesvoimaa ja vaikeutti kaskiviljelyyn perustuvassa taloudessa toimeentulon edellytyksiä.

Sodan loppuvuodet autioittivat rajapitäjät

Elokuussa vuonna 1581 vihollinen kävi Uudellakirkolla ja otti 32 vankia. 18 isäntää on merkitty surmatuksi, todennäköisesti talojen muukin väki. Kirkkoherrojen todistuksen mukaan maaliskuussa 1582 vihollinen surmasi tai vei vankeina peräti 1385 henkilöä. Myöhemmin suoritettu autiotarkastus ei kuitenkaan näytä näin suurta tuhoa, eikä maakirjassakaan ole mitään mainintaa tästä hävitysretkestä. Tiedot tapahtumista ovat siis ristiriitaisia ja hankalasti tulkittavissa. Mahdollista kuitenkin on, että Uudenkirkon alueella asukkaat ovat saaneet olla noina vuosina suhteellisen rauhassa.

Helmikuussa vuonna 1590 kulki Kannaksen halki suuri venäläinen sotajoukko Virolahdelle ja Vehkalahdelle. Äyräpään kihlakunnassa eikä Uudenkirkon pitäjässä ole merkittävästi tuhoja tuonna vuonna.  Tammikuussa 1592 venäläiset tulivat suurella joukolla Viipurin lähelle ja jatkoivat sieltä Lappeelle, jossa hävittivät seutua muutaman päivän. Autioiden määrä ei Viipurin pitäjässä kasvanut. Myöskään Äyräpään kihlakunnassa autioiden määrässä ei näy mitään äkillistä nousua. Sipi Kirjavainen oli tuolloin nuorukainen, mahdollisesti jo silloin ratsujoukoissa.

Juhana III kuoltua marraskuussa 1592 Ruotsi ajautui sisäisiin levottomuuksiin. Alkoi valtakamppailu Puolassa asuvan kruununperijä Sigismundin ja Ruotsissa valtaansa kasvattaneen Juhanan nuoremman veljen eli Kaarle-herttuan välille. Vuosia jatkuneen linnaleirin katkeroittamat pohjalaiset talonpojat nousivat kapinaan, joka tunnetaan Nuijasotana.

Täyssinän rauha Ruotsin ja Venäjän välillä solmittiin 1595. Ruotsi luovutti Venäjälle Käkisalmen läänin ja Inkerin, Venäjä tunnusti Ruotsille oikeuden Viroon ja Suomeen.

Autiotiloista syntyi sodan johdosta melko pysyvä ilmiö rajapitäjiin. Toisaalta se antoi myös mahdollisuuksia jäljelle jääneelle väestölle ottaa haltuunsa tyhjenneitä tiloja. Ratsumiehellä oli tähän erinomaiset mahdollisuudet. Sipi jätti pojalleen Matti Kirjavaiselle Kivennavan Karvalaan vauraaksi nousevan perintötilan.

Vuoden 1571  maakirjassa on 154 taloa merkitty poltetuksi, mutta nämä on merkitty verokykyisiksi. Vuoden 1572

maakirjassa on vuonna 1571 poltetuiksi merkitty 184 taloa. 

Vuoden 1578 autioluettelo on koko kihlakunnan yhteinen eikä sitä ole eritelty pitäjäkohtaisesti.

Verokykykyisten tilojen määrällä mitaten autioituminen kasvaa sodan loppupuolella. Vuonna 1589 veronmaksukykyisiä tiloja on enää 4. Osittain autioita tiloja, joiden jousiluku on nolla, on 123 (38% pitäjän tiloista). Täysin autioina on 193 tilaa (60% tiloista).