Sipin jalanjäljillä: Kulkematon kaakkoiskulma Kivennapaa

Nyt voisin yrittää selittää, miksi tässä matkakuvauksessani on ammottava aukko jos Sipin jalanjälkiä katselee aikajaan pitkin. Matka hyppää nimittäin suoraan Kuuterselästä Pihlaisiin.

Kurkelan, Karvalan ja Sikiälän seudut 1930-luvulla

Kuuterselän jälkeen Kirjavaisten sukuhistoria jatkuu kuitenkin Kurkelassa ja Karvalassa ja Sikiälässä. Sipin poika on nimismies ja valtiopäivämies. Nimismiehen virka siirtyy isältä pojalle, mutta Sipin pojanpoika luopuu tehtävästä ja kotitalosta. Näitä tapahtumapaikkoja olisi mielenkiintoista vielä vuosisatojen jälkeen käydä katsastamassa, vaikka mitään näihin tapahtumiin viittaavaa ei ole jäljellä. Kun emme kulkeneet, en niitä vaiheita tässäkään lähde kertomaan.

Ainakin tällaisen lyhyen matkan puitteissa on tehtävä valintoja. Nyt emme käyneet tällä matkalla Kivennavan kaakkoiskulmalla lainkaan. Kirjavaisen suvun kotiseudut 1640-luvulta 1720-luvulle jäivät nyt näkemättä. Kun kulkee vuosisatoja näillä seuduilla eläneen talonpoikaisuvun jäljissä kaikkea ei voi mahduttaa pariin kolmeen matkapäivään.

1930-luvun kartassa entinen Sikiälän kylä on nimetty Multalaksi, aivan karttaleikkeen ylälaidassa. Karvala ja Kurkela ovat keskellä itä-länsisuuntaisen tien varrella.Alhaalla kulkee vanha raja. Nykyisin noihin kyliin on näyttäisi olevan vaikea kulkea. Kartalla näkyviä vanhoja teitä ei enää ole. Mitenkään mahdotonta tuohon alueeseen tutustuminen ei ilmeisesti ole, mutta siihen olisi helposti mennyt päivä jos toinenkin.

Sama alue,uudet tiet, joiden nykykunnosta ei ole tietoa

Tämä kulma Kivennapaa jäi kuitenkin toisen matkan kohteeksi.
Kuten tästä matkasta jäi pois myös Pietari Lahta sekä Levasovan hautausmaa. Olisikin mukava kuulla kokemuksia niiltä, jotka Kurkelan, Sikiälän ja Karvalan seudulla ovat kulkeneet.

Toinen matkapäivä

Matkareitti

Kävimme parissa kolmessa päivässä runsaasti kyliä ja saimme hyvän yleissilmäyksen ja kävelimme kohteissa. Valitsimme siis keskeisiä kohteita, jotka ovat kohtalaisen nopeasti tavoitettavissa, eli hyvien teiden varsilla.

Kolmas matkapäivä

Valitut tiet olivat pääosin hyviä, mutta väistämättä joidenkin hiekkateiden kulkemiseen meni aikaa. Kuoppia väistellessä matkanopeus vähenee.

Neljäs matkapävä  ja kotimatkalle

Yritimme saada hyvän yleissilmäyksen ja siinä onnistuttiin. Itse asiassa bussimatka tätä olisi tuskin voinut tarjota. Isomman joukon liikkuminen olisi mennyt toisin. Pienemmällä porukalla ja pienemmällä autolla on mahdollista päästä näistä seuduista hyvin perille.

Kaikkein edullisinta olisi lähteä matkaan omalla autolla, sen hinnaksi tulee matkustajaa kohden noin puolet turistibussimatkasta. Vuokratulla henkilöpakettiautolla ja kahdeksalla matkalaisella kustannukset jäävät silloinkin selvästi matkatoimiston järjestelemää bussimatkaa pienemmäksi.

Suosittelen.






Seuraava teksti: Pihlainen

Edellinen teksti: Kuuterselkä

Sipin jalanjäljillä: Kuuterselkä - Лебяжье

Kuuterselässä eli Lebjazjessa on vielä jäljellä muutama suomalaistyyppinen talo. Pääosin kylä koostuu kuitenkin uusista datsoista Kanneljärveltä (Pobeda) Terijoelle (Zelenogorsk) johtavan tien varrella, siitä haarautuvan Gorkovskojeen vievän tien varrella ja Kuuterselänjärven ympäristössä. Nykyisen kylän keskusta on eteläisen Pienjärven rannalla. Vanhan suomalaiskylän keskustassa on nykyisin muistoalue, jossa pääosaa näyttelee vuoden 1944 taistelujen esittely.

1930-luvulla Kuuterselkä oli laaja kylä. Kylän osina olivat Alakylä, Järvet, Ollimäki, Tiirikkala ja Törölä. Kuuterselän nimi on arveltu liittyvän lähiseudulla oleviin harjuihin. Mahdollisesti idästä päin laskettuna on kylän harjanne kuudes selkä ja siitä on muokkautunut kylän nimeksi Kuuterselkä.

Kirjavaiset Kuuterselässä

Kirjavalan yhteydet Kivennavan Kirjavaisten kantaisään ovat vähintäänkin hämärän peitossa, mutta Kuuterselkä on nyt ensimmäinen varma historiallinen kohde. Sipi Kirjavainen on viljellyt joskus näitä maisemia.

Kuuterselän historia ulottuu 1500-luvulle. Pitkän Vihan jälkeen täällä raatoivat kaskea Sipi Kirjavainen veljensä Heikki Kirjavaisen kanssa. Kirjavaisten ohella maita viljelivät myös Pekka Vesterinen ja Lauri Vesterinen, veljeksiä hekin. 

Vesteriset jäivät näihin maisemiin kolmeksi vuosisadaksi, Vesterisiä asui Kuuterselällä runsaasti 1930-luvulla. Olipa joku heistä myöhemmistä Vesterisistä Sipinkin jälkipolvea naimakaupan kautta. Joku Kirjavainenkin kylällä oli, mutta Kirjavaiset eivät olleet Vesterisen suvun tavoin enää kylän kanta-asukkaita.

Kylän entinen keskusta on muistoaluetta

Suomalaisasutus oli 1500-luvulla siirtynyt alueille, joita sekä Venäjä että Ruotsi piti ominaan. Pähkinäsaaren rauhan jälkeen Kivennavan ympäristössä Siestarjoen länsipuolella ja Pohjois-Inkerissä oli määritelty Venäjän verottamia alueita. Rajalinja oli kiistanalainen, ilmeisesti Ruotsi väärensi rajadokumentteja. Ruotsi tarjosi myös verovapautta talonpojille, jotka siirtyisivät kaskeamaan näitä seutuja. Syntyi Riitamaa, ja tähän liittyy myös Kuuterselän kylän synty.

Antti Niilonpojan asutustilalliset

Vuonna 1553 Inkeristä tehtiin ensimmäinen väkivaltainen sotaretki levinnyttä suomalaisasutusta vastaan. Kivennavan vouti Antti Niilonpoika, Anders Nilsson organisoi heti kostoretken Inkerin puolelle. Seuraavana vuonna Putjatinin ruhtinasperhe kokosi inkeriläisistä talonpojista joukon kostamaan suomalaisjoukkojen tihutyöt. Inkeriläiset ryöstivät, polttivat asutuksia ja ottivat vangiksi suomalaistalonpoikia. Vouti Antti Niilonpoika lähti talonpoikaisjoukkoineen hyökkääjien perään, surmasi inkeriläisjoukon johtajan ja vapautti suomalaiset talonpojat.

Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa yritti pelastaa vielä rauhan syyttämällä Antti Niilonpoikaa omavaltaisuudesta ja erotti tämän. Tilanne oli kuitenkin eskaloitunut rajasodaksi. Tämä laajeni nopeasti kaikkialle Ruotsin ja Venäjän väliseksi täysimittaiseksi sodaksi, Kustaa Vaasan sodaksi 1555-1557, jonka alkuvaiheissa käytiin kuuluisa Joutselän taistelu.

Antti Niilonpoika ansioitui sodassa, jonka sytyttäjäksi häntä ensialkuun syytettiin. Antti Niilonpoika palkittiin Viipurin linnan päällikkyydellä. Hän sai aatelisnimen Sabelfana ja hänestä tuli myös suurin rälssitilojen omistaja Viipurin linnaläänissä. Niilonpojan rälssitiloja oli yhteensä 47. Ollessaan Viipurin linnaläänin suurin maanomistaja Anders Nilsson Sabelfana asutti vuonna 1560-luvulla Kuuterselkä nimiseen autiomaahan kuusi talonpoikaa. Kuuterselän kylä oli syntynyt.

Pitkä Viha

Nyt syttyi Pitkä Viha eli 25-vuotinen sota Ruotsin ja Venäjän välille vuosiksi 1570-1595. Kuuterselän asukkaat eivät siis saaneet viljellä maitaan rauhassa vielä pitkään aikaan. Oltiin rajan pinnassa Riitamaalla, tosin Pitkä viha raunioitti koko Suomea Oulunjärven tienoilla asti. Myös Helsinki ja Porvoo hävitettiin. Eniten kuitenkin kärsi rajaseutu Kannaksella. Venäjän Tsaarin tavoitteena ei ollut alueiden valtaus vaan mahdollisimman suuren hävityksen tuottaminen. Hyökkäyksiin käytettiin ratsujoukkoja, jotka kykenivät levittämään tuhoa nopeasti laajalle alueelle. Ruotsin joukot operoivat tietenkin samalla tavalla Inkerinmaalla Venäjän puolella.

Kannaksen osalta solmittiin aselepo 1573, mutta sota jatkui Virossa. Sota siirtyi Suomen puolelle jälleen. Suomalaiset toivoivat rauhaa, mutta Juhana III ei neuvotteluihiin suostunut, koska hän arveli vihollisen voimien olevan ehtymässä. Raja tuli saada Nevajoelle "kärsiköön suomalaiset vaikka kuinka."

Sipi Kirjavainen on syntynyt tuon sodan syttymisen aikoihin. Kun hänet mainitaan ratsumieheksi, "ryttare" on hän mitä ilmeisemmin osallistunut Pitkän Vihan loppupuolen taisteluihin ennen aseleposopimusta 1593.

Inkerin Täyssinässä vuonna 1595 solmitussa rauhansopimuksessa Ruotsi luovutti valloittamansa Käkisalmen läänin Venäjälle ja Venäjä luopui kaikista oikeuksistaan Narvajoen länsipuolisiin alueisiin. Karjalankannaksella raja pysyi Pähkinäsaaren rauhassa sovitussa paikassa ja Ruotsi luopui valtaamistaan Inkerin alueista. 

Sipi Kuuterselässä Pitkän Vihan jälkeen

Sodan päätyttyä Sipi Kirjavainen näkyy voudintileissä vuodelta 1602 rälssitilalla Kuuterselästä ja vuoden 1603 maakirjassa hän on vaimonsa kanssa. Sipin veljen Heikin kohdalle ei vaimoa ole merkitty. Ei ole vielä tietoa, mistä Sipi Kuuterselälle tuli. Antti Niilonpojan kuoleman jälkeen Kuuterselän läänitys siirtyi hänen vaimolleen Margaretalle, joka taas puolestaan testamenttasi sen veljensä pojalle Viipurin linnan kirjurille Henrik Jönssinpojalle. Isossa reduktiossa se palautettiin valtiolle.

Sipin ollessa nelikymppinen syttyi Inkerin sota. Venäjä oli joutunut sisäisen sekasorron valtaan. Valtakunnassa oli useita henkilöitä, jotka tavoittelivat tsaarin asemaa. Ruotsi ja Puola pyrkivät saamaan mieleisensä tsaariehdokkaan Venäjän valtaistuimelle ja kummallekin tuli kiire tunkeutua Venäjälle.

Sodan alussa vuonna 1610 ruotsalaiset eli myös suomalaiset miehittivät hetken aikaa Moskovaa. Sipin kaikki pojat syntyivät Kuuterselässä 1590-1600-luvuilla. Kolme Sipin vanhinta poikaa, Tuomas, Heikki ja Matti ovat ikänsä puolesta voineet kuulua Jakob De la Gardien sotajoukkoihin.

"Laiska-Jaakko" De la Gardien joukot hyökkäsivät Moskovan retken jälkeen Pähkinälinnaan, Käkisalmeen, Novgorodiin, Pihkovaan ja Narvaan. Koko Inkerinmaa oli nyt Ruotsin hallinnassa. Sota päättyi Stolbovan rauhaan, jossa Ruotsi luovutti Novgorodin takaisin Venäjälle, muttaVenäjän yhteys Itämereen ja Suomenlahteen katkesi.

Entinen rajaseutu sai nyt olla sisämaata. Kolmen sukupolven ajan Ruotsin valtakuntaa Ison Vihan eli Suuren Pohjansodan syttymiseen asti, sen jälkeen Venäjän Vanhaa Suomea. Mutta ei enää kahden valtakunnan Riitamaa. 

Sipi vapaana talonpoikana

Kuuterselän läänitys siirtyi Kruunulle ja vuoden 1623 maakirjassa kerrotaan Sipi Kirjavaisen ja hänen veljensä Heikki Kirjavaisen asuvan vapaina talonpoikina Kuuterselässä. Kuuterselkä oli kolmen veron kylä, josta ½ veroa oli Sipi Kirjavaisen. Manttaaliluku kylässä oli kolme, Sipin ja Heikin osuus yksi, puolet kummallakin. Vuoden 1635 maakirja kertoo varallisuuden. Sipillä oli kaksi hevosta, lisäksi yksi tamma ja yksi varsa. Lehmiä oli kuusi, vasikoita kolme. Kolme lammasta ja yksi karitsa, yksi sika sekä kaksi porsasta.

Vuoden 1635 henkikirjassa Kuuterselässä on kaksi Kapasen taloutta, sitten Sipi Kirjavaisen talous, johon kuuluvat Tuomas, Heikki ja Matti vaimoineen. Heidän jälkeensä mainitaan Risto ja Antti Vesterisen taloudet.

Sipi lienee asunut kuolemaansa asti vuoteen 1637 Kuuterselässä, vaikka hänen nimissään oli myös Kivennavan Kurkelassa tila vuodesta 1636 lähtien. Tätä Kurkelan tilaa asui Sipin poika Matti Kirjavainen.

Kirjavaiset siirtyivät siis Kurkelaan, mutta Sipin jälkipolvea tuli vielä Kuuterselälle 1800-luvulla Magdaleena Kyllästisen (Taulu 410) avioiduttua Kuuterselälle Jaakko Vesterisen kanssa. He saivat viisi lasta, jotka kaikki kasvoivat aikuisiksi.

1930-luvulla Kuuterselkä oli pitkälti kolmen suvun kylä. Kylässä asui runsaasti Vesterisiä, Launiaisia ja Harjuja. Muita sukunimiä esiintyi vähemmän ja etupäässä yksittäisinä taloina. Sepän leski Tyyne Kirjavainen on myös 1930-luvulla Kuuterselässä.

Kuuterselkä tunnetaan nyt jatkosodan taisteluista

Kuuterselän nimi jäi keskeisesti historiaan jatkosodan ajalta. Kesällä 1944 Kuuteselän harjun kautta kulki VT-linja, joka tältä kohden oli huonosti varustettu. Pääpuolustuslinjan murrutta Valkeasaaressa Venäjän määrällisesti ylivoimaiset ja hyvin varustellut joukot pääsivät melko helposti etenemään kohti VT-linjaa lentokoneiden ja hyvin runsaan tykistön tukemina.

Venäläiset tiedustelivat nopeasti ja tarkasti keskeneräisen VT-linjan heikot kohdat. Kuuterselkä oli yksi näistä hyökkäyksen painopisteistä ja se murtui.

Mannerheim kirjoitti Kuuterselästä muistelmissaan:

"Kesäkuun 13. päivä kului vihollisen onnistumatta tunkeutua VT-asemiin, mutta seuraavana päivänä se oli valmis heittämään taisteluun materiaalimassansa. Rannikolla hyökkäykset torjuttiin, mutta pääradan pohjoispuolella sijaitsevan Kuuterselän kylän luona venäläisten onnistui saada aikaan murtuma, jonka merkitys osoittautui ratkaisevaksi. Yön kuluessa tosin kenraalimajuri Lagus valtasi Panssaridivisioonallaan kylän lähellä sijaitsevat kukkulat takaisin, mutta sen jälkeen ne siirtyivät hurjissa taisteluissa kädestä käteen, kunnes vihdon 15. päivän aamuna jäivät vihollisen valtaan. Ylivoima oli niin suuri, että puolustuslinjan uudelleen muodostaminen ei tuntunut vastaavan tarkoitustaan, jonka vuoksi joukot vedettiin tällä kaistalla viisi kilometriä taaksepäin."

Seuraava teksti: Väliin jääneet kylät

Edellinen teksti: Kirjavala

Sipin jalanjäljillä: Kirjavala - Горьковское

Kirjavalan kylään pääsee kääntymällä Viipuri-Pietari tieltä Kanneljärven eli Pobedan kohdalta Suulajärven eteläpäästä tielle kohti Raivolaa eli Rostsinoa. Tältä tieltä käännytään Lebjatzjen kohdalla Gorkovskojeen. Tie ylittää rautatien ja Boikovon jälkeen kääntyy jyrkästi oikealla. Sivutie, joka jatkuu mutkassa suoraan, kulkee entisen Kirjavalan maisemiin.

Emme tiedä varmasti miten nykyisen Gorgovskojen takamailla sijainnut suomalaiskylä liittyy Sipi Kirjavaiseen. Lähteissä ei ole yhteyttä Kirjavalan ja Sipi Kirjavaisen välillä, eikä myöskään tietoa Sipin vanhemmista. Uudenkirkon Kuuterselän lähellä olevan kylännimi Kirjavala, ja että siellä asui Kirjavaisia on ainoa johtolanka. Ehkä Sipi ei Kirjavalassa ole asunut, mutta oletamme kuitenkin, että hänen vanhempansa ovat sieltä lähtöisin.

Kirjavalan maisemiin vievän tien tunnistaa näistä kylteistä

Kirjavalassa oli 1500-luvulla useita Kirjavaisten talouksia. Paavali ja Klemetti Kirjavainen mainitaan maakirjassa vuonna 1543. Vuonna 1552 todetaan Tuomas Kirjavaisen olevan nautakunnan edustajana, sekä Arent Kirjavainen, myös nautakunnan edustajana Kirjavalassa. Myöhemmissä lähteissä on muitakin Kirjavaisia. Kylä oli silti ollut pieni, vain pari kolme taloa.

Olisiko kylä saanut nimensä sinne siirtyneeltä henkilöltä? Tai tässä tapauksessa yksittäinen kaskiviljelmä. Varsin mahdollista. Mutta mistä nimi Kirjavainen? Voihan sukunimi myös periytyä paikan nimestä, Kirjavalalainen = Kirjavainen.

Kirjavala Parikkalassa

Nyt voisi ottaa esiin toisen Kirjavalan. Nimensä vuoksi sekin kiinnostaa. Parikkalassa Suomen puolella rajan pinnassa on vielä nykyisinkin Kirjavala. Tämäkin tienoo on ollut vuosisatoja Ruotsin ja Novgorodin/Venäjän rajaseutua. Ensimmäisissä rajanvedoissa  näiden valtakuntien välillä Karjalan Kannas halkaistiin pitkittäin luoteesta kaakkoon vuosisatojen ajan.

Tuon Kirjavalan seudun yhteydet suuntautuivat alunperin etupäässä itään kohti Laatokan rantoja. Ruotsin valloittaessa Kannasta ja asuttaessa sitä luterilaisilla, se kytkeytyi länteen. Ruotsin laajetessa Kannakselle Parikkalan Kirjavala ei enää ollut rajalla. Mutta nyt on rajalla joka kulkee lounaasta koilliseen.

Ortodoksit olivat enemmistönä Parikkalan Kirjavalassa aina 1600-luvulle, seudun ortodoksit asuivat nimenomaan Kirjavalassa ja Rautalahdella. Heidän jälkeensä jättämiin autiotiloihin muutti luterilaisia uudisasukkaita. Uudisasukkaat siirtyivät kaskea raivaten kylästä kylään ja pitäjästä toiseen autiotilojen ja parempien elinmahdollisuuksien perässä.

Parikkalan Kirjavalan nimi ei näytä lähteissä olleen vakiintunut 1600-luvulla. Vuoden 1631 maakirjassa se oli “Joensuu eller Moise By” ja vuoden 1637 maakirjassa se oli “Mällnitza”, kylä kun sijaitsi myllyjoen varrella. Kirjavalan vesimylly lienee ollut ensimmäinen veromylly pitäjässä. Silti ei ole mahdotonta, että Kirjavala olisi asukkailleen ollut kylän ikiaikainen nimi.

Täällä ei löydy kirjallisista lähteistä Kirjavaisia. Kohonen, Soikkeli ja Naukkarinen olivat Kirjavalaan jo ennen vuotta 1618 asettuneita luterilaisia. Viereisen kylän Kesusmaan talollissuvuista mainitaan Metso vuonna 1500 myös Kivennavalla ja Metsoinen 1552 Äyräpäässä. Näillä suvuilla on siis kytkökset Kannakselle. Kirjavaisia ei täällä ole, mutta olisiko joku vienyt kotiseutunsa nimen mukanaan siirtyessään entiseen Äyräpään kihlakuntaan?

Yhteys kirjallisten lähteiden tuolla puolen? 

Parikkalan Kirjavala sijainti oli keskeinen. Lyhimmän ja helppokulkuisemman venetien Laatokalta Saimaalle muodosti Kokkolanjoki eli Hiitolanjoki. Vanha karjalainen erätie kulki Simpelejärveltä Kirjavalanlahteen, jonka itärannalta voitiin mennä Kirjavalan kautta Rautjärvelle ja edelleen Pyhäjärven suuntaan. Reitti on ollut tärkeä, sillä Kirjavalanlahteen laskee myös Suur-Rautjärvestä idästä virtaava Kirjavalanjoki. Kirjavalasta oli siis erinomaista liikkua vesireittejä pitkin kaikkiin ilmansuuntiin.

Karjalan Kannaksen väestö on liikkunut vuosisatojen aikana eri syistä ajoittain voimakkaasti. Siksi myös Savon ja Viipurin Karjalan vanha sukunimistö on osoittautunut olevan suurelta osin yhteistä. Muuttoliike Karjalasta Savoon jatkui verraten pitkälle keskiaikaan ja Viipurin linnalääniä on Ruotsin vallan aikana taas asutettu Savosta käsin. Lähteistä irrallaan olevaa spekulointia, mutta silti mahdollista, että näiden kahden Kirjavalan välillä on jokin yhteys ja ehkä yhteys myös sukunimeen Kirjavainen.

Uudenkirkon Kirjavala

Jospa palattaisiin takaisin Uudenkirkon Kirjavalaan ja Gorgovskojeen. Täällä ainakin on asunut Kirjavaisia, tosin ei enää Ison Vihan eli Suuren Pohjansodan jälkeen, siis 1700-luvulla.

1930-luvulla Kirjavalassa oli 40 asuttua taloa, niissä asukkaita 178. Kukaan heistä ei ollut sukunimeltään Kirjavainen. Mikään leimallisesti yhden suvun kylä se ei ollut. Kuudessa talossa asui Hietasia, kolmessa Viuhkoja, kahdessa Nikkasia ja kahdessa Peippoja. Muiden talojen väki oli yksittäisiä sukunimiltään. Kouhia, Piironen, Airaksinen, Vesterinen, Törni, Vartiainen, Nylander, Krieth, Haapanen, Lempiäinen, Havia, Paju, Hussi, Kakko, Juvonen, Toivonen, Nurmiainen, Karvonen, Mero, Seppänen, Ripatti, Mononen, Riski.

Missä Kirjavaiset olivat Uudellakirkolla?

1930-luvulla sukunimeltään Kirjavaisia asui Uudellakirkolla Kirkkojärvellä, Mäkienmäellä ja Linkassa. Vuonna 1902 syntyneen Aleksanteri Kirjavaisen poikapolvet jatkuvat tähän päivään. Hän oli 1600-luvulla eläneen Nuutti Kirjavaisen jälkeläisiä. Jospa hänen poikansa ja pojanpoikansa Y-DNA voisi vielä paljastaa yhteyden Sipi Kirjavaiseen, Kivennavan Kirjavaisten kantaisään.

Kirkkojärvellä asui myös Sipin Kirjavaisen jälkipolvea, mutta Nikkasina ja Paavolaisena.

Mukavan näköistä seutua

Nyt alueelle pääsee kääntymällä Viipuri-Pietari tieltä Suulajärven (ozero Nahimovskoje) eteläpäästä kohti Raivolaa (Rostsino). Noin puolessa välissä tältä tieltä Kuuterselän (Lebjazje) kohdalta lähtee tie lounaaseen kohti Gorkovskojea. Tasoristeyksen jälkeen jatketaan matkaa edelleen kohti lounasta. Tästä tielinjaa ollaan juuri oikaisemassa, mutta jompaa kumpaa tietä päästään risteykseen, jossa päätie kääntyy oikealle.

Risteyksessä on taloja ja pari isoa kylttiä, jotka osoittavat kohti Kirjavalaa. Toisessa kerrotaan Mini-Market kaupasta 200 metrin päässä, toisessa ratsastustilasta 800 metriä eteenpäin. Pieni kyläkauppa onkin vasemmalla heti risteyksen jälkeen. Kaupan jälkeen suoraan jatkuvaa sivutietä ajamalla päästään mäelle, jossa Kirjavalan talot ovat sijainneet. Tie jatkuu vielä mäen alle. Sieltä löytyy risteyksessä luvattu hevostila ja pari muuta taloa.

Kirjavala on nykyisinkin asuttu taajama, jossa on vanhempaa ja uudenpaa rakennuskantaa, ilmeisesti osa vakinaisessa asuinkäytössä. Pihapiirit ja talot ovat siistejä ja hoidettuja.

Seuraava teksti: Uudenkirkon Kuuterselkä

Edellinen teksti: Sipin jalanjäljillä: Kuusaan Motelliin

Sipin jalanjäljillä: Alkumatka Kuusaan Motelliin

Karjalan Kannaksen kyläseurojen ja sukuseurojen yksi toimintamuoto on ollut kotiseutumatkojen järjestäminen entisiin pitäjiin ja kyliin. Matkojen ydinjoukko ovat aluksi olleet kotiseudultaan evakkoon lähteneet. Nyt tutustumista jatkavat he, joilla henkilökohtaisia siteitä ei tuonne ole.




Matkailu Kannakselle on ollut vilkasta, mutta pari viimeistä vuotta matkoja on toteutettu aiempaa vähemmän. Puhutaan, että Ukrainan kriisi ja konfliktin uutisointi on saanut kiinnostuksen hiipumaan. Kannas ja venäläiset ovat alkaneet pelottamaan. Voiko sinne enää turvallisesti matkustaa?

Mikään ei taida olla entisellään

Kävimme porukalla tutustumassa Kirjavaisen suvun entisiin asuinsijoihin. Matka oli tavallista kotiseutumatkailua laajempi perusteellinen kierteleminen Kivennavalla, Uudellakirkolla, Terijoella, Muolaassa, Kanneljärvellä...(Pervomaiskoje, Poljani, Zelenogorsk, Krasnoseiskoje, Popeda...) En havainnut väestössä tai ympäristössä mitään, joka antaisi aihetta levottomuuteen. Nämä entiset Suomen rajapitäjät näyttäytyivät ainakin meille ystävällisinä. Erikoisena seutuna monella tavalla, kuten tiedossa olikin, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoisina.

Entiset suomalaiskylät ovat aikaa sitten muuttuneet tunnistamattomiksi tai kokonaan hävinneet. Nykyinen väestöä siirrettiin etupäässä Ukrainasta. Merkkejä suomalaisajasta ei juurikaan löydy.  Kun suomalaisten matkailu sinne alkoi nähtiin lähinnä neuvostotalouden syrjäkyliä. Nyt näyttäisi karjalaisten entisissä kylämaisemissa tapahtuvan taas uusi muutos. Tosin sosialismin talouden romahduksen merkitkin ovat edelleen nähtävissä.

Kiivasta rakentamista on lähes kaikkialla. Venäläinen nykyasutus ei rakennu samoilla ehdoilla kuin kadonneet karjalaiskylät. Pietarin syrjätausta on muuttumassa lomanviettokeitaiksi. On kylissä toki muutakin, mutta uusien venäläishuviloiden ja datsakylien ehdoilla seutu näyttää nyt kasvavan ja kehittyvän.




Osa tiestöstä on erittäin hyvässä kunnossa. Uusi sileä asfaltti ja leveät tiet. Sitten on karmeassa kunnossa olevia teitä ja teitä siltä väliltä. Hiekkateiden suuret kuopat ovat helpompia, vanhan asfaltin terävät montut on syytä kiertää varovasti. Teiden vaihtelevasta kunnosta johtuen tarvittava matka-aika ei ole yleensä verrannollinen etäisyyteen. Unohdetun syrjäseudun leima on monin paikoin vahvasti läsnä.



Halvasta turistikartasta ei näitä infrastruktuurin eroja juurikaan voi etukäteen päätellä. Keltainen kantatie voi maastossa oli mitä vain. Paikkakunnan kokokaan ei aina teiden kuntoa kerro, sillä tämä Pietarin lähiseutu tuntuu rakentuvan enemmän uuden kuin vanhan rakennuskannan ehdoilla.

Kuusaan Motelli

KuusaanMotelli Ala-Kuusaassa (Klimovo) oli meidän tukikohtamme matkalla, koska tuolta Muolaan kirkon pohjoispuolelta oli helppo miettiä matkareitit kaikkiin kohteisiimme. Viipurista kohti Pietaria, vanhaa Viipuri-Pietari tietä, Leipäsuon risteyksestä Hotakkaan (Streitsovo), Sudenojan kylään ja siitä Kuusaalle. Vielä alkuvuodesta tie oli huono ja kuoppainen, nyt tiellä on hyvä ajaa. Uutta tasaista päällystettä riittää koko matkalle.

Kuusaan Motelli tuntuu sopivan parhaiten pienemmille ryhmille ja omatoimimatkailijoille. ajoitustiloja on 55 henkilölle, mutta epäilen kuinka motellin olosuhteet riittävät palvelemaan nopeasti ja joustavasti noin suurta määrää asiakkaita. Kuinka joustavasti ruokailu ja muut toiminnot sujuvat?








Nyt vahvistui ajatus, että omatoimimatkailu on paras tapa tutustua Kannakseen. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kiinnostuneita alueen menneisyydestä. Kiinnostuksesta kertoo sekin, että vanhoja suomalaisia paikannimiä on nyt otettu käyttöön erilaisissa yhteyksissä. Datsa-alue on Liikola Glub, joku ravintola on Restorant Suontaka, toinen datsa-alue on Kjirkkojärvi...

Minusta suomalaisen kyläseurat voisivat aktiivisemmin lähestyä nykyistä venäläistä paikallishallintoa, tarjota yhteistoimintaa, laatia esimerkiksi hävinneelle suomalaisasutukselle muistomerkkejä. Näistä on jo hyviä esimerkkejä. Yhdessä laaditut tekstit kirjoitetaan suomeksi ja venäjäksi. Muistomerkille tai -taululle etsitään sopiva sijoituspaikka. Intressi on yhteinen, koska alueen historia kiinnostaa myös asukkaita.

Läpikäydyt kylät

Tutustuimme tai pyrimme saamaan jonkinlaisen kuvan parissa kolmessa päivässä seuraavien kylien nykytilasta. Käymämme entiset suomalaiskylät käyntijärjestyksessä olivat:

Kirjavala

Kuuterselkä

Raivola

Lintula

Patrikki

Joutselkä

Jalkala

Terijoki

Kivennapa kk

Karhula

Ahjärvi

Pihlainen

Kauksamo

Lipola

Jaarila



Kerron blogissani vaikutelmia kylien nykytilasta sekä paikan suomalaistaustasta. En kuitenkaan tämän listan järjestyksessä, vaan siinä järjestyksessä miten ne Kirjavaisten suvulle merkittäviksi paikoiksi muodostuivat. Myös asutushistoriassa keskityn Sipin jälkipolviin. Aloitan Kirjavalasta, vaikka se ei Sipin jälkipolvien kylä ollutkaan. Silti todennäköisesti ensimmäinen Kirjavaisten kylä vanhan Äyräpään rajapitäjässä. Siitä siis seuraavassa kirjoituksessani.

Seuraava teksti: Kirjavala