Sukukirjan kantaäiti

Kivennavan Kirjavaisten sukuseuran perustamisen alkusysäyksenä on toiminut Kalevi Hyytiän sukututkimusaineisto. Hyytiän pitkään jatkuneen aineistonkeruun ansioista tiedettiin viitisentoista vuotta sitten sukuseuraa perustettaessa Kirjavaisten isälinjaa aina 1500-luvulle. Päädyttiin Sipi Kirjavaiseen. Ratsumies hän oli ollut.

Kolmannella rivillä: Sigfreds Kiriawain h. Seicka

Sukukirjan ilmestyessä viime vuoden elokuussa Sipistä tiedettiin jo enemmänkin. Hän asui Uudellakirkolla eikä ilmeisesti muuttanut Kivennavalle, jossa asui hänen poikansa. Viime vuonna hieman ennen sukukirjan julkaisua Kalevi huomasi lähteistä Sipin vaimon nimen.

Yleensä tilalla olevaa väestöä asiakirjoihin kirjattaessa aloitettiin isännästä ja emäntä mainittiin yleensä vain vaimona ilman nimeä. Lapset mainittiin nimiltä ja lapsen puoliso taas vain puolisona. Vuoden 1638 henkikirjassa Uudenkirkon Kuuterselällä on kirjattu vapaiden talonpoikien kohdalla Sigfrid Kirjavainen ja hänen vaimonsa Seikka. Muissa lähteissä Sipin vaimoa ei ole nimetty.

Esiäiti jää vähälle huomiolle

Tieto ei saanut erityistä huomiota sukuseurassa. Tosin sukukirjan julkaiseminen samanaikaisesti tämän tiedon julkistamisen kanssa oli sinänsä suuri juttu. Tieto Seikasta otettiin vastaan kuin mikä tahansa suvun kantaisään Sipiin liittyvä uusi havainto. Seikka mikä Seikka.

Sukuseurat kokoontuvat sukunimen ympärille. Läheistä sukua toisilleen oleva joukko hakee kantaisän niin syvältä kuin historiankirjat antavat tiedon ja perustavat sukuseuran. Lähdetietojen perusteella kantaisän jälkipolvea olevat ovat puolisoineen oikeutettuja sukuseuran jäsenyyteen. Kivennavan Kirjavaisten sukukirjassa on 12 301 Sipi Kirjavaisen jälkeläistä. Kirjavaisia heistä on 2 129, siis noin kuudesosa.

Kaikissa sukuseuroissa on aktiivisina toimijoina paljon henkilöitä, joiden oma sukunimi ei yhdistä heitä suvun kantaisään. On puolisoita, on tyttäriä, on äidin kautta suvusta kiinnostuneita. Isälinja on se johon leimaudutaan. Vaikka kysymys olisi äidin puolen suvusta sitäkin yhdistää esi-isien kirjaaminen.

Jokaisen meidän perimä on kuitenkin yhtä vahva äidin puolelta ja lisäksi tietonakin aina varmempi. Äitilinjoja seuraten löytyy Kirjavaisten sukukirjasta lähes 700 sukunimeä. Miltä kuulostaisi Seikan sukuseura?

Naisten tiedot

Kuudes rivi: Sipi Kirjavainen ja hänen vaimonsa

Vuoden 1602 vapaiden talonpoikien luettelossa on ensimmäinen maininta Sipin vaimosta, mutta kuten niin monessa muussakin lähteessä ei hänestä kerrota mitään, ei edes etunimeä. Sigfrid Kiriaisen jäljessä numero kaksi paljastaa hänen olleen tuolloin aviossa.

Tiedot Sipin vaimosta Seikasta ovat myös sukukirjassa vähäiset. Hän on syntynyt joskus 1500-luvun loppupuolella, mahdollisesti 1560 tai 1570 luvulla ja kuollut vuonna 1636. Muuta hänestä ei tiedetäkään. Mistä hän tulee? Mikä oli hänen sukunsa?

Sipillä ja Seikalla oli neljä poikaa. Tuomas, Heikki, Matti ja Erkki. Tuomaksen vaimon nimi on Valpuri. Hänen syntymäaikaansa ei tiedetä ja hän on kuollut 1650-luvulla. Heikin vaimo on Malena. Kuka hän oli? Matin vaimo on Aune Vilpontytär. Hänestä tiedämme siis isänsä etunimen. Erkin vaimo on Malin Vilpuntytär. Isän sukunimi on hänenkin kohdallaan pysynyt piilossa.

Niukkuus kirjallisten lähteiden merkinnöissä naisten kohdalla 1500-luvulla ja myöhemminkin heijastaa naisten asemaan sukuyhteisössä. Olivat naiset toki yhteisössä arvostettuja ja heidän varassaan kulki suku eteenpäin. Korkean lapsikuolleisuuden olosuhteissa ei ollut samantekevää miten äiti toimi ja naisten työpanos tilalla oli korvaamaton.

Laki ei ollut kaikille sama

Tämä arvostus vain näyttäisi olleen oikeuskäytännön valossa hyvin erilaista kuin nykyisin. Hyvä lähde tarkastella naisen asemaa Seikka Kirjavaisen aikana on kuningas Kristofferin maalaki joka vahvistettiin vuonna 1442. Kustaa Vaasa pyrki 1500-luvun loppupuolella nostamaan naisen asemaa paremmaksi mitä keskiajalta periytynyt lainsäädäntö ja kirkon määräykset sanelivat. Mutta vuonna 1608 Kaarle IX määräsi kuningas Kristofferin maalain yksinomaisena noudatettavaksi Ruotsin maakunnissa, siis myös Karjalankannaksella Äyräpään kihlakunnassa Uudenkirkon ja Kivennavan pitäjissä.
http://agricola.utu.fi/julkaisut/julkaisusarja/kktk/lait/kris/

Vanhat tavat ja perinteet elivät toki yhteisössä, mutta 1500-luvulla Ruotsi oli jo juurruttanut hallintonsa ja ohjasi ihmisten toimia. Niinpä laki antaa yhden toimivan näkökulman tuon ajan ihmisten elämään.

Naimattomana nainen oli maalain mukaan samalla tavoin vajaavaltainen kuten lapsi tai mielipuoli. Hän ei voinut hallita omaisuuttaan. Häntä voitiin kuulla oikeudessa todistajana vain holhoojansa läsnäollessa. Maatiloilla oli isäntävalta. Isännällä oli oikeus harjoittaa kotikuria kunhan ei tappanut lapsiaan tai palkollisiaan.

Tyttöjä kaupan

Nuoriso käytti tuolloinkin varmaan kaikki mahdollisuudet tutustua toisiinsa, mutta nainen ei itse päättänyt avioitumisestaan. Tyttären oli tässä asiassa toteltava vanhempiaan. Naimakaari määräsi itselleen emäntää pyytävän miehen rukoilemaan naittajaa. Kihlaus suoritettiin neljän todistajan läsnäollessa naittajan kotona. Jonkun muun suorittamana kihlaus oli laiton.

Kihlaus oli sitova sopimus, joka antoi sulhaselle oikeuden päättää avioliiton solmimisesta. Sulhasella oli nyt oikeus kihlattuun ilman toisten miesten väliintuloa tai naittajan asettamia esteitä. Laki ei suonut tässä morsiamelle juuri muita oikeuksia mitä nyt kauppatavaralla yleensäkin on.

Hääyön jälkeen mies oli vaimon edusmies. Mies hallitsi nyt vaimonsa omistamaa omaisuutta. Aviomies myi emäntänsä maata, ei vaimo itse. Tosin miehen oikeutta vaimonsa omaisuuteen oli myös rajoitettu. Maata ei yleensä kaupattu, mutta jos perheen elannon takia maan myymiseen oli pätevä syy oli miehen myytävä omaa maata kaksi kertaa niin paljon kuin vaimon. Jos aviomiehellä ei ollut maata, hän sai myydä vaimonsa omistamaa korkeintaan kuudella markalla vuodessa. Kotivävyksi tullut sai siis appivanhempien kuoltua hallita omaisuutta. Talon perinyt tytär sai omistaa yhteisistä varoista vain kolmanneksen.

Uskollisuus elämän ja kuoleman kysymys

Omistettavana esineenä olemisesta kertoo esimerkiksi uskottoman vaimon kohtelu:

Paras Kalu eli Tauara quin miehen Taloin Tarpeis on, se on henen laillisesti naitu Emändäns, Ioka sen warastapi häneldä, hän on corkein ia pahin waras, Sillä, se quin miehen Emännens houkuttele, ia iuoxe pois hänen cansans, Ios hän sen cansa käsitetän tuorelda työldä, nijn pitä hänen käreiän wietämän, Duomittaman ia ylöshirtettämän, ylitze caickia warkaita. Iollei mies suo hengiä Emännelläns, nijn wiedhen mös hän kärieiän ia duomitan eläuänä mahan kaiuetta.

Kristoffer kuninkaan maanlaki - Varkauden kaari I.

Vaimo oli arvokkain osa miehen omaisuutta. Tämän vuoksi talonpojan emännän houkuttelija oli lain mukaan hirtettävä pahimpana varkaana. Talonpoika sai antaa vaimolleen anteeksi, mutta miehen niin halutessa langennut vaimo kaivettiin elävältä maahan.

Isän kuoltua äiti oli lasten omaisuuden haltija, mutta hänen piti toimia miehensä lähimmän miespuolisen sukulaisen suostumuksella. Toisen avioliittonsa leski sai jo solmia ilman holhoojia ja naittajia.

1500-luvulta ei Karjalan maakirjoissa naisia veronmaksajina juurikaan näy. Karjalassa maaveroa maksaneet naiset olivat täysin poikkeuksellisia vaikka ei heitä muuallakaan Suomessa suurelti ollut.

Kantaperheen lapset avioituivat

Sipin ja Seikan yhteiselon alkuvuotta ei tiedetä, mutta pariskunnan kaikki pojat ovat syntyneet 25-vuotisen sodan eli Pitkän Vihan aikana. Sotavuodet 1570-1595 olivat rajaseudun asukkaille monin tavoin kohtalokkaita ja rasitteisia. Jos vihollinen ei hyökännytkään seudulle oli joka tapauksessa verottajan vaatimien tavaroiden hankkiminen hankalaa ja lähes ylivoimaista etenkin kun väenotto vei miesten työpanoksen pois tilalta. Seikka siis joutui mitä suuremmalla todennäköisyydellä hoitamaan sekä talonpidon että lastensa kasvatuksen.

Seikka oli ratsastajan vaimo, joten hänen osansa oli keskimääräistä parempi. Kruunu antoi talonpoikaisille ratsun varustaneille sotilaille verovapauden ja ratsumiehet saattoivat hyötyä sodasta siinä missä aateliset upseeritkin. Sipin varallisuuden lähdettä ei tiedetä, mutta voidaan olettaa sen syntyneen sodan aikana. Vauraus oli Sipin tuomaa, mutta Seikka saattoi neljä poikaansa aikuisuuteen ja jokainen heistä avioitui. Yksi pojista oli Kivennavalla nimismies ja valtiopäivämies.

Ollut ilmeisen merkittävä henkilö tämä Seikka.