http://www.kirjavainen.fi/sukukirja.html

24.8.2015

Sipin jalanjäljillä: Pihlainen - Малиновка

Pihlaisista on tehty hyvä kyläkirja.  Erityistä kirjassa on kattava ja hyvätasoinen väestöhistorian esittelyn, josta on esimerkkiä muillekin kyläkirjojen laatijoille.

Nämä kyläkirjat, suurella vaivalla kootut paikallishistoriat on Kivennavalta ja miksei muualtakin luovutetun Karjalan kylistä keskittyneet etupäässä kertomaan evakkojen muistamasta ajasta ja kylästä juuri ennen sotia. Arvokasta ja varmasti tarpeellista muistiinmerkittävää.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jäädessään tähän kyläkirjojen näkymä on uusille polville kovin kapea. Nämä kirjat kiinnostaisivat varmasti enemmän uusia ja nuorempia lukijoita, jos niihin olisi enemmän haettu mukaan kunkin kylän varhaisempaa historiaa ja väestökehitystä eri ajoilta.

Tätä puutetta Pihlaisten kyläkirjassa ei ole, ja siksi se on tutustumisen arvoinen niillekin, joille kylään ei ole mitään siteitä ja juuria. Väestön seikkaperäinen esittely alkaa jo ensimmäisistä käytettävissä olevista lähdetiedoista eli jo 1500-luvulta. Silloin 1500-luvun loppupuolella Pihlaisissa oli enimmillään viisi asuttua tilaa. Vaan eivätpä muutkaan Kivennavan kylät olleet juuri suurempia.

Autioituneet tilat asutettiin uudelleen 

Sodat autioittavat Pihlaisen useasti ja siellä olevien asuttujen tilojen luku vaihteli. Väestö vaihtui uusien perheiden asettuessa viljelemään entisiä autioita.

1663 koko väestö oli Pihlaisissa kirjattu ratsutilallisiin. Tiloja oli neljä. Nämä olivat Pekka Sutelainen, Pekka Varvas, Antti Harsia ja Mikko Värsiä. Vuoden 1673 tietojen mukaan ratsutilallisia oli kaksi, kapteeniluutnantti Patkul ja Pekka Harsia. Sutelaisen ja Varpaan suvut olivat kadonneet henkikirjasta. Patkulin ja Harsian jälkeen alkaa Kirjavaisten aika kylässä.


Kirjavaiset Pihlaisiin

Matti Heikinpoika Kirjavainen muutti perheineen Sikiälästä ja asettui kapteeni Patkulin tilalle. Pian häntä seurasi veljet perheineen.  Matin taloudessa asui vuonna 1688 kuusi aikuista, Matti vaimoineen, veli Tuomas vaimoineen, veljen ratsastaja Joonaan vaimo sekä veli Pietari. Lisäksi Pihlaisiin muutti Matin setä Sipi Matinpoika Kirjavainen eri talouteen.

Mikä sai kuusi veljestä muuttamaan Sikiälästä Pihlaisiin ja Kauksamoon? Veljeksistä yksi, eli Juho asettui Kauksamoon, mutta hänenkin perheensä kulki ilmeisesti Pihlaisten kautta. Kirjavaisten muutto Pihlaisiin tapahtui vanhempien Heikin ja Helgan kuoltua. Pihlainen ja Kauksamo olivat aivan laajan pitäjän toisella laidalla, joten jokin erityinen syy heillä varmaan oli valita Pihlainen. Valinta oli joka tapauksessa hyvä. Pihlaisissa asuneet selvisivät sekä Suurista Kuolonvuosista että Isosta Vihasta.

Sipin jälkipolvien muilla asuinsijoilla ei käynyt yhtä hyvin. Karvalan kylää ei enää Ison Vihan jälkeen ollut. Sikiälästä oli jäljellä enää kaksi tilaa. Kirjavaisten poikien sedät ja serkut katosivat henkikirjoista, eikä heitä enää Suurien Kuolonvuosien ja Ison Vihan jälkeen lähteistä löydy.

Vuoden 1697 maakirjan mukaan Matti Kirjavainen omistaa Pihlaisissa sekä Pekka Harsian että Juho Pietarinpojan tilat, lisäksi hänellä on yhdessä tullikirjuri Yrjö Iisakinpojan kanssa entisen Heikki Värsiän tila.  Yrjö Iisakinpoika asuu Patkulin entistä tilaa.

Kylä kasvaa

Ison Vihan jälkeen Kirjavaisilla on kaksi tilaa ja Kallisella yksi tila. Tästä lähti Kirjavaisten kylä kehittymään. Kylä kasvoi nopeasti. Kirjavaisten jälkipolvea syntyi 1700 luvulla 257 lasta ja 1800-luvulla jo 616 lasta.

Kylässä asui useita uusia sukuja, jotka etupäässä olivat tulleet kotivävyiksi Kirjavaisille. Sipin sukuun Pihlaisissa syntyneistä pysyi silti yli puolet sukunimeltään Kirjavaisina.

Myös uusia perheitä ja uusia sukuja muutti Pihlaisiin. Näiden jälkipolvet avioituivat yleensä Kirjavaisten sukuun.  Pihlaisista ja sen väestöhistoriasta kiinnostuneiden kannattaa hankkia tuo Pihlaisten kyläkirja.

Talvisodan alla Pihlaisissa oli 73 taloa. 25 talon asukkailla oli sukunimi Kirjavainen ja melkein loputkin asukkaat olivat jotain kautta Sipi Kirjavaisen jälkipolvea. Useat vieläpä montaa eri kautta. Pihlaista on hyvällä syyllä voinut kutsua Kirjavaisten kyläksi.

Pihlaisten kylä eli Malinovka Google Earthissa. Satelliittikarttaan on merkitty talot niihin paikkoihin, missä ne 1930-luvulla sijaitsivat. Punaisella neliöllä merkityissä taloissa asui Sipin jälkipolvea, loput 11 kappaletta keltaisia merkkejä eivät ole Kirjavaisten sukutaloja. Kuvan vasemman laidan pyörylät ovat 1950-luvulla rakennettun ja nykyisin hylättyn ohjustukikohdan rakenteita.

Entinen Pihlainen sijaitsi Malinovkasta pohjoiseen

Pihlaisten kylä tuhoutui täysin sotien aikana ja nyt se on umpeen kasvavaa peltoa. Vanhaa suomalaista rakennuskantaa ei jäänyt jäljelle mitään. Raunioiden kivijalat koottiin puskutraktoreilla kasoihin. Niitä käytettiin rakennusmateriaalina Punainen lokakuu nimiseen kolhoosiin. Kolhoosin asukkaat tulivat Kirovin alueelta Ukrainasta.

Kolhoosi käytti Pihlaisten maita viljelyksiin, mutta jo 1950 kolhoosin tilalle rakennettiin ohjustukikohta. Malinovkaan sijoitettiin puolentoistasataa ilmatorjuntaohjusta suojaamaan Leningradia. Varsinainen ohjustukikohta sijoittui entisen Pihlaisten kylän itäpuolelle, osa varuskuntarakennuksista rakennettiin vanhan suomalaiskylän eteläosiin.

1990-luvulla ohjustukikohta tyhjennettiin, koska kiinteiden ilmatorjuntaohjusten aika oli ohi.
Ilmatorjuntavaruskunnasta jäi muistoksi Laatokan rannalta Pihlaisiin eli Malinovkaan rakennettu betonitie. Betonielementit ovat kestäneet tiessä hyvin aikaa, saumat ovat kuitenkin rapautuneet kuopille, joten kulku tietä pitkin oli verkkaista. 

Osa rakennuksista rapautuu tyhjillään, mutta suuressa osassa kerrostaloista asutaan. Alueella on nykyisin taas toimiva kauppakin. Suurin osa entisen Pihlaisten kylän alueesta sijoittuu Malinovkan kylän pohjoispuolelle. Sinne pääsee kävellen metsän halki polkuja pitkin entisen ohjustukikohdan portin kautta.





 Ohjustukikohdan rakennelmat ovat vähän syrjässä kylästä koilliseen. Niihinkin kulkee betonitie, jota tarvittiin raskaiden ohjuslavettien liikuttelemiseen. Tyhjät ja suuret rakennelmat ja hallit rapautuvat ja romahtelevat kaikessa rauhassa.
Ohjussiilot kestävät muita rakenteita paremmin ajan hammasta.



Pitkin metsää betonitien varrella laajalla alueella löytyy sieltä täältä suuria rakennuskomplekseja, jotka ovat melko pitkälle rapautuneita.












Seuraava teksti: Kauksamo

Edellinen teksti: Väliin jääneet kylät