http://www.kirjavainen.fi/sukukirja.html

22.8.2015

Sipin jalanjäljillä: Kuuterselkä - Лебяжье



Kuuterselässä eli Lebjazjessa on vielä jäljellä muutama suomalaistyyppinen talo. Pääosin kylä koostuu kuitenkin uusista datsoista Kanneljärveltä (Pobeda) Terijoelle (Zelenogorsk) johtavan tien varrella, siitä haarautuvan Gorkovskojeen vievän tien varrella ja Kuuterselänjärven ympäristössä. Nykyisen kylän keskusta on eteläisen Pienjärven rannalla. Vanhan suomalaiskylän keskustassa on nykyisin muistoalue, jossa pääosaa näyttelee vuoden 1944 taistelujen esittely.

1930-luvulla Kuuterselkä oli laaja kylä. Kylän osina olivat Alakylä, Järvet, Ollimäki, Tiirikkala ja Törölä. Kuuterselän nimi on arveltu liittyvän lähiseudulla oleviin harjuihin. Mahdollisesti idästä päin laskettuna on kylän harjanne kuudes selkä ja siitä on muokkautunut kylän nimeksi Kuuterselkä.

Kirjavaiset Kuuterselässä


Kirjavalan yhteydet Kivennavan Kirjavaisten kantaisään ovat vähintäänkin hämärän peitossa, mutta Kuuterselkä on nyt ensimmäinen varma historiallinen kohde. Sipi Kirjavainen on viljellyt joskus näitä maisemia.
Kuuterselän historia ulottuu 1500-luvulle. Pitkän Vihan jälkeen täällä raatoivat kaskea Sipi Kirjavainen veljensä Heikki Kirjavaisen kanssa. Kirjavaisten ohella maita viljelivät myös Pekka Vesterinen ja Lauri Vesterinen, veljeksiä hekin. 

Vesteriset jäivät näihin maisemiin kolmeksi vuosisadaksi, Vesterisiä asui Kuuterselällä runsaasti 1930-luvulla. Olipa joku heistä myöhemmistä Vesterisistä Sipinkin jälkipolvea naimakaupan kautta. Joku Kirjavainenkin kylällä oli, mutta Kirjavaiset eivät olleet Vesterisen suvun tavoin enää kylän kanta-asukkaita.

Kylän entinen keskusta on muistoaluetta

Suomalaisasutus oli 1500-luvulla siirtynyt alueille, joita sekä Venäjä että Ruotsi piti ominaan. Pähkinäsaaren rauhan jälkeen Kivennavan ympäristössä Siestarjoen länsipuolella ja Pohjois-Inkerissä oli määritelty Venäjän verottamia alueita. Rajalinja oli kiistanalainen, ilmeisesti Ruotsi väärensi rajadokumentteja. Ruotsi tarjosi myös verovapautta talonpojille, jotka siirtyisivät kaskeamaan näitä seutuja. Syntyi Riitamaa, ja tähän liittyy myös Kuuterselän kylän synty.

Antti Niilonpojan asutustilalliset


Vuonna 1553 Inkeristä tehtiin ensimmäinen väkivaltainen sotaretki levinnyttä suomalaisasutusta vastaan. Kivennavan vouti Antti Niilonpoika, Anders Nilsson organisoi heti kostoretken Inkerin puolelle. Seuraavana vuonna Putjatinin ruhtinasperhe kokosi inkeriläisistä talonpojista joukon kostamaan suomalaisjoukkojen tihutyöt. Inkeriläiset ryöstivät, polttivat asutuksia ja ottivat vangiksi suomalaistalonpoikia. Vouti Antti Niilonpoika lähti talonpoikaisjoukkoineen hyökkääjien perään, surmasi inkeriläisjoukon johtajan ja vapautti suomalaiset talonpojat.

Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa yritti pelastaa vielä rauhan syyttämällä Antti Niilonpoikaa omavaltaisuudesta ja erotti tämän. Tilanne oli kuitenkin eskaloitunut rajasodaksi. Tämä laajeni nopeasti kaikkialle Ruotsin ja Venäjän väliseksi täysimittaiseksi sodaksi, Kustaa Vaasan sodaksi 1555-1557, jonka alkuvaiheissa käytiin kuuluisa Joutselän taistelu.

Antti Niilonpoika ansioitui sodassa, jonka sytyttäjäksi häntä ensialkuun syytettiin. Antti Niilonpoika palkittiin Viipurin linnan päällikkyydellä. Hän sai aatelisnimen Sabelfana ja hänestä tuli myös suurin rälssitilojen omistaja Viipurin linnaläänissä. Niilonpojan rälssitiloja oli yhteensä 47. Ollessaan Viipurin linnaläänin suurin maanomistaja Anders Nilsson Sabelfana asutti vuonna 1560-luvulla Kuuterselkä nimiseen autiomaahan kuusi talonpoikaa. Kuuterselän kylä oli syntynyt.

Pitkä Viha


Nyt syttyi Pitkä Viha eli 25-vuotinen sota Ruotsin ja Venäjän välille vuosiksi 1570-1595. Kuuterselän asukkaat eivät siis saaneet viljellä maitaan rauhassa vielä pitkään aikaan. Oltiin rajan pinnassa Riitamaalla, tosin Pitkä viha raunioitti koko Suomea Oulunjärven tienoilla asti. Myös Helsinki ja Porvoo hävitettiin. Eniten kuitenkin kärsi rajaseutu Kannaksella. Venäjän Tsaarin tavoitteena ei ollut alueiden valtaus vaan mahdollisimman suuren hävityksen tuottaminen. Hyökkäyksiin käytettiin ratsujoukkoja, jotka kykenivät levittämään tuhoa nopeasti laajalle alueelle. Ruotsin joukot operoivat tietenkin samalla tavalla Inkerinmaalla Venäjän puolella.

Kannaksen osalta solmittiin aselepo 1573, mutta sota jatkui Virossa. Sota siirtyi Suomen puolelle jälleen. Suomalaiset toivoivat rauhaa, mutta Juhana III ei neuvotteluihiin suostunut, koska hän arveli vihollisen voimien olevan ehtymässä. Raja tuli saada Nevajoelle "kärsiköön suomalaiset vaikka kuinka."

Sipi Kirjavainen on syntynyt tuon sodan syttymisen aikoihin. Kun hänet mainitaan ratsumieheksi, "ryttare" on hän mitä ilmeisemmin osallistunut Pitkän Vihan loppupuolen taisteluihin ennen aseleposopimusta 1593.

Inkerin Täyssinässä vuonna 1595 solmitussa rauhansopimuksessa Ruotsi luovutti valloittamansa Käkisalmen läänin Venäjälle ja Venäjä luopui kaikista oikeuksistaan Narvajoen länsipuolisiin alueisiin. Karjalankannaksella raja pysyi Pähkinäsaaren rauhassa sovitussa paikassa ja Ruotsi luopui valtaamistaan Inkerin alueista. 

Sipi Kuuterselässä Pitkän Vihan jälkeen


Sodan päätyttyä Sipi Kirjavainen näkyy voudintileissä vuodelta 1602 rälssitilalla Kuuterselästä ja vuoden 1603 maakirjassa hän on vaimonsa kanssa. Sipin veljen Heikin kohdalle ei vaimoa ole merkitty. Ei ole vielä tietoa, mistä Sipi Kuuterselälle tuli. Antti Niilonpojan kuoleman jälkeen Kuuterselän läänitys siirtyi hänen vaimolleen Margaretalle, joka taas puolestaan testamenttasi sen veljensä pojalle Viipurin linnan kirjurille Henrik Jönssinpojalle. Isossa reduktiossa se palautettiin valtiolle.

Sipin ollessa nelikymppinen syttyi Inkerin sota. Venäjä oli joutunut sisäisen sekasorron valtaan. Valtakunnassa oli useita henkilöitä, jotka tavoittelivat tsaarin asemaa. Ruotsi ja Puola pyrkivät saamaan mieleisensä tsaariehdokkaan Venäjän valtaistuimelle ja kummallekin tuli kiire tunkeutua Venäjälle.

Sodan alussa vuonna 1610 ruotsalaiset eli myös suomalaiset miehittivät hetken aikaa Moskovaa. Sipin kaikki pojat syntyivät Kuuterselässä 1590-1600-luvuilla. Kolme Sipin vanhinta poikaa, Tuomas, Heikki ja Matti ovat ikänsä puolesta voineet kuulua Jakob De la Gardien sotajoukkoihin.

"Laiska-Jaakko" De la Gardien joukot hyökkäsivät Moskovan retken jälkeen Pähkinälinnaan, Käkisalmeen, Novgorodiin, Pihkovaan ja Narvaan. Koko Inkerinmaa oli nyt Ruotsin hallinnassa. Sota päättyi Stolbovan rauhaan, jossa Ruotsi luovutti Novgorodin takaisin Venäjälle, muttaVenäjän yhteys Itämereen ja Suomenlahteen katkesi.

Entinen rajaseutu sai nyt olla sisämaata. Kolmen sukupolven ajan Ruotsin valtakuntaa Ison Vihan eli Suuren Pohjansodan syttymiseen asti, sen jälkeen Venäjän Vanhaa Suomea. Mutta ei enää kahden valtakunnan Riitamaa. 

Sipi vapaana talonpoikana


Kuuterselän läänitys siirtyi Kruunulle ja vuoden 1623 maakirjassa kerrotaan Sipi Kirjavaisen ja hänen veljensä Heikki Kirjavaisen asuvan vapaina talonpoikina Kuuterselässä. Kuuterselkä oli kolmen veron kylä, josta ½ veroa oli Sipi Kirjavaisen. Manttaaliluku kylässä oli kolme, Sipin ja Heikin osuus yksi, puolet kummallakin. Vuoden 1635 maakirja kertoo varallisuuden. Sipillä oli kaksi hevosta, lisäksi yksi tamma ja yksi varsa. Lehmiä oli kuusi, vasikoita kolme. Kolme lammasta ja yksi karitsa, yksi sika sekä kaksi porsasta.

Vuoden 1635 henkikirjassa Kuuterselässä on kaksi Kapasen taloutta, sitten Sipi Kirjavaisen talous, johon kuuluvat Tuomas, Heikki ja Matti vaimoineen. Heidän jälkeensä mainitaan Risto ja Antti Vesterisen taloudet.

Sipi lienee asunut kuolemaansa asti vuoteen 1637 Kuuterselässä, vaikka hänen nimissään oli myös Kivennavan Kurkelassa tila vuodesta 1636 lähtien. Tätä Kurkelan tilaa asui Sipin poika Matti Kirjavainen.

Kirjavaiset siirtyivät siis Kurkelaan, mutta Sipin jälkipolvea tuli vielä Kuuterselälle 1800-luvulla Magdaleena Kyllästisen (Taulu 410) avioiduttua Kuuterselälle Jaakko Vesterisen kanssa. He saivat viisi lasta, jotka kaikki kasvoivat aikuisiksi.

1930-luvulla Kuuterselkä oli pitkälti kolmen suvun kylä. Kylässä asui runsaasti Vesterisiä, Launiaisia ja Harjuja. Muita sukunimiä esiintyi vähemmän ja etupäässä yksittäisinä taloina. Sepän leski Tyyne Kirjavainen on myös 1930-luvulla Kuuterselässä.

Kuuterselkä tunnetaan nyt jatkosodan taisteluista


Kuuterselän nimi jäi keskeisesti historiaan jatkosodan ajalta. Kesällä 1944 Kuuteselän harjun kautta kulki VT-linja, joka tältä kohden oli huonosti varustettu. Pääpuolustuslinjan murrutta Valkeasaaressa Venäjän määrällisesti ylivoimaiset ja hyvin varustellut joukot pääsivät melko helposti etenemään kohti VT-linjaa lentokoneiden ja hyvin runsaan tykistön tukemina.

Venäläiset tiedustelivat nopeasti ja tarkasti keskeneräisen VT-linjan heikot kohdat. Kuuterselkä oli yksi näistä hyökkäyksen painopisteistä ja se murtui.

Mannerheim kirjoitti Kuuterselästä muistelmissaan:
"Kesäkuun 13. päivä kului vihollisen onnistumatta tunkeutua VT-asemiin, mutta seuraavana päivänä se oli valmis heittämään taisteluun materiaalimassansa. Rannikolla hyökkäykset torjuttiin, mutta pääradan pohjoispuolella sijaitsevan Kuuterselän kylän luona venäläisten onnistui saada aikaan murtuma, jonka merkitys osoittautui ratkaisevaksi. Yön kuluessa tosin kenraalimajuri Lagus valtasi Panssaridivisioonallaan kylän lähellä sijaitsevat kukkulat takaisin, mutta sen jälkeen ne siirtyivät hurjissa taisteluissa kädestä käteen, kunnes vihdon 15. päivän aamuna jäivät vihollisen valtaan. Ylivoima oli niin suuri, että puolustuslinjan uudelleen muodostaminen ei tuntunut vastaavan tarkoitustaan, jonka vuoksi joukot vedettiin tällä kaistalla viisi kilometriä taaksepäin."

Seuraava teksti: Väliin jääneet kylät

Edellinen teksti: Kirjavala