Kuuterselässä eli
Lebjazjessa on vielä jäljellä muutama suomalaistyyppinen talo. Pääosin
kylä koostuu kuitenkin uusista datsoista Kanneljärveltä (Pobeda)
Terijoelle (Zelenogorsk) johtavan tien varrella, siitä haarautuvan
Gorkovskojeen vievän tien varrella ja Kuuterselänjärven
ympäristössä. Nykyisen kylän keskusta on eteläisen Pienjärven
rannalla. Vanhan suomalaiskylän keskustassa on nykyisin muistoalue,
jossa pääosaa näyttelee vuoden 1944 taistelujen esittely.
1930-luvulla Kuuterselkä
oli laaja kylä. Kylän osina olivat Alakylä, Järvet, Ollimäki,
Tiirikkala ja Törölä. Kuuterselän nimi on arveltu liittyvän
lähiseudulla oleviin harjuihin. Mahdollisesti idästä päin
laskettuna on kylän harjanne kuudes selkä ja siitä on muokkautunut
kylän nimeksi Kuuterselkä.
Kirjavaiset Kuuterselässä
Kirjavalan yhteydet Kivennavan Kirjavaisten kantaisään ovat vähintäänkin hämärän peitossa, mutta Kuuterselkä on nyt ensimmäinen varma historiallinen kohde. Sipi Kirjavainen on viljellyt joskus näitä maisemia.
Kuuterselän historia
ulottuu 1500-luvulle. Pitkän Vihan jälkeen täällä raatoivat kaskea Sipi Kirjavainen veljensä Heikki Kirjavaisen kanssa. Kirjavaisten ohella maita viljelivät myös Pekka Vesterinen ja Lauri Vesterinen, veljeksiä hekin.
Vesteriset jäivät näihin maisemiin kolmeksi vuosisadaksi, Vesterisiä asui Kuuterselällä runsaasti 1930-luvulla. Olipa joku heistä myöhemmistä Vesterisistä Sipinkin jälkipolvea naimakaupan kautta. Joku Kirjavainenkin kylällä oli, mutta Kirjavaiset eivät olleet Vesterisen suvun tavoin enää kylän kanta-asukkaita.
Kylän entinen keskusta on muistoaluetta |
Suomalaisasutus oli
1500-luvulla siirtynyt alueille, joita sekä Venäjä että Ruotsi
piti ominaan. Pähkinäsaaren rauhan jälkeen Kivennavan ympäristössä
Siestarjoen länsipuolella ja Pohjois-Inkerissä oli määritelty
Venäjän verottamia alueita. Rajalinja oli kiistanalainen,
ilmeisesti Ruotsi väärensi rajadokumentteja. Ruotsi tarjosi myös
verovapautta talonpojille, jotka siirtyisivät kaskeamaan näitä
seutuja. Syntyi Riitamaa, ja tähän liittyy myös Kuuterselän kylän
synty.
Antti Niilonpojan asutustilalliset
Vuonna 1553 Inkeristä
tehtiin ensimmäinen väkivaltainen sotaretki levinnyttä
suomalaisasutusta vastaan. Kivennavan vouti Antti Niilonpoika, Anders
Nilsson organisoi heti kostoretken Inkerin puolelle. Seuraavana
vuonna Putjatinin ruhtinasperhe kokosi inkeriläisistä talonpojista
joukon kostamaan suomalaisjoukkojen tihutyöt. Inkeriläiset
ryöstivät, polttivat asutuksia ja ottivat vangiksi
suomalaistalonpoikia. Vouti Antti Niilonpoika lähti
talonpoikaisjoukkoineen hyökkääjien perään, surmasi
inkeriläisjoukon johtajan ja vapautti suomalaiset talonpojat.
Ruotsin kuningas Kustaa
Vaasa yritti pelastaa vielä rauhan syyttämällä Antti Niilonpoikaa
omavaltaisuudesta ja erotti tämän. Tilanne oli kuitenkin
eskaloitunut rajasodaksi. Tämä laajeni nopeasti kaikkialle Ruotsin
ja Venäjän väliseksi täysimittaiseksi sodaksi, Kustaa Vaasan
sodaksi 1555-1557, jonka alkuvaiheissa käytiin kuuluisa Joutselän
taistelu.
Antti Niilonpoika ansioitui
sodassa, jonka sytyttäjäksi häntä ensialkuun syytettiin. Antti
Niilonpoika palkittiin Viipurin linnan päällikkyydellä. Hän sai
aatelisnimen Sabelfana ja hänestä tuli myös suurin rälssitilojen
omistaja Viipurin linnaläänissä. Niilonpojan rälssitiloja oli
yhteensä 47. Ollessaan Viipurin linnaläänin suurin maanomistaja
Anders Nilsson Sabelfana asutti vuonna 1560-luvulla Kuuterselkä
nimiseen autiomaahan kuusi talonpoikaa. Kuuterselän kylä oli
syntynyt.
Pitkä Viha
Nyt syttyi
Pitkä Viha eli 25-vuotinen sota Ruotsin ja Venäjän välille
vuosiksi 1570-1595. Kuuterselän asukkaat eivät siis
saaneet viljellä maitaan rauhassa vielä pitkään aikaan. Oltiin rajan pinnassa Riitamaalla, tosin Pitkä
viha raunioitti koko Suomea Oulunjärven tienoilla asti. Myös Helsinki ja
Porvoo hävitettiin. Eniten kuitenkin kärsi rajaseutu Kannaksella. Venäjän
Tsaarin tavoitteena ei ollut alueiden valtaus vaan mahdollisimman
suuren hävityksen tuottaminen. Hyökkäyksiin käytettiin
ratsujoukkoja, jotka kykenivät levittämään tuhoa nopeasti
laajalle alueelle. Ruotsin joukot operoivat tietenkin samalla tavalla
Inkerinmaalla Venäjän puolella.
Kannaksen osalta solmittiin
aselepo 1573, mutta sota jatkui Virossa. Sota siirtyi Suomen puolelle
jälleen. Suomalaiset toivoivat rauhaa, mutta Juhana III ei
neuvotteluihiin suostunut, koska hän arveli vihollisen voimien
olevan ehtymässä. Raja tuli saada Nevajoelle "kärsiköön
suomalaiset vaikka kuinka."
Sipi Kirjavainen on syntynyt
tuon sodan syttymisen aikoihin. Kun hänet mainitaan ratsumieheksi,
"ryttare" on hän mitä ilmeisemmin osallistunut Pitkän Vihan
loppupuolen taisteluihin ennen aseleposopimusta 1593.
Inkerin Täyssinässä vuonna 1595 solmitussa rauhansopimuksessa Ruotsi luovutti valloittamansa
Käkisalmen läänin Venäjälle ja Venäjä luopui kaikista
oikeuksistaan Narvajoen länsipuolisiin alueisiin.
Karjalankannaksella raja pysyi Pähkinäsaaren rauhassa sovitussa
paikassa ja Ruotsi luopui valtaamistaan Inkerin alueista.
Sipi Kuuterselässä Pitkän Vihan jälkeen
Sodan päätyttyä Sipi
Kirjavainen näkyy voudintileissä vuodelta 1602 rälssitilalla
Kuuterselästä ja vuoden 1603 maakirjassa hän on vaimonsa kanssa. Sipin veljen Heikin kohdalle ei vaimoa ole merkitty. Ei ole vielä tietoa, mistä Sipi Kuuterselälle tuli.
Antti Niilonpojan kuoleman jälkeen Kuuterselän läänitys siirtyi
hänen vaimolleen Margaretalle, joka taas puolestaan testamenttasi
sen veljensä pojalle Viipurin linnan kirjurille Henrik
Jönssinpojalle. Isossa reduktiossa se palautettiin valtiolle.
Sipin ollessa nelikymppinen
syttyi Inkerin sota. Venäjä oli joutunut sisäisen sekasorron
valtaan. Valtakunnassa oli useita henkilöitä, jotka tavoittelivat
tsaarin asemaa. Ruotsi ja Puola pyrkivät saamaan mieleisensä
tsaariehdokkaan Venäjän valtaistuimelle ja kummallekin tuli kiire
tunkeutua Venäjälle.
Sodan alussa vuonna 1610
ruotsalaiset eli myös suomalaiset miehittivät hetken aikaa
Moskovaa. Sipin kaikki pojat syntyivät Kuuterselässä
1590-1600-luvuilla. Kolme Sipin vanhinta poikaa, Tuomas, Heikki ja Matti ovat ikänsä puolesta voineet kuulua Jakob De la Gardien
sotajoukkoihin.
"Laiska-Jaakko" De
la Gardien joukot hyökkäsivät Moskovan retken jälkeen
Pähkinälinnaan, Käkisalmeen, Novgorodiin, Pihkovaan ja Narvaan.
Koko Inkerinmaa oli nyt Ruotsin hallinnassa. Sota päättyi Stolbovan
rauhaan, jossa Ruotsi luovutti Novgorodin takaisin Venäjälle,
muttaVenäjän yhteys Itämereen ja Suomenlahteen katkesi.
Entinen rajaseutu sai nyt olla sisämaata. Kolmen sukupolven ajan Ruotsin valtakuntaa Ison Vihan eli Suuren Pohjansodan syttymiseen asti, sen jälkeen Venäjän Vanhaa Suomea. Mutta ei enää kahden valtakunnan Riitamaa.
Sipi vapaana talonpoikana
Kuuterselän läänitys siirtyi Kruunulle ja vuoden 1623 maakirjassa
kerrotaan Sipi Kirjavaisen ja hänen veljensä Heikki Kirjavaisen
asuvan vapaina talonpoikina Kuuterselässä. Kuuterselkä oli kolmen
veron kylä, josta ½ veroa oli Sipi Kirjavaisen. Manttaaliluku
kylässä oli kolme, Sipin ja Heikin osuus yksi, puolet kummallakin.
Vuoden 1635 maakirja kertoo varallisuuden. Sipillä oli kaksi
hevosta, lisäksi yksi tamma ja yksi varsa. Lehmiä oli kuusi,
vasikoita kolme. Kolme lammasta ja yksi karitsa, yksi sika sekä
kaksi porsasta.
Vuoden 1635 henkikirjassa Kuuterselässä on kaksi Kapasen taloutta, sitten Sipi Kirjavaisen talous, johon kuuluvat Tuomas, Heikki ja Matti vaimoineen. Heidän jälkeensä mainitaan Risto ja Antti Vesterisen taloudet.
Vuoden 1635 henkikirjassa Kuuterselässä on kaksi Kapasen taloutta, sitten Sipi Kirjavaisen talous, johon kuuluvat Tuomas, Heikki ja Matti vaimoineen. Heidän jälkeensä mainitaan Risto ja Antti Vesterisen taloudet.
Sipi lienee asunut
kuolemaansa asti vuoteen 1637 Kuuterselässä, vaikka hänen
nimissään oli myös Kivennavan Kurkelassa tila vuodesta 1636
lähtien. Tätä Kurkelan tilaa asui Sipin poika Matti Kirjavainen.
Kirjavaiset siirtyivät siis Kurkelaan, mutta Sipin jälkipolvea tuli
vielä Kuuterselälle 1800-luvulla Magdaleena Kyllästisen (Taulu
410) avioiduttua Kuuterselälle Jaakko Vesterisen kanssa. He saivat viisi lasta, jotka kaikki kasvoivat aikuisiksi.
1930-luvulla Kuuterselkä
oli pitkälti kolmen suvun kylä. Kylässä asui runsaasti
Vesterisiä, Launiaisia ja Harjuja. Muita sukunimiä esiintyi
vähemmän ja etupäässä yksittäisinä taloina. Sepän leski Tyyne
Kirjavainen on myös 1930-luvulla Kuuterselässä.
Kuuterselkä tunnetaan nyt jatkosodan taisteluista
Kuuterselän nimi jäi
keskeisesti historiaan jatkosodan ajalta. Kesällä 1944
Kuuteselän harjun kautta kulki VT-linja, joka tältä kohden oli
huonosti varustettu. Pääpuolustuslinjan murrutta Valkeasaaressa
Venäjän määrällisesti ylivoimaiset ja hyvin varustellut joukot
pääsivät melko helposti etenemään kohti VT-linjaa lentokoneiden
ja hyvin runsaan tykistön tukemina.
Venäläiset tiedustelivat
nopeasti ja tarkasti keskeneräisen VT-linjan heikot kohdat.
Kuuterselkä oli yksi näistä hyökkäyksen painopisteistä ja se
murtui.
Mannerheim kirjoitti
Kuuterselästä muistelmissaan:
"Kesäkuun 13. päivä
kului vihollisen onnistumatta tunkeutua VT-asemiin, mutta seuraavana
päivänä se oli valmis heittämään taisteluun materiaalimassansa.
Rannikolla hyökkäykset torjuttiin, mutta pääradan pohjoispuolella
sijaitsevan Kuuterselän kylän luona venäläisten onnistui saada
aikaan murtuma, jonka merkitys osoittautui ratkaisevaksi. Yön
kuluessa tosin kenraalimajuri Lagus valtasi Panssaridivisioonallaan
kylän lähellä sijaitsevat kukkulat takaisin, mutta sen jälkeen ne
siirtyivät hurjissa taisteluissa kädestä käteen, kunnes vihdon
15. päivän aamuna jäivät vihollisen valtaan. Ylivoima oli niin
suuri, että puolustuslinjan uudelleen muodostaminen ei tuntunut
vastaavan tarkoitustaan, jonka vuoksi joukot vedettiin tällä
kaistalla viisi kilometriä taaksepäin."
Seuraava teksti: Väliin jääneet kylät
Edellinen teksti: Kirjavala
Seuraava teksti: Väliin jääneet kylät
Edellinen teksti: Kirjavala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti