Pieni laulujuhlaopas

"Venäläisten vaikutus kylässämme on ollut ankara. Noin 19-20 vuotta sitten olivat venäläisten pukimet ja tavat yleisesti vallalla.Nyt on tapahtunut viime aikoina tuntuva muutos. Pois osaksi karisseet ovat vieraat tavat ja taipumukset. Kansallisesti on alettu herätä. Leväperäisyyttä omaa kansallisuutta kohtaan on vielä paljon huomattavissa. Ilmoituskilvet, teiden nimet ovat monissa paikoin venäjäksi. Tämän epäkohdan poistamiseen on ryhdytty"

Lappeenrannan kirjasto on vienyt verkkoon ikään kuin maistiaisia kokoelmistaan, muutama helmikin siellä on.  Kirjoitin viime viikolla sieltä löytyneestä Kivennavan kirkonhistoriasta.  Otan nyt vielä yhden pienen dokumentin tästä Digicarelicasta lähempään tarkasteluun. Laulu-, soitto-, ja urheilujuhla järjestettiin Terijoella kesäisin vuosien 1902-1913 välillä.  Yllä oleva lainaus on vuonna 1910 painetusta Laulujuhlien juhlaoppaasta. Dokumentti ei suostunut lataantumaan koneelle pdf-muodossa kuten muut. Sen saa kuitenkin luettua esikatselun kautta.

Eletään siis vuotta 1910 Suomen Suuriruhtinaskunnassa, joka on autonominen osa Venäjää. Suomen autonomiaa on ryhdytty kyseenalaistamaan. Autonomia on alusta lähtien ollut vähän kyseenalainen. Keisarilla on ollut viime kädessä kaikki valta päättää mitkä lait astuvat voimaan, mutta kun alun perin luvattiin nostaa Suomi kansakunnaksi kansakuntien joukkoon.

Laulujuhlien tapahtumapaikka on Kivennavan kylä aivan pääkaupunki Pietarin kupeessa. Välissä on Systerbäckin kivääritehdas, jonka maita koko Kivennavan pitäjä on.  Tehtaaseen vedoten vaaditaan Kivennavan ja Uudenkirkon siirtämistä Pietarin kuvernementtiin pois suuriruhtinaskunnasta. Terijoki erottautui Kivennavasta omaksi pitäjäkseen vuonna 1911.

Tiivistettyä historiaa

Oppaan alkusivulla on kappale Kuvia ja kuvailua Terijoelta. Siinä nähdään Terijoen historia näin:

"Ei tiedetä, milloin tämä kylä on perustettu. Vuonna 1500 oli jo asemansa ja maalaisoloihin nähden tavallinen suurempi kylä. 1596 oli täällä 29 taloa. Kun tietää, että nykyään on niitä tuhansia, huomaa että olot ovat muuttuneet. 1557 kerrotaan venäläisen jouko täällä tappaneen muutamia virkamiehiä ja 12 talonpoikaa. Lahjoitusmaa-aikana oli Terijoella kapakka.Maanviljelyksellä, karjanhoidolla ja kalastuksella ennen aikaan elettiin. Myöskin harjoitettiin rahdintekoa ja salakuljetusta Venäjälle. Etenkin suoloja kuljetettiin paljon Kronstadtiin ja Pietariin. Kansan muistissa elää vielä hyvinkin paljon tarinoita tältä ajalta. Teollisuudesta ei seudullamme voi puhua. Vanhoina aikoina lienee Systerbäckin kivääritehdas ja Raivolan lasivapriikki jonkun verran lisänneet elämisen mahdollisuutta."

Terijoen historiaa tiiviimmin kuin pähkinäkuoressa. Lukijalla sekoittuvat jo aikakaudet toisiinsa, mutta venäläisten tihutyö muistetaan vielä satojen vuosien takaa.

Ehkäpä näitä asioita voisi vähän avata. Terijoen seuduilla oletetaan olleen pysyvää asutusta jo 1200-luvulta lähtien. Lentohiekkavallit jättivät vähän mahdollisuuksia maanviljelyyn, joten kalastus on varmaan ollut elinkeinoista ensimmäinen. Siellä täällä savialueilla peltoviljely oli mahdollista. Terijoen kylää kutsuttiin alkuun Tervajoeksi.

Juhlaoppaan maininta venäläisistä joukoista 1557 ajoittuu Kustaa Vaasan Venäjän sodan viimeiseen vuoteen. Sota oli yksi vaihe Ruotsin työntymisessä Karjalaan. Suurvaltaa rakentava Ruotsi työntyi Pähkinäsaaren rauhassa Venäjälle jätettyyn itäisen Karjalankannaksen osaan eli Kivennavan ympäristöön, Siestarjoen länsipuolelle ja Pohjois-Inkerin pohjoisimpiin osiin. Riitamaalle. Ruotsi hävitti kyliä Venäjän puolelta ja venäläiset hävittivät Ruotsin puolella.  Kuuluisa Joutselän taistelu on tapahtui tämän sodan aikana 1555.

Novgorodin rauha 1557 oli vain pieni parin vuoden tauko pian syttyvään Pitkään Vihaan eli 25-vuotiseen sotaan. Kannaksen väestö pakeni jälleen piilopirtteihinsä. Kivennavan Kirjavaisten sukuseuran kantaisäksi nimittämä Sipi Kirjavainen syntyi Uudenkirkon Kuuterselässä tuon sodan alkaessa.

Juhlaopas hyppää  historiassa lahjoitusmaa-aikaan ja suolan salakuljetukseen vaikka väliin mahtuu Terijoen kannalta oleellinen Ruotsin vallan päättyminen ja Pietarin kasvu. Venäjän sodasta on pitkä aikamatka lahjoitusmaihin ja rahdintekoon. Ruotsin rakentama suurvalta romahti. Venäjä valloitti Ruotsilta Karjalan ja sadan vuoden kuluttua koko Suomen. Entiset riitamaat rauhoittuivat. Pietari määritti nyt Kannaksen rajaseudun asukkaiden elämää. Kivennapa sekä Terijoki yhtenä sen kylistä olivat Systerbäckin kivääritehtaan maita. Raivolaan tuotiin 1800 venäläisiä maaorjia järvimalmia hyödyntäneen rautaruukin työntekijöiksi ja heidän jälkeläisensä jäivät asuttamaan Raivolan kylää.

Terijoki säilyi suomalaisena ja kasvoi turismista

1700-luvun alkupuolelta lähtien oli koko Karjalankannas Venäjää. Tätä myöhemmin Vanhaksi Suomeksi kutsuttua aluetta ei kuitenkaan pyritty venäläistämään. Jatkuvat sodat entisillä riitamailla
olivat nyt ohitse ja rahvas eli rauhassa.

Sata vuotta myöhemmin 1800-luvun alussa Venäjä valloitti Ruotsilta koko Suomen. Karjala liitettiin uudelleen näiden muiden Ruotsin entisten itämaakuntien yhteyteen. Pietarilaiset eivät käsittäneet Keisarin hyväntahtoisuutta suomalaisia kohtaan "Me luulimme valloittaneemme Suomen, mutta Suomi onkin valloittanut osan Venäjää."

Terijoki eli turismista. Pietarin rautatien valmistuminen 1870 kiihdytti toinen toistaan upeampien huviloiden rakentamista. Rakennusväkeä ja työväkeä muutti ympäri Suomea. Talonmiehiä, kauppiaita, puutarhureita, keittäjiä, ajureita, kaikkia mahdollisia palveluammatin harjoittajia. Myös Kivennavan maanviljelijät ja kalastajat saivat tänne kaiken kaupaksi. Tosin ajurina ja rahdinajana ansaitsi vielä enemmän, joten maanviljely sai jäädä vähemmälle.

Paikallisten asukkaiden vauraus ja hyvinvointi lisääntyivät nopeasti. Kannas muistutti jo siellä täällä monikansallista markkinapaikkaa. Pelkästään Terijoella lienee asunut noin 50 000 ulkomaalaista, pääosin pääkaupunki Pietarin yläluokkaa, mutta joukossa oli paljon muitakin kansallisuuksia. Terijokiseuran sivustolta löytyy tieto, että ulkolaisia kesävieraita olisi ollut seudulla vilkkaimpana aikana lähes 150 000.

Jos Suomessa kasvoi kansallistunto 1800-luvun lähetessä loppuaan niin sama kehitys oli myös vallalla Venäjällä. Itsenäistymispyrkimyksiä peläten reuna-alueita ryhdyttiin liittämään tiiviimmin Venäjään. Tämä näkyi suomalaisille sortovuosina. Mutta pyrkiessään tiivistämään Venäjää ja tukahduttamaan alueen heräävää kansallistuntoa Keisari heitti paloöljyä liekkeihin. Terijoen laulujuhlien juhlaopas näyttää tämän omalta pieneltä osaltaan.Venäläisten paikkakunnalle synnyttämä vauraus ja hyvinvointi oli nyt "venäläisten ankaraa vaikutusta kyläämme."

Kirjavaiset Terijoella

Sipi Kirjavaisen jälkeläisiä on muuttanut Terijoelle jo 1700-luvulla, pääosin Taskisia sukunimeltään. Pietari Kirjavainen (1640-1710) oli yksi veljeksistä, jotka muuttivat Pihlaisiin. Hänen Pietari poikansa tytär Katariina avioitui Käkösille Terijoelle 1728. Tyttäristä kaikki jäivät Terijoelle. Sukunimet vaihtuivat Kytösiksi, Taskisiksi ja Lankisiksi.


Antti Kirjavainen (1761-1811), joka oli juuriaan Kauksamon Kirjavaisia, muutti perheineen Terijoelle vuosisadan alkaessa.


Kun joskus tulee joskus asiaa Lappeenrantaan, pitääpä silloin poiketa itse kirjastossa. Kotiseutukokoelmassa lienee paljon  muitakin dokumentteja Etelä-Karjalan, Karjalankannaksen sekä Inkerin paikallishistoriasta.

http://www.digicarelica.fi/