Monisteen hinnassa karjalalisää?

Huutonetissä on  myynnissä moniste Kannaksen halki. Monisteen teksti on Jussi Kirjavaisen. Lähtöhinta huutokauppakohteelle on 225€, minikorotus 1€, joten mahdollisesti sen saisi omakseen 226 eurolla. Tarjous sulkeutuu 23.12.2013 klo 20:02:10. Toistaiseksi ei kukaan ole tarjonnut tuota euron korotusta.

Myyjänä on nimimerkki halpiskirjat. Hän on verkkopalvelussa luokiteltu tehomyyjäksi. Hän lienee hyvin tietoinen Karjala-aiheisen kirjallisuuden keräilyarvosta ja on ymmärtänyt, että eihän se hullu ole, joka pyytää. Ehkä kyseessä on joku antikvariaatinpitäjä, koska tällä hetkellä hän näyttää tarjoavan huudettavaksi kahta ja puoltatuhatta nimikettä. Kannaksen halki -kohteesta myyjä toteaa:

Harvinainen Kuoreveden komppania rajalta toisen yli 1941 käsikirjoitus muistiinpanot 1941 käsikirjoitus 1955-56, henkilöluettelo 230s mukana tekijän allekirjoittama kirjoituksen luovutussanat paperi.

Harvinainen moniste toki on, mutta ei aivan niin harvinainen kuin myyjä antaa ymmärtää. Käsikirjoituksen luovutussanojen mukaan se on annettu Kuoreveden seurakunnalle, vääpeli Lauri Kivilahdelle, sekä Jussin vaimolle. Viimeisin, neljäs kappale lotta Aune Laaksille, sankarina kaatuneen urhoollisen taistelija vääpeli Heikki Laaksin sisarelle.

Jos kaupattava kohde olisi jokin näistä neljästä alkuperäisestä, sitä voisi kutsua käsikirjoitukseksi, mutta Huutonetin heikohkosta kuvasta päätellen huudettavana on alkuperäisestä käsikirjoituksesta tehty liimasidottu moniste. Samanlainen kuin tuossa kuvassa tämän kirjoituksen alussa. Harvinainen toki vielä sekin. En usko että näitä monisteitakaan on montaa.

Kannaksen halki

Jussin käsikirjoitus Kannaksen halki on mainittu Kivennavan Kirjavaisten sukukirjassa Jussi Kirjavaisen sukutaulun kohdalla. Monisteessaan Jussi käy yksityiskohtaisesti läpi tuntojaan ja tapahtumia komppanianpäällikkönä jatkosodan hyökkäysvaiheessa. Tuosta eläväksi kirjoitetusta sotapäiväkirjasta pari lyhyttä lainausta koskien Pihlaisten kylää:

Ennen Vuotjoen ylittämistä viittasin Pihlaisten kylän reunaan. Siellä näkyi synnyinkyläni ja sen toisessa laidassa oli kotini. Osoittelin järven rantoja ja joen mutkia. 34 vuotta sitten ongin tuossa ja tuossa  - ahvenia, kiiskejä ja särkiä. 

"Tuossa asui kummini. Amalia-tädiksi häntä sanoin. Taitaa olla siitäkin 40-vuotta, kun viimeksi kävin talossa. Siellä oli hartaushetki, seurat niin kuin täällä oli tapana sanoa. Kuuntelin kyläsaarnaajien raamatunselitystä kädet ristissä. Liikkumatta piti istua ja kädet ristissä. Sellainen oli lapsuudessani tapa lapsilla kun he olivat kirkossa tai seuroissa. Muuten äiti tukisti tai saarnamies katsoi pitkään. Muistan, että ne tilaisuudet olivat ikuisuuden pituisia." itsekseni muistelin lisää, Amalia-tätiä vallankin. Hän oli lapseton hyväsydäminen ihminen. Kummipojalleen hän toi namuja. Niiden paperissa oli outo kirjoitus: "Kyllä hyvä lapsi itse vitsansa tuopi." Sitä oli vaikea uskoa. Silti vitsoja ei puuttunut seinänraosta.

Jussi oli Pihlaisista. Kivennavan Kirjavaisten sukukirjasta selviää hänen  syntyneen  Tuomas Paavonpoika Kirjavaisen ja Katri Henttisen perheeseen.  Kahdeksan päivän ikäisenä poika sai kasteessa nimen Johannes. Myöhemmin Johannes käytti itsestään Jussi nimeä.  Perhe muutti 1913 Terijoelle.

Jussin isäpolvet asuivat Pihlaisten kylässä 1600-luvulta lähtien. Suoraa isäpolvea seuraamalla päästään Tuomas Heikinpoika Kirjavaiseen. Myös äitinsä puolelta Jussi oli Sipin jälkipolvea, sekä äidinisänsä että äidinäitinsä kautta. Jussin äidinäiti oli Pihlaisista kotoisin olleen Katri Kirjavaisen tytär ja sukujuuret johtavat 1600-luvun lopulla Pihlaisiin muuttaneen veljessarjan vanhimpaan Matti Heikinpoika Kirjavaiseen. Äidinisän kautta Jussin esivanhempi oli Juho Heikinpoika Kirjavainen. Juurien kiertyminen montaa reittiä Sipi Kirjavaiseen ei ollut tuossa kylässä harvinaista.

Perinneyhdistykseltä Jussin henkilöhistoria

Maanantaina 9.12.2013 Pirkanmaan Sotilaspiirien perinneyhdistys julkisti kirjan Jussi Kirjavaisesta. Kirjoittajana on yhdistyksen hallituksen jäsen Pekka Ruusukallio. Kirja on nimeltään Jussi kesti Valpon vainon.

Kirjassa on käytetty lähdeaineistona Jussi Kirjavaisen arkistopapereita ja hänen kirjallista tuotantoaan. Myös Kannaksen halki -muistelmat ovat esillä. Tätä nimitetään sotapäiväkirjan laajennetuksi muistioksi ja tuo nimitys kuvaakin hyvin sisältöä.

Pekka Ruusukallion laatimasta Jussi Kirjavaisen henkilöhistoriasta voi lukea Jussin olleen aktiiviupseeri, kirjailija ja journalisti. Kirjan nimi viittaa yhteen mielenkiintoiseen vaiheeseen Jussin elämässä. Ilmeisesti samaa kautta Jussin henkilöhistoria on merkityksellinen kustantajayhteisölle.

Jussi asekätkijänä sodan jälkeen

Matti Lukkari kertoo kirjassaan Asekätkentä Jussi Kirjavaisesta:

Pirkka-Hämeessä syntyi varsin erikoislaatuinen tilanne, kun Mattilan lähdön jälkeen toiminnassa oli mukana vain yksi aktiiviupseeri, majuri Kirjavainen. Johto oli luisunut sotilailta siviileille.Edellä kerrottu "demilitarisointi" aiheutti osaltaan sen, että Kirjavaisen osuus tavallaan korostui. Hän oli ollut mukana toimintaa suunnittelemassa ja johtamassa sekä materiaalia kätkemässä ja kuljettamassa ja tiesi siten liikaa. Siksi Kirjavainen katsoi syksyllä 1945 parhaaksi vaihtaa alaa ja siirtyä monen muun suomalaisen tavoin Ruotsiin metsätöihin. Hänen tietonsa eivät ainakaan saattaisi ketään pulaan.

Mitä tarkoittaa asekätkentä ja mistä Valpon vainossa on kysymys? Joku ehkä kysyy mistä Valposta?

Asekätkentä oli jatkosodan lopussa Päämajan komennossa käynnistetty laaja aseiden ja muiden tarvikkeiden hajasijoitusoperaatio, jossa varauduttiin kaikkeen mahdolliseen sodan jälkeen tulevaa, myös Neuvostoliiton joukkojen miehitykseen. Asekätkennästä kertovia ohjelmia löytyy Ylen arkistosta. Jos asia kiinnostaa myös tuo edellä mainittu Lukkarin kirja kannattaa lukea. Lähtökohtaisesti asekätkentä oli sotilaallinen operaatio. Hajasijoitusta yritettiin salassa purkaakin sodan päätyttyä, mutta tapahtumat saivat toisen luonteen.  Löydettiin asekätköjä, tehtiin takautuvaa lainsäädäntöä, alkoi Pohjoismaiden laajin oikeudenkäynti...

Valpon vainolla Ruusvuori tarkoittaa sodan jälkeisen Valtiollisen poliisin yrityksiä saada Jussi Kirjavainen oikeuden eteen vastaamaan osuudestaan asekätkennässä. Oikeuteen ei Jussi joutunut vaan hänen pakomatkansa suuntautui Ruotsiin ja siellä Åshammariin kuulalaakeritehtaan työntekijäksi.

Sodan päätyttyä Valtiollista poliisia eli Valpoa miehitettiin poliittisen kentän vasemmalta laidalta. Valtiollisen poliisin lakkauttamisesta äänestettiin eduskunnassa lokakuussa 1948 ja lakkauttaminen voitti äänin 134-33. Ratkaisu astui voimaan vuoden 1949 alusta. Tilalle perustettiin huomattavasti kevyempi organisaatio Suojelupoliisi.  Vasta kahdeksan vuotta tämän jälkeen vuonna 1957 Jussi Kirjavainen palasi Suomeen ja ryhtyi Aamulehden urheilutoimittajaksi.

Neljä uniikkia käsikirjoitusta?

Asekätkennästä Jussi Kirjavaisen näkökulmasta tarkasteltuna voi lukea Ruusuvuoren kirjasta. Toki Jussin elämästä muutenkin, hänen elämästä ja taustoita muutakin. Uunituore kirja on mielestäni sopuhintainen, 25€. Nimimerkki Halpiskirjan monisteen hinnalla saa jouluksi pukinkonttiin yhdeksän kappaletta Ruusukallion Jussi-kirjaa.

Vielä lopuksi yksi huomio. Kuten Huutonetin Halpiskirjat toteaa, Jussi antoi käsikirjoituksensa neljälle taholle. Tuoreessa Pekka Ruuskallion kirjassa on lainattu samoja Pihlaisten kylää koskevia kohtia kuin tässä edellä. Ruusukallion kirjassa teksti ei kuitenkaan ole aivan sanasta sanaan samanlainen. Pienet erot ovat mielenkiintoisia. Onko Jussi Kirjavainen kirjoittanut Jatkosodan hyökkäysvaihekuvauksensa neljä kertaa varioiden hieman tekstiä, mahdollisesti kirjoittanut kullekin osoitetulle saajalle omanlaisensa muistelmat?

Jussin vanhempien perhetaulu sukukirjan sivulla 399.