http://www.kirjavainen.fi/sukukirja.html

16.11.2013

Googlen kirjastosta




Uutinen kertoo kirjailijoiden hävinneen kahdeksan vuotta kestäneen oikeudenkäynnin Googlea vastaan. Google on skannanut vuodesta 2004 lähtien kirjoja verkkoon, nyt jo 30 miljoonaa nimikettä. Useimmista näistä on painos loppunut.


Hyvin googlemaiseen tapaan asiaan ryhdyttiin kysymättä lupaa tekijänoikeuksien haltijoilta. Kustantajien ja kirjailijoiden nostama kanne hävisi yhdysvaltalaisessa piirioikeudessa tämän viikon torstaina. Oikeuden päätös avaa mahdollisuuden myös muille toimijoille kopioida tekijänoikeuden alaisia teoksia ja julkaista niistä otteita. Haku Google Booksin verkkopalvelussa antaa vain osan tekstistä, ei kokonaisia kirjoja tai lukuja.
Poikkeuksen tästä muodostavat teokset, joilla ei ole tekijänoikeudellisia rasitteita. Niitä voi vapaasti selata verkossa tai tallentaa pdf-muodossa omalle koneelleen.
Käykääpä lueskelemassa esimerkiksi paria Johan Magnus Saleniuksen teosta, jotka Suomalaisen kirjallisuuden seura on julkaissut 1800-luvun loppupuolella. Salenius on tehnyt tarkkaa havainnointia Muolaan ja Valkjärven pitäjistä. Muolaan kirja näyttää syntyneen Valjärven pitäjäkertomuksen kylkiäisenä, mutta  mielenkiintoisena sisällöltään: Historiallinen kertomus Muolan eli Pyhäristin pitäjästä. Kirja on julkaistu vuonna 1871.

Asukkaat Muolan pitäjästä ovat yhtä sekalaista seurakuntaa. Kuin muissakin kaakkois-Suomen pitäjissä. ”Suurten Ruotsin sotien” jälkeen on näille autioiksi hävitetyille tienoille siirtynyt kansaa milloin mistäkin Suomen maan nurkasta. Suuren maantien varrelle on Pietari suuren ajoilta alkaen asettunut venäläisiä. Ruotsinmukaisia sukunimiä ovat: Grön, Moisander, Tortell, Hildebtand, Maydell ja Kakki jne. Suomen sukuinen kansa on täällä kahta suurta lahkoa, Savakot ja Äyrämöiset. Kansan puku sekä murre ovat ihan Walkjärveläisten mukaisia; nämä seurakunnat ovatkin ennen kuuluneet yhteen. Walkjärvi oli silloin Muolan kappelina, vaan nyt ovat valkjärveläiset muolalaisten silmissä aikaihmisiä. Muodin suhteen on Valkjärvi Muolaan Pariisi; sieltä uutta muotia vaatteissa nähdään.
Varmasta tytöstä, joka naidaan Valkjärvelle, sanotaan Muolaassa kerskaillen: ”oikeinhan se viedään Valkjärvelle”; sinne Muolaan somimmat ja rikkaimmat hempukat tavallisesti viedäänkin.
Vaatteenparressa on Savakoilla ja Äyrämöisillä erotusta Muolaassa, vaan muissa suhtein he jo ovat aikojen kuluessa sulaneet yhdeksi kansaksi. Keties ovat he toki Muolaassa vähäisen enemmän erillään toisistaan kuin Valkjärvellä. Soittolan ja Karhulan kylissä on miltei pelkkiä Savakkoja, vaan sekaisin Äyrämöläisten kanssa on niitä Jaarilassa, Hanttulassa, Lehtokylässä, Sormulassa ja melkein joka kylässä, varsinkin Olchinilaisten läänissä.

Pietarin ja lahjoitusmaiden vaikutus elinkeinoihin näyttää Muolaassa olleen tuntuvia:
Rahaa pyytävät muolaalaiset enimmin rahdinajolla, rätinkeruulla, työllä Venäjällä ja parkin kiskomisella. Pajun parkkia käyvät kiskomassa Viipurin tuolla puolellakin. Maksavat vähän nyyttyin omistajille ja tuovat sitten kuormallisen parkkia kotiin; sitä puidaan riihessä ja viedään sitten Pietariin karvarille kaupaksi. 

Kansantavoista kirjoittaja on kovin häveliäästi jättänyt mielestään pahimmat kohdat toistamatta.

Sensuroimattomia runoja voi käydä etsimässä vaikkapa Suomen Kansan Vanhojen Runojen verkkoarkistosta http://dbgw.finlit.fi/skvr/. Muolaasta on siellä melko vähän taltiointeja, sovinnaisia kaikki tyynni. Naapuripitäjien anti on antoisampi.

Muolaalaisilla on tapana lyödä puupilkku johonkuhun tien varrella olevaan petäjään kun vievät ruumista kirkolle. Siihen seisattuvat juomaan. Taitavat arvella, ettei vainaan henki pääse sen petäjän sivuitse kotiin kummittelemaan. Samasta syystä vievät ruumista aikavauhtia kotoa. Hääjuhlissa on se eroitus, että tupakaiset Muolaassa aina pidetään lauantai-iltana, Valkjärvellä sunnuntaina. Semmoisissa tilaisuuksissa lauletaan monenlaisia runoja, loruja ja leikkilöitä, vaan kalevalan mittaisia runoja ei täällä muisteta ollenkaan. Pantakoon tähän esimerkkinä ”tupakkajuttu”; se on ruokoton niin kuin useammat uudemmat laulut täällä.

Muolaalaisten siveystuntoa kirjassa moititaan
Herrain kovat kiskomiset ovat synnyttäneet viekkautta ja sammuttaneet monta hyvää kipinää ihmisten mielissä. Haureus on yleinen, vaikkei äpärälapsia paljon synny. Murhaa ei usein tapahdu eivätkä muolaalaiset ole niin tunnettuja varkaudesta kuin Valkjärveläiset. Jälkimmäisiä sanotaankin sentähden piuveiksi (varkaiksi); edellisten köllit ovat: "hölmöt", "surmantappajat", "Pyhäristin putropussit"

Kirkkoraadin pöytäkirjat antavat monta tietoa pitäjäläisten siveysoloista; 1820-luvulla vedettiin sen eteen usein valituksia törkeistä eripuraisuuksista, tappeluista ja haukkumisista perheen jäsenten kesken, pienten lasten tukehduttamisesta (kuoliaaksi makaamisesta); ilkeistä juoppoudesta jne; se todistaa, että elämä sekä kotona että kotiseinien ulkopuolella oli sangen villi ja raaka. Kunnioitusta vanhempia, appia ja anoppia kohtaan ei ollut paljon olemassa.
Uskollisuutta avioliitossa ei voitu kiitellä. Kylänvanhimmalla on ollut velvollisuutena valvoa tapojen puhtautta kylissään. Vuonna 1791 oli jo joka kylässä kylänvanhin, joka myöskin luki rukouksia kyläkunnalleen, valvoi perheitten keskenäistä sopua ja joka perheen jäsenten keskenäistä elämää, piti tarkalla silmällä arveluttavia naisia ja ilmoitti huomauksiaan papille, kehotti kansaa uskollisuuteen hallitusta kohtaan jne. He kehoittivat myös kansaa lukemaan aamu- ja ehtoorukouksia; siitä oli Muolaassa paljon puuhaa melkein joka tuomiokapitulin kinkerissä. Jo 1752 valittivat papit, etteivät talonpojat tahtoneet noudattaa pappien käskyjä aamu- ja iltarukouksista. He väittivät sitä vaan pappien keksimäksi säännöksi. Vuonna 1757 määräsi sitten tuomiorovasti, että luotettavia kunnon miehiä pantaisiin valvomaan sitä, että isännät aina lukisivat aamu- ja ehtoorukousta keisarinkin edestä ja 1760 säädettiin, että ne isännät, jotka vielä olivat siinä suhtein leväperäiset suljettaisiin Herran ehtoolliselta. 

Muolaalaiset ovat kirjoittajan mukaan olleet myös sitkeästi epäjumalainpalvelijoita. Noitakeinoina käytettiin erityisesti "vanhoja kiviaseita", joita piiloteltiin, kuten taikauskoakin. Mistä syystä Salenius vertaa muolaalaisia paimentolaisiin?
Taika-usko on vielä yleinen; noitakeinoina käytetään vanhoja kiviaseita, joita sentähden täältä voisi kerätä paljonkin, jos vaan saapi näkyville, vaan niitä pidetään salassa, niin kuin itse taikauskokin. Kerran sanoi ämmä, joka myi pois kivensä: "Nyt viedään meidän epäjumalat". Papille tunnustavat sairaat usein "maajumalistaan" ja poppamiehistä. Valkjärvellä olen kuullut uhottavan, että Muolaa on lopen rikas noidistaan. Vuoden 1740 kinkereillä ilmoitettiin, että eräässä talossa Kääntymän kylässä harjoitettiin julmaa epäjumalanpalvelusta. Kummeksia ei huolikaan, että lahjoitusmaiden asukkaat ovat alhaisella sivistyksen kannalla ja heidän kristillisyys on vaan ulkonainen, sillä he ovat vielä jossakin määrin kiertokansain (nomadien) tapaisia.


Asutuksen läpikäynti on kirjassa hyvinkin tarkkaa. Salenius luettelee luvussa "Pitäjän muinaisuudesta" sukunimien esiintymisiä neljänneskunnittain aina 1500-luvulle asti. Mielenkiintoista on Pihlainen-sukunimen esiintyminen useammassakin kohdassa.  Vuodelta 1560 Salenius mainitsee kaksi Pihlaista nimismiehen neljänneskunnasta ja yhden tämän nimisen Rettesen neljänneskunnasta. Mikä yhteys näillä henkilöillä on Jaarilan ja Karhulan naapurina sijainneeseen Kivennavan Pihlaisten kylään? Onko kylä saanut alkujaan nimensä sukunimestä vai sukunimi kylästä?

Kivennavan Kirjavaisten kantaisäänkin on yksi viittaus. Salenius tietää kertoa, että Muolaasta, Kivennavalta ja Uudeltakirkolta oli vuonna 1615 45 ryttäriä ja knaappia, jotka tekivät ratsupalvelusta.