Antin päivä

Talvisodan sotapäiväkirjat löytyvät kansallisarkistosta

Isoisäni Emil haavoittui Talvisodan ensimmäisinä hetkinä aamulla 30.11.1939. Tykistökeskityksessä räjähtäneen kranaatin sirpale porautui rajavartija yliluutnantti Emil Kirjavaisen lapaluuhun. Emil esitteli minulle, pienelle pojalle, joskus tätä muistoksi tallentamaansa kranaatinsirpaletta.

Talvisodan syttyminen oli alku tapahtumille, jotka johtivat yli 400 000 suomalaisen poislähtöön kotiseudultaan. Evakkotaival piirtyi lähtijöiden muistoihin niin, että se nyt kuuluu toisen ja kolmannenkin sukupolven varttievakkojen puheissa ja ajatuksissa. Todennäköisesti se jollain tavalla vaikuuttaa tästä eteenkin päin. Suomi karjalaistui kun siirtoväki sijoitettiin kaikkialle Suomeen.

Luovutetun Karjalan menettämisen syitä ja mahdollisia vaihtoehtoja sen välttämiseen on spekuloitu monin tavoin. Mielestäni edeltävät tapahtumat ja taustalla kytenyt molemminpuolinen syvä epäluulo tekevät spekuloinnit tarpeettomiksi. Suomen ja Neuvostoliiton välit olisivat joka tapauksessa ajautuneet avoimeksi yhteenotoksi silloisen maailmanpolitiikan pyörteissä tavalla tai toisella. Suomen rajat ovat nyt ne mitkä ovat. Todennäköisesti parasta olisi etteivät muuksi muutu.

Onko historian kuvitteleminen toisenlaiseksi tai tapahtuneen kieltäminen muutenkaan mielekästä? Tuskin siitä kenellekään on opetukseksi. Onhan kirjoitettu ja muistiin merkitty paljon sellaistakin, jota ei ole koskaan tapahtunutkaan. Mutta jos historia olisi yksiselitteistä ei se näin mielenkiintoista olisikaan.

Viipurin pamaus

Olaus Magnuksen Carta Marinassa

Viipurin pamaus on saanut tulivuoren

mittasuhteet

Epäluuloon Suomen ja Venäjän välillä ennen sotia löytyy hyviä selityksiä Suomen itsenäistymiseen liittyvistä tapahtumista. Mutta on niitä syitä syvemmälläkin historiassa.  

Antin päivänä tasan 444 vuotta ennen Talvisodan syttymistä 30.11.1495 elettiin Viipurin kohtalonhetkiä. Venäläiset olivat syyskuussa saapuneet kaupungin edustalle ja olivat valmistautuneet lopulliseen rynnäkköön suuren miesylivoimansa turvin. Viipurin linnoituksen puolustus oli murtumassa kun kuultiin hirveä räjähdys. Tuon räjähdyksen saattelemana taivaalle nousi pyhän Andreaksen ristin muotoinen kirkas valoilmiö. Piiritysjoukkoihin tämä vaikutti vanhan riimikronikan mukaan seuraavasti:
”Heidän joukossaan oli suuri sekasorto, he hyppivät toistensa päälle; toinen tahtoi toista vahingoittaa, ja niin heistä alkoi vuotaa veri; ja siinä venäläinen sotajoukko antoi periksi.”
Kansantarina Viipurin pamauksesta on kiehtonut mieliä vuosisatoja.  Tarinan mukaan linnan komentaja Knut Posse oli asettanut yhden tornin alle jonkinlaisen panostuksen ja saanut sen lentämään ilmaan. Arkeologiset kaivaukset eivät ole antaneet mitään viitteitä tälle tapahtumalle, pikemminkin näyttää siltä, että Viipurin pamaus olisi pelkkä kansantarina.
Andrean ristin taivaalle ilmestymisen todenperäisyydestä ei kaivauksin oikein voida sanoa sitä tai tätä. Pyhä Andreas on kuitenkin venäläisille tärkeä pyhimys, jonka ruumis vietiin vuonna 357 juhlasaatossa Konstantinopoliin. Sieltä yksi luunsiru päätyi Italian Amalfiin, toinen Varsovaan, käsi Moskovaan ja kallo Roomaan, josta se vuonna 1964 palautettiin Patrakseen. Venäjän kirkon perimätiedon mukaan apostoli Andreas olisi Kiovassa pystyttänyt ristin korkealle paikalle ja profetoinut loistavaa kristillistä tulevaisuutta Venäjän kansalle. Olisiko venäläisten taistelumoraali murtunut Andreaksen ristin ilmaantumisesta taivaalle? Tuskin, pikemminkin se olisi ollut venäläisille merkki Jumalan siunauksesta heidän sotaponnisteluilleen. 
Tapahtui tuossa hässäkässä mitä tahansa niin Viipuri kuitenkin säästyi miehitykseltä. 

Ruotsin ja Venäjän intressit törmäsivät maailmalla ja tämä heijastui aina Kannaksen raja-alueille. Vanha viha autioitti Viipurin ympäristöä vuosina 1495-1497. Vuonna 1570 alkoi 25-vuotinen sota, josta käytetään nimeä Pitkä Viha. Kivennavalla autioitettiin silloin kaksi kolmasosaa asutuksesta. Sipi Kirjavainen syntyi muuten samana vuonna kun Pitkä Viha alkoi. Myöhemmin sitten seurasi Iso Viha... 



Antti santti (pyhimys)

Mutta jos jätetään nämä Vihat ja pysytään Antin päivän teemassa. Antti on vanha muunnos Andreaksesta, Jeesuksen apostolista ja Pietarin veljestä. Antinpäivästä ennustettiin talven ilmoja: “Antti jos on ankara, niin joulu on joutava.” “Anterus pyhät aloittaa” Joulun valmistelu aloitettiin Antin päivänä. Antin eli apostoli Andreaksen muistopäivä 31.11. oli yksi pyhäpäivistä kunnes Ruotsissa ja siis myös Suomessa poistettiin vuonna 1774 kalenterista puolet arkipyhäpäivistä.

Vuoden 1773 kalenterissa Andreaksen päivä

oli vielä merkitty pyhäpäiväksi

Pyhimysten nimiä annettiin ennen lapsille. Niinpä Antteja on Kivennavan Kirjavaisten sukukirjassa  408, Antti Kirjavaisia, Antti Nikkasia, Antti Murtosia, Antti Pimiää, Antti Moisanderia ja Antti Savolaisia, kutakin melkoinen liuta. 
Antteja on kirjassa muutama vähemmän kuin Mariaa, joita on sukutauluissa 332. Lähes yhtä suosittuja kuin Antti ovat olleet Anna, Helena ja Matti, uskonnollista alkuperää nekin nimet.
Kirjavaisen Antteja on sukukirjassa 45. Heistä noin puolet on syntynyt 1850-1900 välisenä aikana. Kolme neljästä sukutaulujen Antti Kirjavaisesta on syntynyt Kivennavan Pihlaisissa, kahdeksantoista heistä 1800-luvun loppupuolella. 

Kaiken kaikkiaan Pihlaisissa on syntynyt 74 Anttia, saman verran kuin kylässä oli taloja ennen Talvisotaa.
Melko pienessä kylässä on ollut kaimoja runsaanlaisesti. Miltei kaikki ovat olleet sukua keskenään, Sipi Kirjavaisen jälkipolvea, joku kotivävy-Antti joukon jatkona.

Miten pienessä kylässä menetellään kun Antti Kirjavainen pitäisi erottaa Antti Kirjavaisesta? 1930-luvulla Antti Kirjavaisia eli Pihlaisissa yhdeksän, kahdeksan heistä oli aikuisiässä. Varsin luonnollista on, että jokaiselle Antti Kirjavaiselle oli oma nimitys. Näin kaikki tiesivät kenestä puhutaan. Kirjeposti kiersi silti kuitenkin usein kädestä käteen Antilta Antille ennen kuin löysi omistajansa. 

Pihlaisten Antti Kirjavaisia 1900-luvun alkukymmeniltä. 

Perhetaulukuvat ovat Anttien lapsuusperheiden perhetauluista siinä muodossa kuin ne sukukirjassa esitetään.

Ant-setä, Ant-eno, tunnettiin myös Ala-Matlais Anttina.
Ant-setä avioitui Ahjärveltä kotoisin olleen Helena Räikkösen kanssa. Ant-sedän ja Helenan kihlajaisissa, "tupakaisissa" juhlataloon oli kerääntynyt kuokkavieraita. Antin isä Matti Kirjavainen lähti pihamaalle rähinöivää ja kiviä heittelevää joukkoa hillitsemään ja sai syvälle keuhkoihin ulottuvan puukoniskun. Matti-isä kuoli eikä syyllistä koskaan saatu selville.

Ant-Sedän ja Helenan poika Viljo oli rajavartija. Viljo haavoittui 3.12. 1939 Metsäpirtissä Taipaleenjoen lähettyvillä ja kuoli seuraavana päivänä sotasairaalassa.
Ant-sedän molemmat vanhemmat sekä Matti että Helena ovat Sipi Kirjavaisen jälkipolvea, molemmat myös syntyneet Pihlaisissa. Antin äidin Helenan kummatkin vanhemmat ovat Sipin jälkipolvea. (Tuomas Matinpoika Kirjavainen 1788-1869 ja Kaarina Antintytär Toivonen 1809-1867)

Juos-Jussi Antti avioitui pihlaislaisen Aina Nokkosen kanssa. Aina oli myös Sipin jälkipolvea sekä isänsä että äitinsä kautta.

Juos-Jussi Antti tunnettiin kovana työmiehenä, joka pystyi tekemään mitä työtä vain. Parrun veistäjänä hän oli lyömätön.

Juos-Jussi Antti oli Juho Kirjavaisen ja Maria Töllisen esikoinen, kumpikin vanhempi Sipin jälkipolvea. Juos-Jussi Antin isänäiti oli Piatta Kirjavainen (1840-1910) ja isänisä Jooseppi Kirjavainen (1840-1897). Kumpikin isovanhempi oli kotoisin Pihlaisista ja Piatan molemmat vanhemmat myös Sipin jälkipolvea. Juos-Jussi Antin äidin isä oli Matti Töllinen (1820-1884). Matti Töllisen isä oli muuten myös Matti Töllinen (1722-1768).

Kirkonmieheksi kutsuttiin Kivennavan kirkkoneuvoston ja kunnanvaltuuston jäsentä Antti Erkinpoika Kirjavaista. Hän oli kahdesti naimisissa ja viidestä lapsesta vain yksi, Anni avioitui.

Erkki-isä oli kylänvanhin Pihlaisissa kuten ennen häntä isänsä Antti Kirjavainen (1780-1846). Antin isä oli Matti, jonka isä oli Matti, hänen isänsä Heikki. Heikin isä oli Matti. Tämä Matti muutti Pihlaisiin Kurkelasta, hän oli lautamies. Lautamies Matin isä oli Heikki, nimismies, jonka isä oli Matti, nimismies ja valtiopäivämies. Sipin poika.

Seppäläis-Antti avioitui Hetti Vanhasen kanssa ja lapsia heillä oli seitsemään. Hetti oli Muolaasta. Seppäläis-Antti kuoli 1923 helmikuussa, muutamaa kuukautta aikaisemmin kuin hänen poikansa Antti Artturi Kirjavainen, Pien-Antti syntyi 1923 kesäkuussa.

Seppäläis-Antin vanhemmat olivat kumpikin Sipin jälkipolvea. Äidinäiti oli Kristiina Kirjavainen (1808-1875). Isänisä oli Antti Kirjavainen (1797-1863).

Tommo Antin isä Tuomas Kirjavainen oli Tahvo Kirjavaisen (1816-1884) poika.

Tommo-Anttia kutsuttiin myös Hevos-Antiksi. Hän oli innokas hevosten kasvattaja ja kilpa-ohjastaja. Hän avioitui rantakyläläisen Helvi Seppäsen kanssa ja heille syntyi viisi lasta.

Tommilais-Antti avioitui Anna Murtosen kanssa ja heille syntyi kuusi lasta. Anna oli myös Sipin jälkipolvea, Hiop Matinpoika Murtosen (1845-1920) tytär. Hiop oli Sipin sukua äitinsä Hanna Moisanderin (1808-1873) kautta.

Tommilais-Antti itse oli Sipin jälkipolvea isänsä Villen ja isoisänsä Johannes Kirjavaisen (1812-1884) kautta. Johanneksen isä oli Antti Kirjavainen (1773-1853) Johanneksella oli myös Antti niminen veli, joka kuoli nuorena.

Ala-Matlais Antti oli tämän blogin kirjoittajan isoisän veli. He asuivat Ala-Mattilan talossa, josta Antin lisänimi. Antin isä Jooseppi rakensi Ala-Mattilaan uuden talon, joka sai nimen Ojala. Antin lisänimi oli kuitenkin Ala-Matlais Antti.

Ala-Matlais Antti muutti Viipuriin sotaväen jälkeen ja kouluttautui veturinkuljettajaksi. Hän kuoli naimattomana 1936 "lentävään" keuhkotautiin.

Myös Ierikkais Antti oli töissä rautateillä. Hänen asemapaikkansa oli vuodesta 1916 alkaen Pietarin Suomen asemalla, josta hän palasi Pihlaisiin 1920-luvulla. Hän avioitui pihlaislaisen Anna Murtosen kanssa vuonna 1923 ja muutti vävyksi Murtosille. Anna oli myös Sipin jälkipolvea molempien vanhempiensa kautta. Anna Murtosen isä oli Penu Murtonen (1894-1985) ja äiti Ristiina Kirjavainen (1868-1913). Ristiina oli Matti ja Helena Kirjavaisen tytär, Ant-sedän sisko. Ierikkalais Antti oli siis Ant-sedän siskonpoika.

Ierikkais Antilla oli hyvät puhelahjat ja hän oli Pihlaisten raittiusyhdistyksen kantavia voimia. Hän on kirjoittanut monisteen: "Kotiportista oudoille oville, vieraille veräjille."
Ierikkais Antin isä Juhana Kirjavainen oli Kirkonmies Antin veli. Näin myös Ierikkaisantin isäpolvi kulkee Juhana-isästä vuoteen 1540 Antti-Matti-Heikki-Matti-Heikki-Matti- Sipi

Linkki: Pihlaisten talot vuodelta 1939 nykyajan satelliittikarttapohjalle siirrettynä (Kalevi Hyytiä).