Sipin jalanjäljillä: Alkumatka Kuusaan Motelliin

Karjalan Kannaksen kyläseurojen ja sukuseurojen yksi toimintamuoto on ollut kotiseutumatkojen järjestäminen entisiin pitäjiin ja kyliin. Matkojen ydinjoukko ovat aluksi olleet kotiseudultaan evakkoon lähteneet. Nyt tutustumista jatkavat he, joilla henkilökohtaisia siteitä ei tuonne ole.




Matkailu Kannakselle on ollut vilkasta, mutta pari viimeistä vuotta matkoja on toteutettu aiempaa vähemmän. Puhutaan, että Ukrainan kriisi ja konfliktin uutisointi on saanut kiinnostuksen hiipumaan. Kannas ja venäläiset ovat alkaneet pelottamaan. Voiko sinne enää turvallisesti matkustaa?

Mikään ei taida olla entisellään

Kävimme porukalla tutustumassa Kirjavaisen suvun entisiin asuinsijoihin. Matka oli tavallista kotiseutumatkailua laajempi perusteellinen kierteleminen Kivennavalla, Uudellakirkolla, Terijoella, Muolaassa, Kanneljärvellä...(Pervomaiskoje, Poljani, Zelenogorsk, Krasnoseiskoje, Popeda...) En havainnut väestössä tai ympäristössä mitään, joka antaisi aihetta levottomuuteen. Nämä entiset Suomen rajapitäjät näyttäytyivät ainakin meille ystävällisinä. Erikoisena seutuna monella tavalla, kuten tiedossa olikin, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoisina.

Entiset suomalaiskylät ovat aikaa sitten muuttuneet tunnistamattomiksi tai kokonaan hävinneet. Nykyinen väestöä siirrettiin etupäässä Ukrainasta. Merkkejä suomalaisajasta ei juurikaan löydy.  Kun suomalaisten matkailu sinne alkoi nähtiin lähinnä neuvostotalouden syrjäkyliä. Nyt näyttäisi karjalaisten entisissä kylämaisemissa tapahtuvan taas uusi muutos. Tosin sosialismin talouden romahduksen merkitkin ovat edelleen nähtävissä.

Kiivasta rakentamista on lähes kaikkialla. Venäläinen nykyasutus ei rakennu samoilla ehdoilla kuin kadonneet karjalaiskylät. Pietarin syrjätausta on muuttumassa lomanviettokeitaiksi. On kylissä toki muutakin, mutta uusien venäläishuviloiden ja datsakylien ehdoilla seutu näyttää nyt kasvavan ja kehittyvän.




Osa tiestöstä on erittäin hyvässä kunnossa. Uusi sileä asfaltti ja leveät tiet. Sitten on karmeassa kunnossa olevia teitä ja teitä siltä väliltä. Hiekkateiden suuret kuopat ovat helpompia, vanhan asfaltin terävät montut on syytä kiertää varovasti. Teiden vaihtelevasta kunnosta johtuen tarvittava matka-aika ei ole yleensä verrannollinen etäisyyteen. Unohdetun syrjäseudun leima on monin paikoin vahvasti läsnä.



Halvasta turistikartasta ei näitä infrastruktuurin eroja juurikaan voi etukäteen päätellä. Keltainen kantatie voi maastossa oli mitä vain. Paikkakunnan kokokaan ei aina teiden kuntoa kerro, sillä tämä Pietarin lähiseutu tuntuu rakentuvan enemmän uuden kuin vanhan rakennuskannan ehdoilla.

Kuusaan Motelli

KuusaanMotelli Ala-Kuusaassa (Klimovo) oli meidän tukikohtamme matkalla, koska tuolta Muolaan kirkon pohjoispuolelta oli helppo miettiä matkareitit kaikkiin kohteisiimme. Viipurista kohti Pietaria, vanhaa Viipuri-Pietari tietä, Leipäsuon risteyksestä Hotakkaan (Streitsovo), Sudenojan kylään ja siitä Kuusaalle. Vielä alkuvuodesta tie oli huono ja kuoppainen, nyt tiellä on hyvä ajaa. Uutta tasaista päällystettä riittää koko matkalle.

Kuusaan Motelli tuntuu sopivan parhaiten pienemmille ryhmille ja omatoimimatkailijoille. ajoitustiloja on 55 henkilölle, mutta epäilen kuinka motellin olosuhteet riittävät palvelemaan nopeasti ja joustavasti noin suurta määrää asiakkaita. Kuinka joustavasti ruokailu ja muut toiminnot sujuvat?








Nyt vahvistui ajatus, että omatoimimatkailu on paras tapa tutustua Kannakseen. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kiinnostuneita alueen menneisyydestä. Kiinnostuksesta kertoo sekin, että vanhoja suomalaisia paikannimiä on nyt otettu käyttöön erilaisissa yhteyksissä. Datsa-alue on Liikola Glub, joku ravintola on Restorant Suontaka, toinen datsa-alue on Kjirkkojärvi...

Minusta suomalaisen kyläseurat voisivat aktiivisemmin lähestyä nykyistä venäläistä paikallishallintoa, tarjota yhteistoimintaa, laatia esimerkiksi hävinneelle suomalaisasutukselle muistomerkkejä. Näistä on jo hyviä esimerkkejä. Yhdessä laaditut tekstit kirjoitetaan suomeksi ja venäjäksi. Muistomerkille tai -taululle etsitään sopiva sijoituspaikka. Intressi on yhteinen, koska alueen historia kiinnostaa myös asukkaita.

Läpikäydyt kylät

Tutustuimme tai pyrimme saamaan jonkinlaisen kuvan parissa kolmessa päivässä seuraavien kylien nykytilasta. Käymämme entiset suomalaiskylät käyntijärjestyksessä olivat:

Kirjavala

Kuuterselkä

Raivola

Lintula

Patrikki

Joutselkä

Jalkala

Terijoki

Kivennapa kk

Karhula

Ahjärvi

Pihlainen

Kauksamo

Lipola

Jaarila



Kerron blogissani vaikutelmia kylien nykytilasta sekä paikan suomalaistaustasta. En kuitenkaan tämän listan järjestyksessä, vaan siinä järjestyksessä miten ne Kirjavaisten suvulle merkittäviksi paikoiksi muodostuivat. Myös asutushistoriassa keskityn Sipin jälkipolviin. Aloitan Kirjavalasta, vaikka se ei Sipin jälkipolvien kylä ollutkaan. Silti todennäköisesti ensimmäinen Kirjavaisten kylä vanhan Äyräpään rajapitäjässä. Siitä siis seuraavassa kirjoituksessani.

Seuraava teksti: Kirjavala

Matka 1500-luvulta 1900-luvulle

Tässä pieni matkailumainos. 

Kalevi Hyytiän isännöimä matka on erilainen katsaus Kannaksen suomalaiseen talonpoikaiseen historiaan.Vielä ehdit ilmoittautua reissulle, joka järjestetään elokuussa. Pirkko Hyytiä ottaa vastaan ilmoittautumisia toukokuun puoliväliin tai niin kauan kuin paikkoja riittää.

050 5442854
pirkko.hyytia@kivennapa.fi

Varaa paikka mielenkiintoiseen historiankatsaukseen, jossa saat paikan päällä peilata nykyisyyttä menneisyyteen.

Uudenkirkon Kirjavala

Kirjavaisten suvun alkujuuret johtavat Kirjavalaan. Kirjalliset lähteet alkavat vuodelta 1543. Tuolloin Kirjavalassa oli kaksi Kirjavaisten taloutta, Paavali ja Klemetti Kirjavainen. 1552 lähteessä mainitaan Tuomas Kirjavainen nautakunnan edustajana ja toisaalta Arent Kirjavainen, myös nautakunnan edustaja.
Nykyisin entisen Kirjavalan alueella on postitoimisto ja tien päästä avautuu näköalapaikka Kirjavalan alueelta etelelän suuntaan. Kylän venäläinen nimi Gorkovskoje on annettu Maksim Gorkin mukaan. Poliittinen aktivisti, kirjailija ja kirjallisuuden sosialistisen realismin perustaja vietti täällä aikaansa ennen Suomen itsenäistymistä.

Uudenkirkon Kuuterselkä

Sipi Kirjavainen on Kivennavan Kirjavaisten kantaisä. Sukukirjassa esitellään 12301 hänen jälkeläistään. Sipi ja hänen vaimonsa Seikka asuivat 1600-luvun alussa Uudenkirkon Kuuterselällä.

Kuuterselällä syntyi myös hänen poikansa Matti Kirjavainen. Sipin vanhemmista ei ole toistaiseksi varmaa tietoa. Varsin todennäköisesti kuitenkin hän ja hänen veljensä Heikki ovat asuneet lapsuudesta asti Kuuterselällä. Sipin kaikki pojat Tuomas, Heikki, Matti ja Erkki ovat syntyneet Kuuterselällä parinkymmenen vuoden aikana 1590-1600 luvuilla.

 Ennen sotia Kuuterselän kylä oli laaja, mutta nyt se on kutistunut järvien ympäröimään pientaloasutukseen. Kylä koostuu vanhoista suomalaistaloista ja uusista datsoista.

Terijoki

Matkan kaikki kolme yötä yövytään Terijoella. Terijoella on edelleen paljon suomalaisen historian nähtävyyksiä. Kalevi Hyytiä kertoo myös Terijoelle muuttaneista Kirjavaisista.

Kivennavan Kurkela

Sipi Kirjavainen hankki 1600-luvulla omistukseensa tilan Kurkelasta, mutta ei koskaan itse sinne muuttanut. Sitä isännöi Matti Sipinpoika Kirjavainen ennen muuttamistaan Karvalaan ja nimismiehen virkaan. Matin pojan Heikki Matinpojan kaksi vanhinta poikaa Matti Heikinpoika ja Juho Heikinpoika syntyivät Kurkelassa.

Kurkela

Tänään hieno Maksalahden kylä on Kannaksen kauneimpia kyläkokonaisuuksia entisen Kurkelan mailla. Lahden nykyinen nimi on Buhta Kljutsevskaja. Suomalainen rakennuskanta on säilynyt noin viiden kilometrin matkan lahden rantaan.

Kivennavan Karvala

Karvala sijaitsee Lintulan luostarista kolmisen kilometriä pohjoiseen. Karvalassa toimi ensin Matti Kirjavainen ja sitten hänen poikansa Heikki nimismiehinä. Suuret Kuolonvuodet 1600-luvun lopussa ja Isoviha 1700-luvun alussa autioittivat Karvalan. Siellä ei ollut enää mitään. Kirjavaiset olivat ennen näitä tapahtumia luopuneen nimismiehen toimestaan ja muuttaneet Sikiälään.

Ennen sotia Karvalassa asui nelisenkymmentä perhettä. Nykyisin Karvalassa ei ole asutusta.

Kivennavan Sikiälä

Heikki Matinpoika Kirjavainen (1610-1670) elivät loppuelämänsä Sikiälässä ja kasvattivat siellä kuusi poikaansa.

Sikiälän kylän nimi muuttui historiansa aikana Multalaksi. Se sijaitsi Siesjärven eteläpäässä. Nykyisin paikalla ei ole asutusta.

Kivennavan Joutselkä

Joutselkä muistetaan Vanhanvihan aikaisesta vuoden 1555 taistelusta, jolloin ruotsalaisten (suomalaisten) 500 miehen joukko pysäytti ja löi takaisin yli kymmenen kertaa suuremman venäläisjoukon.

Kirjavaisten suvun kantaisän Sipin nuorin poika Erkki (1600-1660) muutti Joutselkään. Isovihan aikana venäläiset voittivat taistelun 1703 Joutselän maastossa. Kylä tuhottiin eikä Joutselässä asuneista Kirjavaisista ole enää merkintöjä lähteissä Isovihan jälkeen.

Joutselän itäpuolella on entinen valtakunnanraja, joka periytyi suuriruhtinaskunnan ajalta.

Kauksamo-Riihisyrjä-Pihlainen-Ikola-Raivola

1700-luvulla Kirjavaisia alkoi olla Kivennavan eri kylissä. Käymme Kauksamossa ja Riihisyrjässä. Keskeinen Kirjavaisten kylä Pihlainen jää käymättä, mutta siitä kerrotaan matkan aikana paljon. Pihlaisiin pääsee kesäkuussa Jorma Kirjavaisen järjestämällä Pihlaisten kyläseuran matkalla.

Pietari Lahta

Pietari veti 1800-luvulla itäsuomalaisia puoleensa kuin Amerikka pohjanmaalaisia. Erityisesti Kannakselta lähdettiin työn perässä Venäjälle ja etupäässä juuri Pietariin.  Lahtan kylän asukkaista oli 1900-luvun alussa puolet suomalaisia.

Sukukirjassa esiteltyjä henkilöitä asui erityisesti Pietarin Lahtassa. Lahta on upealla paikalla Tulemajärven lahden pohjoisrannalla. Tie sinne kiemurtelee vanhojen talojen keskellä. Luonnonkauniilla paikalla on perinteinen kylä.

Levasovan hautausmaa

Neuvostoliiton kansantalouden viisivuotissuunnitelma 1933-1937 sisälsi "kapitalistisen aineksen lopullisen eliminoimisen". Kaikesta epäluotettavasta oli määrä päästä eroon ja paranoidisessa ilmapiirissä suhtautuminen muihin kansallisuuksiin muuttui. Venäläisyydestä poikkeava näytti epäilyttävältä.

Levasovan hautausmaalla lepää 50 000 Stalinin vainoissa surmattua. Hautausmaalla on myös suomalaisten muistomerkkien aukio. Vuosina 1937-1938 Leningradissa teloitettiin yli 3000 suomalaista "vakoojina, terroristeina ja tuhotyön tekijöinä."

Valkjärvi

Kirjavaisten poikapolvea siirtyi Valkjärvelle 1800-luvun puolivälin tienoilla. Näistä ja monista muista Kalevi kertoo bussissa.

Luonnonnähtävyyksistä tärkeimpiä on Suontaanjoen syvä laakso. Tie Valkjärven ympäri tarjoaa kauniiden maisemien ohella hyvän kokonaiskuvan Karjalan luksushuviloista. Valkjärvessä on hyvä käydä uimassa, joten uimakamppeet mukaan.

Muolaan Telkkälä ja Kannila

Myös Muolaassa asui Kirjavaisia. Osa oli Kivennavalta muuttaneita, osa Muolaan Kirjavaisia. Muolaan Kirjavaisten kantaisä Heikki Kirjavainen (1680-1739) oli mitä ilmeisemmin lähtöisin Uudenkirkon Kirjavalasta, mutta yhteistä lenkkiä Sipin kanssa ei vielä tunneta.

Yksi suku kertoo muidenkin sukujen tarinaa

Kalevi Hyytiä kertoo meille matkan aikana laajasti Kannaksen kylien historiaa. Näkökulma kulkee talonpoikaisuvun vaiheissa, mutta avautuu yleisemmäksi koko Kannaksen historian tarkasteluksi.  Pirkko Hyytiä organisoi ja vastuullisena matkanjärjestäjänä on Pohjolan matkatoimisto.

Osallistujille jaetaan matkan aikana runsaasti tietoa.  Toukokuun jälkeenkin voi ehkä vielä joku saada peruutuspaikan, mutta varaa sinä paikkasi jo nyt.

Nyhjätään tyhjästä

Minulla on ollut verkot vedessä Y-DNA matalikolla jo kohta vuoden päivät. Osumia eli sopivia vertailunäytteitä on tipahdellut tauluuni harvakseltaan, mutta yleensä tasoille, joista yhteisen esi-isän etäisyyden arvionti tuntuu vielä näillä tiedoilla liian epämääräiseltä.

Mielenkiintoisin taso isälinjatutkimuksessa on Y-DNA67, jonka olen itsekin ostanut. Ostaa voi myös laajemman tutkimuksen, mutta sitä vaivaa vertailutietojen niukkuus. Suppeampi tutkimus jättää pois liian suuren määrän informaatiota. Tasolla Y-DNA67 vertailutietoja riittää, mahdollisuus mielekkäisiin lähisukuvertailuihin on olemassa. Tällä tasolla minulla vain on ollut kovin hiljaista.

Erään etäserkkuni olen saanut antamaan näytteen, mutta tasolla Y-DNA67 hänen näytteensä on ongelmallinen.

Lupaava yhteys Pärssisiin

Mutta jotain hyvääkin näyttäisi olevan tiedossa. Uusi Y-DNA67 osuma tuli äskettäin. Toistaiseksi läheisin. Heikki Yrjönp. Pärssinen, 1677-1747 Pyhäjärvi Vpl on näytteenantajan ilmoittama kaukaisin tiedossa oleva esi-isä. Osuma tuntuu kiinnostavalta jo senkin takia, että geneettinen etäisyys on pienempi kuin aiemmissa osumissa. Näytteenantaja ilmoitetaan olevan viiden geneettisen askeleen päässä minusta.

Näytteenantaja vastasi sähköpostikyselyyni heti.

 Pärssisten suku on elellyt 1600-luvulta alkaen Pyhäjärvellä Kahvenitsan kylässä. Pärssisten sukuseurassa arvellaan, että Pyhäjärvelle Pärssisten suku saapui Muolaasta. Muolaassa mainitaan vuoden 1603 maakirjassa kaksi Pärssistä. Oli Antti Pärssinen - Andhers Persin. Hän oli knaappi, ratsumiehen sotaväkeen kustantantava talollinen.  Toisella tilalla asusteli Mikko Pärssinen - Michel Persin. Tarkemmin sanottuna Mikko oli siellä joskus aiemmin asunut, sillä 1603 maakirjassa hän on maininnalla Rymbde - karannut.

Kylän nimi oli Pärssilä.

Kymmenen vuotta myöhemmin 1613 maksoi maaveroa Muolaasta pohjoiseen Pyhäjärvellä Laatokan rantamilla Kahvenitsan kylässä sinne asettunut Mikko Pärssinen. Mikko Pärssisen ilmestyminen Kahvenitsaan ja Mikko Pärssisen karkaaminen Muolaasta ajoittuvat niin, että kysymyksessä saattaa olla sama henkilö. Pärssisten suku pitää tulkintaa varmana.

Kahvenitsaan tuli myös Mårten, Martti Pärssinen ja kohta Pärssisiä oli Kahvenitsan kylä puolillaan. Vähän niin kuin Pihlainen oli täynnä Kirjavaisia Kivennavalla.

Pärssisten suvusta kirjoitan vielä myöhemmin.

Sukulaismiehen testitulokset

Heikki Yrjönpoika Pärssinen tuli ikään kuin puskista. Erityisen kärsimättömästi olen odotellut etäserkun nousemista Y-DNA67 osumaksi. Yhteinen esi-isämme on kirkonkirjoissa Tuomas Kirjavainen 1724-1778 (Taulu 53).

Jos sukukirjaa ei ole käsillä, niin alkuosa siitä on ladattavissa: http://www.kirjavainen.fi/tiedostot/sukukirja-alku.pdf

Ensimmäisissä saapuneissa  tuloksissa, eli pienemmällä markkerimäärällä tasolla Y-DNA37, tämä yhteys etäserkkuun näyttää olevan helposti tulkittavissa.  Siinä geneettinen etäisyys sukulaismieheen on yksi. Mutta tämän jälkeen mikään ei sukulaismiehen yhteyksissä ole enää selvää. Hänellä ei ilmesty ainuttakaan osumaa tasolle Y-DNA67. Meillä näyttää olevan kaikista tutkituista markkereista eroavuutta neljässä.

Y-DNA67 erot	Kit Number	DYS393	DYF395S1	DYS444	DYS481
Etäserkkuni	372586	14	15-15	13	25
Oma näytteeni	339041	13	15-17	12	20

Miksi näitä osumia ei tule?

Mikä on osuma?

Y-DNA testissä verrataan vakioituja Y-kromosomin kohtia. Näytteitä toisiin verratessa etsitään erojen lukumäärää. Jos erot ovat määrältään ja laadultaan sen kaltaisia, että lähisukulaisuus on mahdollinen puhutaan osumasta. Ihan yksinkertaista tämä ei näytä olevan. 

Vakioiduissa Y-kromosomin kohdissa eli markkereissa samanlaisten 2-6 emäksen muodostamien ryhmien toistojen lukumäärä voi lisääntyä tai vähentyä ja samassa kohdassa voi tapahtua myös toistensa vaikutukset kumoavia muutoksia.

Markkereiden merkitys vaihtelee. Toiset markkerit mutatoituvat nopeammin, toiset hitaammin. Muutoksille herkemmät markkerit ovat käyttökelpoisia kahden näytteen yhteistä esi-isää pohdittaessa. Näitä kutsutaan mikrosatelliiteiksi  eli SSR- tai STR-markkeri (simple sequence repeat, short tandem repeat) Keskimääräinen mutaationopeus mikrosatelliiteissa on kaksi mutaatiota 1000 vuodessa, mutta on kohtia, jotka ovat huomattavasti herkempiä mutaatiolle. Näitä siis tarkastellaan tässä Y-DNA67 testissä.

Mikrosatelliittien lisäksi havainnoidaan geneettisessä sukututkimuksessa myös huomattavasti hitaammin muuttuvia SNP-markkereita eli snipsejä (single nucleotide polymorphisms). Näiden perusteella ihmiset luokitella haploryhmiksi ja -tyypeiksi. Oma halporyhmäni on luokiteltu N-M232, kuten myös etäserkkuni.

Olemme etäserkun kanssa selvästikin sukua, mutta olemmeko siten sukua, mitä kirkonkirjat kertovat?

Venähtänyt markkeri

Selitys minun ja sukulaismiehen osuman puuttumiseen tasolla Y-DNA67 löytyy markkerista DYS481. Tapahtunut muutos DYS 481:ssä lasketaan FamilyTreeDNA tutkimuslaitoksella viideksi mutaatiotapahtumaksi. Minulle tämän on merkitty arvoksi 20, sukulaismiehellä se on 25. Se muiden joukossa riittää, että lupaavasta osumasta tuleekin nyt huti. Viisi erillistä mutaatiota tässä ajaa laskennallisesti sukulaismiehen liian kaukaiseksi, jotta hänet näytettäisiin osumissani Y-DNA67 testissä, jossa DYS481 on vertailussa mukana.

Sukulaismies on kirkonkirjoissa kaukainen serkku. Muut välillämme olevat eroavuudet mahtuvat tulkintani mukaan vielä näihin raameihin. Isäpoika suhteita, eli mahdollisuuksia Y-DNA:n mutatotumiseen on välillämme 15, toisella 7 ja toisella 8. Mutta jos tämä DYS481 ero lasketaan viideksi mutaatiotapahtumaksi, niin sukutiedoissa näytetty yhteys ei enää ole mahdollinen. Luonnollisesti tästä seuraa johtopäätös, että jossain kohden kirkonkirjat puhuvat puuta heinää. Papille on syötetty pajunköyttä jonkun isyydestä jommassa kummassa sukuhaarassa.

Olisiko nyt syytä aloittaa sukuseuran sisäinen esi-isien isyystutkimus?

Tyhjä osumataulu

Pienemmällä markkerimäärällä tasolla 37 etäserkulleni tuli osumia roppakaupalla, monikertainen määrä minun osumiini verrattuna. Hänellä niitä on tällä hetkellä 55, minulla 14. Minulle tulleet osumat löytyvät myös häneltä ja häneltä pääosin lyhyemmällä geneettisellä etäisyydellä kuin minulta. Esimerkiksi alussa mainitsemani Pärssinen on etäserkullani etäisyydellä yksi, kun minulla tämä näyte on etäisyydellä kaksi.

Tasolla 67 etäserkkuni ei enää ole saanut ainuttakaan osumaa.

Edelleen kysymys on markkerin DYS481 arvosta. Vertasin FinlandDNA projektin N-haploryhmäläisiä. Heistä 1342 on ostanut Y-DNA67 testin. N-haploryhmässä ei oikeastaan juuri kenelläkään DYS481 ole arvoa 25.  Arvo 25 on vain sukulaismiehelläni ja jollakin näytteenantajalla, joka ei ole häveliäisyyttään antanut lainkaan tietoja esi-isästään. Siis kahdella henkilöllä koko N-haploryhmässä. Kenelläkään ei ole arvoa 24. Vain kolmellatoista näytteenantajalla on arvo 23. Minun näytteeni sijoittuu arvoon 20, joka on 86%:sti N-haploryhmäläisten saama arvo. Tässä alla jakauma:

Arvo	16	18	19	20	21	22	23	24	25
Näytteiden lukumäärä	1	18	7	1166	135	13			2

Näin suuri ero ihmetyttää, mutta oleellista on, että sukulaismiehelle ei voi enää mistään tulla osumia tasolle 67. Hänellä ei tällä tulkinnalla tule olemaan geneettisiä lähisukulaisia!

Mutaatiot ovat yksilökohtaisia ja melkoisen satunnaisia, niitä tulee kun tulee. Jos analyysiprosessissa ei ole mahdollisuutta vääriin kirjauksiin, niin tuloksen tulkinta voi olla kyseenalainen. Vaikka kyseinen mutaatio kokemusperäisesti tai muusta syystä lasketaan viideksi eri tapahtumaksi, niin tämä johtopäätös ei näytä minusta nyt todennäköiseltä oikealta.

Tieto sukuetäisyydestä on aina ennuste. Ei tosiasia. Vähäisillä tiedoillani en lähde tuota ennustetta suoralta kädeltä kyseenalaistamaan, mutta kovin oudolta vaikuttaa muiden tietojen valossa tulkinta viidestä erillisestä mutaatiosta tässä markkerissa. Mutaatiossa on kerralla voinut emäsryhmien toistojen määrä kasvaa viidellä. Ei tämä mahdotonta ole.

Katsotaan ja ihmetellään. Ehkä näihin kysymyksiin löytyy vielä vastaus. Ilman tätä markkeria johtopäätökset tuloksista olisivat olleet helpot, mutta nyt ollaan Kirjavaisten sukuhaarojen vertailussa tavallaan lähtöpisteessä jälleen. Ei ole yksiselitteistä näyttöä näyttöä siitä, että minunkaan perimäni johtaisi kohti Sipi Kirjavaista. On vain kirjallisten lähteiden kertoma.

Olisiko lisätestistä apua?

Mitä lisäarvoa tuottaisi vielä yhden Kirjavaisten sukuhaaran tutkiminen?

Minulla DYS393 näyttäisi olevan yksilöllinen mutaatio, joka vähentää selvästi mahdollisuuksiani lähiosumiin. Kaikki osumani poikkeavat tässä kohden omasta näytteestäni. Sukulaismiehellä  DYS481 jumittaa vertailuaineiston nousua. Mahdollisessa kolmannessa näytteessä näitä ei ehkä ole tai sitten on jompi kumpi. Hyvin valittu sukuhaara Tuomas Kirjavaisesta voisi tuoda lisätodistetta puoleen tai toiseen tulosten tulkinnassa ja lisäksi se voisi antaa paremman mahdollisuuden tulkita lähisukujen etäisyyttä Kirjavaisiin. Tai sitten ei. Arpapeliähän tämä on.

Pärssisten suvusta on muuten otettu viisi eri sukuhaaranäytettä ja Pärssisillä näistä on tulossa myös lisätestejä.

Ei lapsia tuulesta tule

Aviottomat lapset olivat 1800-luvulla moraalinen häpeä. Erityisesti nuoren tytön arvo avioliittomarkkinoilla oli isättömän raskauden myötä romahtanut. Äpärälapsia syntyi kuitenkin. Jonain vuonna toistakymmentä prosenttia syntyneistä lapsista.

Sukukirjasta löytyy tästä esimerkkejä, vaikka talollisten piirissä avioton lapsi oli harvinaisempi kuin tilattoman väestön kohdalla. Ikolan kylän syrjäkolkalla Patrikissa elänyt Maria Kirjavaisen (1820-1869), joka oli kahdesti naimisissa ja avioliittojensa välissä ehti synnyttää peräti neljä aviotonta lasta.

Kaukana kaikesta

Kirjavaisten suku oli asettunut Patrikkiin 1700-luvun loppupuolella Holttilasta, Marian isoisä Yrjö Kirjavainen ja isosetä Antti Kirjavainen perheineen. Heidän sukuhaaransa oli Kauksamon Kirjavaisia.

Patrikki oli Ikolan kylän vanhinta asutusta syrjässä muusta kylästä, tiettömän taipaleen takana. Taival Ikolan muihin taloihin lyheni talvella järvenselän kautta pariksi kilometriksi, kesällä matkaa tien varteen oli enemmän. Näin siis vielä Maria Kirjavaisen aikaan.


Sukukirjassa Maria on taulussa 300. Samalla kannattaa kurkistaa myös taulua 301, joka on Marian veljen Mikko Kirjavaisen. Näissä kahdessa taulussa esitellyillä henkilöillä on monenlaista yhteyttä, jota kaikkea ei sukukirjan sivuilta hahmota.

Perhettä vaiko talonväkeä

Sukutauluesittely on sikäli puutteellinen, että jaotellaan ihmiset ydinperheittäin. Menneiden aikojen ihmiset eivät eläneet ydinperheissä vaan monenlaisissa kokoonpanoissa ja pienissä tiloissa. Työvoimaa vaatinut talous houkutti poikia jäämään  avioiduttuaankin kotitaloonsa. Suurperheet syntyivät siis kuin varkain. Ne hajosivat, kun tilan jakaminen kävi mahdolliseksi.

Kaikki tiesivät paikkansa.  Yhteisön normit säätelivät elämää. Kirkko toi vahvan synnintunnon ihmisen päälle. Mutta lapsia syntyy kun on syntyäkseen. "Sikäli lapsia mikäli perse kenkkaapi", sanottiin noina aikoina.

Maria Kirjavaisen sukutaulu kiinnittää Kirjavaisten sukutaulussa huomiota, koska hänellä aviottomien lapsien määrä on suuri ja ne ovat syntyneet kahden avioliiton välissä. Ylipäätään aviottomien lapsien määrä on sukutauluissa vähäinen. Tilallisten piireissä ei ollut tapana syntyä aviottomana. Toisaalta kirkonkirjoihin merkitty isyys ei välttämättä aina ole varmaa tietoa, ei etenkään esikoislapsien kohdalla.

Maria asettuu isäpuolensa taloon

Marian isä kuoli vuonna 1837 ja Marian äiti avioitui Vilhelm Korhosen kanssa. Vilhelm Martinpoika Korhonen tuli Patrikkiin Raivolasta ja hän rakensi talon tilalle, joka lohkottiin erilleen Kirjavaisten suuresta sukutilasta. Patrikissa oli ennestään kaksi tilaa, Korhonen perusti nyt kolmannen.

Vuonna 1844 Maria itse avioitui Olli Havian kanssa. Maria ja Olli muuttivat Korhosen taloon Marian äidin luokse. Myös Marian veli Mikko Kirjavainen muutti vaimonsa Brita Tikan kanssa samaan taloon.

Tässä talossa oli elämää. Maria sai Olli Havian kanssa neljä lasta, Peterin, Ristiinan, Helenan ja Mikon. Mikko Kirjavainen sai Britansa kanssa yhden, Pietari-pojan. Talon isännän veljenpojat  Antti ja Tuomas vaimoineen ja lapsineen kuuluivat myös talonväkeen.

Kuolo kulkee Patrikissa

Talon isäntä Vilhelm Martinpoika kuoli vuonna 1851. Tästä lähtien taloa isännöi Vilhelmin leski eli Marian äiti Loviisa Jäkkönen.

Marian isäpuolta ei oltu vielä saatettu kirkkomaalle kun Marian mies Ollikin kuoli. Tämä tapahtui kaksi päivää ennen isännän hautajaisia. Olli Havia kuoli nuorena. Hän oli juuri kolmekymmentä täyttänyt, ehti silti olla kahdesti naimisissa. Maria oli nimittäin hänen toinen vaimonsa.

Nämä kuolemantapaukset sattuivat keväällä. Vielä saman vuoden syksyllä kuoli Marian veli Mikko Kirjavainen.

Vuosi 1851 oli ollut Ikolan Patrikissa siis surua täynnä. Kuolinsyiksi on kirjattuna miehillä nervfeber, tvinsot, vattensot. Lavantautia, näivetystautia ja vesipöhöä. Yksikään ei viittaa äkkikuolemaan, joten pitkään oli Patrikissa sairasteltu.


Talo eli elämäänsä vanhan emännän Loviisan johdolla. Seuraavaksi vietettiin häitä kun Mikko Kirjavaisen leski Brita Tikka otti ja avioitui Mooses Lempisen kanssa. Mooses muutti kotivävyksi.

Seuraava perhetapahtuma vai pitäisikö sanoa talonväkitapahtuma, oli Maria Kirjavaisen viidennen lapsen syntymä. Maria oli ollut leskenä jo neljä vuotta. Lapsi sai kasteessa nimen Mooses.

Kahden vuoden kuluttua syntyi Marialle tyttö Saara. Toinen avioton lapsi, jonka nimen ja syntymäajan pappi raapusti rippikirjan huomautussarakkeeseen Marian kohdalle. Oäkta barn!

Taas kului kaksi vuotta. Nyt kuoli Brita, Moses Lempisen vaimo. Moses pysyi leskenä ja Marialle syntyi vielä kaksi aviotonta lasta, Paavo ja Loviisa.

Rippikirjan kertomaa

Kivennavan seurakunnan rippikirja 1850-1859 kertoo mitä talonväen elämässä tapahtui. Ylinnä on kirjattu edesmennyt isäntä Wilhelm Martinpoika Korhonen ja hänen leskensä, Mikon ja Marian äiti Loviisa Jäkkönen.
Sitten on Mikko Peterinpoika Kirjavainen, hänkin kuollut. Hänet esitetään Wilhelm Mortenson Korhosen lesken poikana.
Mikon ensimmäinen vaimo, vuonna 1847 kuollut Anna Mikontytär Martikainen, on saanut seuraavan rivin. Sitten on vuorossa Mikon toinen vaimo Brita Yrjöntytär Tikka.  Brita on merkitty naineeksi kotivävyn Mooses Jaakopinpoika Lempisen, joka taas on merkitty naineeksi Wilhelm Martinpoika Korhosen leskentyttären Maria Petterinpoika Kirjavaisen.

Kun avaat linkin rippikirjan sivulle niin sivun oikeasta laidasta löydät Marian kohdalle tehdyt kirjaukset.

Mooses Lempinen otti siis Maria Kirjavaisen aviovaimokseen neljän aviottoman lapsen jälkeen. Ensimmäinen Marian aviottomista  lapsista, Mooses, oli tuolloin lähes kymmenvuotias.

Marian neljä lasta pysyvät kirkonkirjoissa äpärinä. Maria ja Mooses saivat lisäksi yhteisen aviolapsen, Matti Lempinen syntyi vuonna 1864.

Oliko tässä näytelmässä roistoa?

Mitkä olivat talon väen tunteet, ajatukset ja teot elämän eri aikoina? Minkälaisiksi kehittyivät Britan ja Marian välit? Marian henkilöhistoriasta saisi punottua väkevää ihmissuhdedraamaa. Maria viettelemässä Moosesta varmistaakseen lastensa tulevaisuuden. Vai oliko Maria sittenkin pidättyväinen ja vastahankainen? Mooses siis hääräili häntäheikkinä kahden naisen kimpussa ja hylkäsi lopulta vaimonsa. Mitä teki talon emäntä, Marian äiti? Loviisa piti talon asioita ja avaimia hallussaan. Hän järjesteli taustalla asioita niin, että Mooses huolehtisi jatkossa varmasti hänen vunukoistaan. Brita saattoi jo olla sairaalloinen ja Mooses tästä syystä haki viereltä vetreämpää.

Mitäpä me entisaikojen ihmisten elämästä tiedämme? Talonväellä oli pääasiallinen huoli selviytymisestään. Elämisen ehdot olivat karut. Kun elämä alkoi olla vähän mallillaan, niin talon lähes koko miesväki sairastui ja kuoli. Talossa oli enää vain yksi työmies.

Asuttiin pimeässä savutuvassa. Lavitsat ylettyivät ympäri tupaa, uunin kupeella oli sänky olkineen. Tuvassa ei ollut varsinaisia makuusijoja vaan asukkaat nukkuivat päivän töistä uupuneina olkien päällä lattialla.

Leipä oli tiukassa soiden ympäröimillä pelloilla. Patrikissa oli kyllä hyvää mäkistä peltomaata, mutta sitä ympäröivät laajat suot.

Mutta sitkeä ja hyvä äiti on Maria ollut. Marian yhdeksästä lapsesta seitsemän kasvoi aikuisikään asti. Viisi heistä perusti oman perheen.  Hyvä saavutus Marialta. Kivennavan pitäjässä kuolleista lähes puolet oli noina aikoina alle viisivuotiaita.

Vunukoita Marialle siunaantui ainakin neljätoista.

Wilhelm Korhosen tila Ikolan Patrikissa vuonna 1850. Ylimmällä rivillä Mikko Kirjavainen vaimonsa Brita Tikan kanssa ja Olavi Havia vaimonsa Maria Kirjavaisen kanssa. Jälkimmäisellä pariskunnalla on lapset Ristiina ja Helena. http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=364841

1855 Maria on leski ja lapsia hänellä on Mikko, Moses, Kristiina ja Helena. Marian mies Olli Havia kuoli vuonna 1851, Marian nuorin lapsi Mooses on syntynyt vuonna 1854. Moses Lempinen on avioitunut Marian veljen lesken Brita Tikan kanssa. Taloa isännöi Korhosen leski ja Marian äiti Loviisa Jäkkönen.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=372631

1865 Moseksella on nyt uusi vaimo Maria Kirjavainen, Brita Tikka on kuollut. Moseksella ja Marialla on yksivuotias yhteinen Matti-poika. Muita Marian lapsia ei ole merkitty Moosekselle. Marian äiti elää yli 70-vuotiaaksi.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=22681223