http://www.kirjavainen.fi/sukukirja.html

4.9.2015

Sipin jalanjäljillä Ikola - Patrikki - Озерки





Ikolan kylä ja kylästä vähän syrjässä olevat Patrikin talot sijaitsivat Kivennavan Kirkonkylästä muutama kilometri etelään, kohti Raivolaa.

Patrikki oli Ikolan kylän vanhinta asutusta, Patrikkijärvien rannalla ja 1700-luvulla vielä tiettömien taipaleiden takana. Ikolan muihin taloihin pääsi Patrikista talvella järvenselän yli parin kilometriä, kesällä matkaa tehtiin naapuriin hankalasti soita ja järviä kiertäen.

Järvet ovat aitojen takana

Patrikkiin mekin nyt yritimme. Tiet olivat kunnossa, mutta vastassa oli ajokieltomerkkejä. Patrikin järvet näyttivät ympäröidyn datsakylillä. Kiinni olevat portit ja korkeat aidat estävät rantaviivaan tutustumisen. Aivan pitkän ja mutkaisen metsätien loppupäässä on vanhempi datsa-alue, joka ei ole tiukasti aidattu. Sieltä olisi ilmeisesti päässyt kurkkaamaan rantaankin, mutta ei autotietä. Emme viitsineet lähteä tällä kertaa kävellen katsomaan, vaikka mitään estettä sille ei olisi ollut.

 Aidan takaa kurkkiminen johtaa mielikuvaan, että datsakylät tarjoavat asukkailleen monipuolista aktiviteettiä. On monenlaista liikkumiseen viittaavaa, tenniskenttä, pitkä rivi maastomönkijöitä. Ympäristön kangasmetsät ovat täynnä mustikanvarpuja, joissa kiilteli varsin hyvän näköinen mustikkasato. Viihtyisää kesänviettomaastoa.

Holttila nyt sivutettiin

Ikolaan ja Patrikkiin saapui Kirjavaisten poikapolvea 1700-luvun loppupuolella Holttilasta. Holttila on nykyisin näitä tiettömien taipaleiden taakse hävinneitä asumattomia kyliä, joten sekin tuli ohitettua. Holttila autioitui 1950-luvulla.

Pieni kylä Holttila oli suomalaisasutuksenkin aikana. Nimensä se oli saanut ensimmäisten asukkaiden mukaan. Sipi Holttinen asui kylän ainoaa taloa. 1600-luvun alkupuolella. 1630-luvulla tiloja oli kaksi, toinen Pekka Holttisen, toinen Pekka Villinkoukun. Pekka Holttinen karkasi veroja Venäjän puolelle.

Kirjavaisten poikapolviin Holttila liittyy 1700-luvulla. Ensimmäinen Kirjavainen Holttilassa oli Simo Juhonpoika Kirjavainen (1667-1740). Hänen patronyyminsä viittää Kurkelassa asuneeseen Juhoon. Juho on saattanut syntyä Kurkelassa, mutta varmuutta tästä ei ole. Ensimmäiset kirjaukset hänestä ovat vasta 1727 maarevisiokirjassa.

Simolla oli poika Aatami, Juho ja Matti. Nämä muuttivat Lintulaan, Kanalaan. Seuraava sukupolvi asui myös Kurkelassa, Kauksamossa ja Ikolassa. Tämä sukuhaara kulki siis etupäässä näissä Kurkelan lähikylissä, Kauksamon ja Kurkelan välillä.

Holttilassa sukunimeä Kirjavainen ei myöhemmin ollut, mutta Kuortti on siellä Sipin jälkipolvea edustava sukunimi vielä 1900-luvulla. Ehkä sielläkin tulee vielä joskus käytyä.

Ikolan ensimmäiset Kirjavaiset

Holttilasta Ikolaan saapuneet Matti Simonpoika Kirjavaisen kaksi poikaa olivat Kauksamon sukuhaaraa. Vanhempi veljistä Antti Kirjavainen (1751-1798) muutti perheineen Ikolan Patrikkiin, Yrjö Kirjavainen (1757-1819) Ikolaan. Yrjöllä oli 32 lastenlasta.

Ikolan kyläkirjassa todetaan, että 1930-luvulla Jooseppi ja Hanna Kirjavaisen omistama Patrikki niminen talo olisi ollut kylän ensimmäisiä tiloja. Patrikin nimi mainitaan vuonna 1559 maanmittauksen yhteydessä ja Patrikin kylä olisi kuulunut Kirjavaisten suvulle koko olemassaolonsa ajan.

1600-luvun henkikirjat taas kertovat, että tilat autioituivat ja väki vaihtui. Ikosen suku näyttää kuitenkin olleen melko pysyvää, Ikosia on monta taloa. Heikki Patrikki on näillä rannoilla 1702 ja Nuutti Patrikki 1705. En löytänyt lähdettä, missä Kirjavaisia olisi ollut ennen 1700-luvun loppupuolta.

Maria Kirjavaisen tarina

Kirjavaisia Ikolassa ja varsinkin Patrikissa oli paljon 1800-luvulla. Yhdestä heistä, Maria Kirjavaisesta (1820-1869) olen jo kerran tässä blogissa kirjoittanutkin. Ikolan kyläkirjassa Niemelän talossa Maria mainitaan, mutta talon historiaa on Entiset Ikolalaiset ry oikaissut tuntuvasti.

Marian isä oli Pekka Kirjavainen, talonpoika Patrikissa, äiti oli Loviisa Jäkkönen Tirttulasta. Marian isä Pekka kuoli 1837. Vilhelm Martinpoika Korhonen ryhtyi pitämään taloa Loviisa Jäkkösen uutena aviopuolisona. Vilhelmille lohkottiin erilleen tila Kirjavaisten suuresta sukutilasta. Ennestään Patrikissa oli kaksi tilaa, Vilhelm Korhonen isännöi nyt kolmatta.

Maria Kirjavainen avioitui 1844 Olli Havian kanssa. Maria ja Olli muuttivat Korhosen taloon Marian äidin luokse. Myös Marian veli Mikko Kirjavainen muutti samaan taloon. Hän oli naimisissa Brita Tikan kanssa. Korhosen talo oli elämää täynnä. Maria ja Olli saivat neljä lasta. Mikko ja Brita saivat yhden pojan, Pietari Kirjavaisen. Talon väkeen kuuluivat myös isännän veljenpojat Antti ja Tuomas vaimoineen ja lapsineen.

Talon isäntä Vilhelm Korhonen kuoli  keväällä 1851. Maria Kirjavaisen mies Olli Havia kuoli heti perään, kaksi päivää ennen Vilhelmin hautajaisia. Kesän jälkeen syksyllä kuoli Marian veli Mikko. Taloa hallitsi nyt Vilhelmin leski ja Marian äiti Loviisa Jäkkönen. Miesväkeä talo sai Marian veljen lesken Brita Tikan mentyä naimisiin Mooses Lempisen kanssa. Lempinen muutti taloon kotivävyksi ja tästä alkoi varsin mielenkiintoinen aika myöhemmin Niemeläksi sanotun talon historiassa.

Eipä aikaakaan kun neljättä vuotta leskenä ollut Maria Kirjavainen oli raskaana ja synnytti pojan. Lapsi sai kasteessa nimen Mooses Kirjavainen. Isästä ei kirkonkirjojen mukaan ole tietoa. Parin vuoden päästä Maria sai tytön, Saara Kirjavaisen. Taas pappi raapusti rippikirjan huomautussarakkeeseen Marian kohdalle: Oäkta barn.

Kului vielä pari vuotta ja Mooses Lempisen vaimo Brita Tikka kuoli. Marialle syntyi vielä kaksi aviotonta lasta Britan kuoleman jälkeen, Paavo ja Loviisa. Mooses Lempinen otti Maria Kirjavaisen aviovaimoksi vuonna 1863 mutta Marian neljä aviotonta lasta pysyivät kirkonkirjoissa äpärinä. Maria ja Mooses saivat vielä yhden aviolapsen vuonna 1864, Matti Lempisen Marian äiti Loviisa Jäkkönen kuoli 1868 ja Maria kuoli seuraavana vuonna.

Mooses Lempinen avioitui vielä Saara Nuutintytär Kaurasen kanssa vuonna 1877. Saaralla oli naimisiin mennessään parikymppinen avioton lapsi Varpu. Yhteisiä lapsia Mooseksella ja Saaralla ei ollut.

Onkohan noissa datsakylissä nykyisin yhtä vivahteikasta elämää?

Tilojen jako kiihtyi

Muiden Patrikin talojen isännöinti oli tavanomaisempaa. Tultaessa 1900-luvulle tiloja oli Patrikissa yhdeksän ja isännän nimenä Kirjavainen enää kahdella tilalla. Kolme tilaa oli Lempisillä, kaksi Suikkareilla. Tepponen ja Grön isännöivät kumpikin tilaansa.

1930-luvulla Patrikin tilat jo jakautuneet 16 osaan. Kotivävynä kylään tullut Lempisen suku oli isäntänä kahdessa entisessä Kirjavaisen talossa. Kirjavaisten taloja oli edelleen kaksi, toki useampi talo muistettiin kyllä entisenä Kirjavaisten suvun talona. Patrikissa asui runsaasti Sipi Kirjavaisen jälkipolvea.