http://www.kirjavainen.fi/sukukirja.html

16.3.2014

Pihlaisten hopea-aarre

Karjala 21.4.1910
Vuonna 1910 huhtikuussa löytyi Kivennavan Pihlaisten kylässä rahakätkö Mikko Äkrään pihamaalta. Pihalta poistettiin suuri kivi räjäyttämällä. Porattiin reikä ja reikään tungettu räjähdyspanos.  Kivi peiteltiin hyvin, joten räjäytys sujui sen suuremmitta kommelluksitta. Vaimea jysähdys ja maan tärähtely kertoi kyläläisille Mikon pihakiven haljenneen useiksi lohkareiksi. Kun näitä lohkareita sitten ryhdyttiin miehissä siirtelemään huomasi Mikon vaimon veljenpoika 15-vuotias Johannes Holttinen maassa jotain mielenkiintoista. Löytö osoittautui lahonneeksi lieriöksi, joka oli täytetty toisiinsa kiinni juuttuneilla homehtuneilta vaikuttavilta pyöreillä litteillä metallikappaleilla. Oli joukossa joku neliskulmainenkin.

Johanneksen löytämä lieriö arvattiin jonkinlaiseksi rahakätköksi, mutta kolikot olivat kovin kummallisia. Niitä oli eri kokoisia ja muodoiltaan kovin epäsäännöllisiä, täynnä outoja kuvioita. Olisiko näitä räjäytyskuopassa enemmänkin? Löytyisikö sieltä vielä jotain muuta ihmeteltävää? Tätä ei päästy enää tarkistamaan, koska kuoppa täyttyi heti vedellä, eikä kukaan viitsinyt lähteä sentään vaatteitaan ryvettämään. Sitä paitsi urakka oli vielä kesken. Lohkareet siirrettiin pois pihamaalta ja kuoppa tasoitettiin.

Pitkän Vihan rahakätkö

Myöhemmin selvisi, että tämä hopea-aarre, yhteensä 53 kolikkoa, oli ollut Äkrään Mikon pihamaalla kiven alla yli kolmesataa vuotta. Oudot parrakkaat kruunupäät kolikoissa olivat Sten Sture vanhempi ja nuorempi, Kustaa Vasa, Erik XIV, Juhana III... Oli Ruotsin äyrejä, ropoja ja Tallinnan markkoja. Vuosiluvut kolikoissa olivat väliltä 1560 - 1570.

Rahakätkön maahan kaivaminen ajoittuu mitä ilmeisemmin 25-vuotisen sodan vaiheisiin. Tämä sota tunnetaan myös nimillä Pitkä Viha, Rappasota tai Juhana III:n Venäjän sota. Sota alkoi rajakahakoilla ja Venäjän ja Ruotsin hallitsijoiden välisillä loukkauskirjeillä vuonna 1570. Samoihin aikoihin syntyi muuten Kivennavan Kirjavaisten kantaisä.

Pitkää Vihaa oli edeltänyt Venäläisten suurhyökkäys Kivennavalle vuonna 1556. Sodan sytyttyä Ruotsin joukot hävittivät raivokkaasti Inkerinmaan asujaimistoa vuonna 1572.  Aselepo solmittiin vuosiksi 1573-1577, mutta kumpikin osapuoli jatkoi julmaa väestön ja asutuksen hävittämiseen suunnattua sissisotaa.  Aselepoon ei väestön keskuudessa hyvin ymmärrettävästi luotettu, vaan kaikki tavarat kätkettiin piilopaikkoihin. Vuonna 1575 Venäläiset hävittivät Kurkelan ja Pihlaisen kylät. Tuosta laskettuna  rahakätkölle kertyi kiven alla viettämiä vuosia 335.  Pelkkä arvaus, mutta kätköaika ei ehkä paljoa siitä poikkea.

Kenen rahat kiven alla olivat?

Kuka kaivoi hopeansa maahan vuonna 1575? Mahdollisesti joku paikalla asunut henkilö, mutta kenellä heistä olisi ollut tuollainen omaisuus hallussaan? Pitkä Viha oli ryöstösotaa. Olivatko rahat ryöstösaalista?

Aatelisen ratsuväen rinnalle oli muodostunut talonpoikainen ratsuväki Kustaa Vaasan määräyksestä. Jokainen, joka palveli ratsain sai 30 Ruotsin markkaa, 6 kyynärää verkaa, vapauden linnaleiristä sekä hevoselle ruuat.

Ester Kähönen toteaa kirjassaan Vanha Äyräpää esimerkiksi Yrjö Matinpojasta, "Muolaan lukkarista", joka vuosikausia suoritetusta ratsupalvelusta sai elinikäiseksi läänitykseksi Muolaan lukkarinveron ja myöhemmin vielä Kivennavan lukkarinveron. Jokainen verovelvollinen talo sen joutui suorittamaan. Vouti kantoi lukkarinveroa puolitoista vakkaa ruista kultakin savulta.  Ratsupalvelu oli siis rahvaan tie vaurauteen.

Ratsupalvelu lienee ollut myös Uudellakirkon Kuuterselässä asuneen ratsastaja Sipi Kirjavaisen omaisuuden lähde. Sipillä oli nimissään kaksi tilaa, toinen Uudenkirkon Kuuterselässä, toinen Kivennavan Kurkelassa. Myös Sipin poika Matti Kirjavainen oli Kivennavalla varakas ja arvostettu, valtiopäiväedustajaksikin valittu nimismies.

Rajaseudun asukkaista lähtöisin olleita ratsastajia käytettiin yleisesti tiedustelijatalonpoikina, koska he tunsivat laajalti vihollismaata. Tämä oli arvostettu ja palkittu tehtävä. Moni ei näiltä matkoilta palannut, mutta toisaalta selvinneille tiedossa oli vähintäänkin vapautuminen veronmaksuista pitkiksi ajoiksi. Kähönen kertoo, että verovapauden saaneita tiedustelutehtävissä liikkuneita Pihlaisissa asuneita miehiä oli ollut kolme. Lassi Patrikainen, Martti Toivakainen ja Martti Reijonpoika.

He selvisivät sotaretkistään. Olisiko joku heistä jo sodan kestäessä kaivanut hopeaa maahan ja jostain syystä jättänyt sen kätköönsä?

Pihlaisissa ei tämän nimisiä sukuja kuitenkaan enää myöhemmällä ajalla tapaa. Voudintileissä 1595 ovat taloissa nimet Harsia, Sutelainen, Torko. Näistä on vuoden 1598 henkikirjassa yksi Sutelainen veroa maksavana, toinen Sutelainen, Harsia ja Torko ovat autioina. 1600-luvulle pysyvät maakirjoissa ja henkikirjoissa suvut Sutelainen ja Harsia. Nämäkään suvut eivät esiinny Pihlaisissa enää vuonna 1680, kun maakirjassa on merkitty Matti Heikinpoika Kirjavainen ja hänen veljensä Juho Heikinpoika Kirjavainen kapteeni Patkulin tiluksille ensimmäisen kerran.

Ehkä sittenkin Ruptuurisodan kätköjä

230 vuotta Kirjavaisten suku katseli tuota isoa kivenmurikkaa tietämättä sen alle piilotetusta hopea-aarteesta mitään kunnes Mikko Yrjönpoika Äkräs päätti kiven räjäyttää.

Mikko Äkrään isoisä Matti oli tullut Pihlaisiin Raivolasta kotivävyksi Nokkosille vuonna 1801.   Mikko Äkräs itse muutti kotivävyksi Holttisille 1870. Holttisten talo oli vanha Matti Matinpoika Kirjavaisen talo. Mikon vaimon Helenan isä Antti Holttinen oli muuttanut tänne kotivävyksi vuonna 1851 Valkjärveltä.

Helenan isoisän Matti Matinpojan isä oli Paavo Kirjavainen, hänen isänsä oli Matti Kirjavainen. Tämän Matin isä Tuomas Kirjavainen oli asettunut veljensä Matti Kirjavaisen kanssa Pihlaisiin. Vanha Kirjavaisten tila. Aivan puhtaasti Matti Kirjavainen-linjaa eivät tämän talon isännät olleet, mutta sinnepäin kuitenkin. Pihlaisiin muuttaneen Matin isoisä oli hänkin ollut Matti.

Veljekset Matti ja Tuomas Kirjavainen olivat asettuneet tilalle, joka vuoden 1727 verorevisiokirjan mukaan on koostunut Juho Pekanpojan ja Heikki Värsiän veroa maksavista tiloista sekä autiosta. Juho Pekanpoika saattaa olla Pekka Värsiän poika.  Nihti Pekka Värsiän asuttu tila mainitaan vuonna 1624. Myös ratsastaja Mikko Martinpoika Värsiä mainitaan tällä tilalla vuonna 1639. Värsiä-suku asui Pihlaisissa vuosina 1624-1667.  Myöhemmin ei Värsiää ole Pihlaisissa. Olivatko rahat peräisin Pitkän Vihan vuosilta, mutta kätketty 1600-luvulla. Oliko joku Värsiöistä saanut ne haltuunsa ja katsonut parhaaksi piilottaa?

1600-luvun puolivälissä käytiin Ruptuurisota, jossa ortodoksikarjalaiset pakenivat kauas Tverinmaalle.  Ryöstösaalista Ruptuurisodan ajoilta  jo kertaalleen Pitkän Vihan aikana alunperin ryöstettynä? Kuulostaa tosin jo kaukaa haetulta selitykseltä.

Heikki Matinpoika Kirjavaisen pojat Matti, Pietari, Tuomas, Juho ja Jonas muuttivat Pihlaisiin 1677. Heistä tuskin kukaan kantoi sadan vuoden takaista hopea-aarretta mukanaan. Vai mistä sitäkään varmaksi tietää?

Lunastuspalkkio


Kätkön löytänyt Antti Holttisen ja Anni Seppäsen poika Johannes asui tätinsä Helenan ja tädin miehen Mikon taloudessa kuin omana poikana.  Ainoa Mikko Äkrään ja Helena Holttisen oma lapsi Viktor oli kuollut ennen ensimmäistä ikävuottaan vuonna 1882.

Johannes Holttinen sai korvausta löytämistään hopearahoista Arkeologiselta komissionilta Viipurin läänin Kuvernöörin "suosiollisen toimenpiteen" kautta 60 markkaa.



Missä tämä talo sijaitsi?

Kyseessä olevan talon sijaintia voi katsella vaikkapa tästä: pihlainen-kirjavainen.kml. Nykyisin seutu on vesakoitunutta niittyä ja metsää. Google Earth sovellukseen on merkitty talonpaikka Pihl-30.

1930-luvun kartassa talo on Vanhala-nimisenä aivan Pihlaisten kylän keskipisteessä.
http://www.kivennapa.fi/pihlainen/kartta10.htm