http://www.kirjavainen.fi/sukukirja.html

8.3.2014

DNA Karjala projekti




Sukuseurat toimivat nimisukujen pohjalta. Yhteinen esi-isä on tuotu historian hämäristä luomaan yhteenkuuluvuutta. Yleensä sukuseurojen toimijat ovat kohtalaisen läheistä sukua keskenään, vaikka sukuun mielletään kuuluvaksi tuon kaukaisen kantaisän tuhansiin kasvava jälkipolvi. Näin se on Kirjavaistenkin sukuseurassa.

Sukutaustastaan kiinnostuneet voivat katsella myös äitinsä sukua ja mahdollisesti olla toisessakin sukuseurassa. Yleensä täälläkin seurataan sitten isälinjaa ja haetaan yhteisyyttä nimisuvun pohjalta. Varsinaisesti sukututkimusta harrastavilla on laajempi käsitys sukujuuristaan ja lähdeaineistoon pohjautuvaa tietoa eri sukujen yhteyksistä. Mutta sitä enemmän heillä on sukutaustassaan vastausta vaille jääneitä kysymysiä.

Jos sukuseurassa on uteliaisuutta pohtia yhteistä sukupohjaa tarkemmin ja varmistella kirkonkirjojen tietoja niin nykyisin sukututkimusta voi tehdä myös geneettisen perimän pohjalta. Vastauksia saadaan kysymyksiin onko samaa sukunimeä kantavilla eri suvuilla sama yhteinen esi-isä ja mistä suku on asuinsijoilleen tullut. Vastaukset näihin tulevat paljon syvemmältä mihin kirjalliset lähteet yltävät.

Parin kuukauden kuluttua sunnuntaina 4.5. on Helsingin Käpylässä Karjalatalolla tilaisuus, jonka laitan jo nyt kalenteriin. Tuolloin Sortavala-salissa järjestettävässä keskustelutilaisuudessa ilmeisesti polkaistaan käyntiin uusi sukututkimusprojekti. Muutama karjalaisten sukujen tutkija on ryhtymässä yhteistyöhön geneettisen sukututkimuksen saralla. Tilaisuus alkaa klo 14.00 ja on avoin kaikille.

Tämä vaikuttaa jo varsin mielenkiintoiselta. Geneettisessä sukututkimuksessa on näköjään meneillään erilaisia yhteisprojekteja, mutta yksikään ei näytä tulevan lähelle Kivennavalla asuneita nimisukuja. On toki olemassa Suomi DNA projekti. Se on todennäköisesti melko hyödyllinen tietopankki, joka kasvaa edelleen.

Jos lähdetään Kirjavaisten sukukirjan herättämistä kysymyksistä niin yhteistyötä olisi todennäköisesti hyödyllistä tehdä niiden sukujen kanssa, jotka ovat eläneet samoilla seuduilla.
Tietenkin tässä yhteistyössä on vaarana lopulta koko sukuyhteisökäsitteen uudelleen arviointi. Suvut sekoittuvat toisiinsa kuin värit freskossa ja väestö on pikemminkin jatkumo kuin joukko erillisiä yksilöitä. Jako sukuihin on lopulta kuitenkin keinotekoisen luokitteluvimman tuote.

Perinteisempään lähestymistapaan tähän freskoon voi muuten käydä tutustumassa nyt jo tulevana maanantaina jos Kivennavan suvut ja sukututkimus kiinnostavat. Kivennavan sukututkimuspiiri kokoontuu 10.3. klo 18.30 Helsingin Postitalossa kirjasto 10:n ryhmätyötilassa.