Turkulainen äimistelee Pietarin vetovoimaa

Sanomia Turusta 16.4.1879

Turkulainen Sanomia Turusta  arvioi Pietarin vaikutusta havainnoimalla asiaa paikan päällä. Suomen suuriruhtinaskunta oli menettänyt yhteytensä Tukholmaan ja Pietari oli nyt uusi suuntaus.

"Nuoriso kumpaisestakin sukupuolesta hylkää talonpojan palveluksen ja maanviljelystyön ja lähtevät Pietariin."

Asiassa riitti turkulaisellakin ihmettelemistä. Pietarissa asui suomalaisia 1800-luvun loppupuolella enemmän mitä Turussa oli asukkaita. Turku oli Suomen mittapuun mukaan suuri kaupunki, mutta Suomi oli harvaan asuttu syrjäinen maankolkka, joka sijaitsi kahden suuren ja vetovoimaisen kaupungin, Tukholman ja Pietarin välimaastossa. Tuon turkulaiskirjoituksen aikoihin Pietarin väkimäärä hipoi jo miljoonaa asukasta. Turussa asukkaista oli vähemmän, parikymmentä tuhatta.

"Suomalaisia täällä on joka läänistä ja kaupungista. En vallan varmaan tiedä jos juuri joka pitäjästä lienee. Länsi-Suomesta ei olekkaan kansaa niin suurissa määrin tänne tulvannut kuin monesta muusta paikkakunnasta Suomessa."

Pietarin vetovoima tuntui erityisesti kaupungeissa, sitä voimakkaammalta mitä lähempänä tätä asuttiin. Itäsuomessa vetovoima tuntui myös maaseudulla. Rajapitäjästä kuten Kivennapa matka Pietariin ei kauan kestänyt. Tämän lehtikirjoituksen aikoihin likimain kaksi kolmasosaa kivennapalaisten tuloista tuli tavaran kuljetuksesta hevosella. Suurin osa tästä rahdinvedosta suuntautui Pietariin.

"He lähtevät suoraan maankylästä eivätkä tunne Suomenmaan kaupunkien oloja vähääkään; moni heistä ei ole nähnytkään kaupunkia Suomessa. Miespuolien tarkoitus on ruveta oppiin, kukin halunsa mukaiseen ammattiin, toiset taas rupeavat työmiehiksi mistä vaan työtä saavat. Heitä sanotaan Venäjän tavan mukaan "mustiksi työmiehiksi" vaikka kuinka valkoisia olisivat ulkonäkönsä puolesta. Naiset taas rupeavat palvelukseen, kumminkin ensin aluksi."

Yhteydet Pietariin olivat osin vanhaa perua. Pietarissa oli suomalaisia ja ruotsalaisia jo ennen kaupunkia. Inkerinmaan luterilainen suomalainen väestö oli siirtynyt alueelle Ruotsin otettua sen hallintaansa 1600-luvun alussa. Silloin paikalla asuneet ortodoksikarjalaiset työnnettiin luterilaisten muuttajien tieltä. Pietari Suuri perusti sata vuotta myöhemmin kaupunkinsa venäläisen asutusalueen ulkopuolelle valloitettuaan alueen Ruotsilta.

1700-luvun alussa asui Inkerinmaalla eri paikkakunnilla Kirjavaisia. Vuonna 1692 syntynyt Tuomas Kirjavainen asui Pietarin Lahtassa. Lahta (Lahti eli Lahdekylä) sijaitsi Pietarin luoteispuolella lähellä Siestarjokea pohjoiseen työntyvän Konnunlahden rannalla. Tuomaksen jälkipolvia on esitelty Kirjavaisten sukukirjan loppupuolella luvussa Inkerinmaan Kirjavaiset. Tuomas Kirjavaisen isää ei tiedetä, mutta mitä ilmeisemmin Tuomaan isä tai hänen isänsä olivat kotoisin Uudenkirkon pitäjästä.

Väestönsiirroilla Pietari kasvoi venäläiseksi kaupungiksi keskelle suomalaista asutusta. Alku oli pakkotyötä. Sotavangit ja ympäristön lahjoitusmailta komennetut talonpojat rakensivat kaupunkia. Lahjoitusmaiden omistajat käyttivät maitaan raaka-ainelähteinä sekä rakentamiseen että kaupungin elintarvikehuoltoon.  Lahjoitusmaiden talonpojat ensin pakotettiin pietarinmatkoille, mutta myöhemmin Pietarin kaupasta tuli heille elinkeino. "Sinne käyvät kaupaksi pienet kivetkin." Maaliskuussa 1855 väitettiin, että Viipurin ja Pietarin välinen maantie muodosti "lähes katkeamattoman jonon kuormia."

Otawa 15.8.1862

Viipurin läänistä löytyi pientiloja, joilla asui kymmeniä ihmisiä. Työstä oman tilan ja pitäjän ulkopuolella tuli tapa Pietarin tarjoamien mahdollisuuksien avulla. Työvoimaa vaativa kaskenpoltto oli jo historiaa, mutta karjalainen suurperhe säilyi vielä 1800-luvulla Pietarin ansioiden avulla.

Viipurin lääni oli varsin erikoinen alueen muuhun Suomeen nähden ja Pietarin läheisyys oli usein tämän selittäjänä. Rahatalous oli voimissaan, mutta siirtymistä Suomen markkaan vastustettiin. Rahvas osti Pietarista suuria määriä tavaroita, joita muualla Suomessa tuotettiin kotona. Kannas oli täynnä pieniä tiloja ja pientilalliset elättivät itsensä sivuelinkeinoilla. Maatalous oli laiminlyötyä ja takapajuista.

Suomen itsenäistyminen ja rajan sulkeutuminen aloitti seuraavalla vuosisadalla perinpohjaisen muutosprosessin, mutta sitä ennen Viipurin läänissä elettiin venäläisen suurkaupungin ehdoilla. Venäläisten huvila-asutus nousi Terijoelle ja sen ympäristöön. Tämäkin oli Pietarin vaikutusta.

Vaikka Pietari veti puoleensa se ei ollut musta aukko, johon kadottiin lopullisesti. Pääosa Pietariin asumaan jääneistä suomalaisista muutti takaisin Suomeen. Ilmeisesti oli alunperinkin tarkoitus palata. Kisällit hankkivat ammattitaitoa päämääränään mestarin asema Suomessa. Pietarin suomalaisissa lehdissä etsittiin ilmoituksilla työvoimaa Suomeen ja tämä toimi paluumuuton kannusteena monille. Usein työelämästä poisjäänti oli paluumuuton taustalla. Osa palaajista oli lähetetty varattomina kotiseurakuntaansa. Pietarin suomalaisien joukossa myös kuolleisuus oli suuri.

Puolet Pietariin muuttaneista palasi kotiseurakuntiinsa. Toisesta puolesta osa kuoli Pietarissa, osa hakeutui muualle Venäjälle, osa muutti Suomen kaupunkeihin, pääosa Helsinkiin. Helsinki alkoi vuoden 1880 jälkeen saada muuttovoittoa suhteessa Pietariin. Siihen asti sekin oli menettänyt muuttajia Pietarille.

Muuttoliike Pietariin Kivennavalta oli 1800-luvulla vuositasolla noin promillen luokkaa väestöstä.  Se oli hieman enemmän mitä muista pitäjistä Kannaksella, mutta vähäisempää mitä Suomen kaupungeista lähti väkeä Pietariin. Kirjavaisten sukukirjan sivuilta löytyy muutamia Pietariin muuttaneita. Tässä esimerkkeinä Pihlaisten kylästä lähtenyt aviopari Tuomas ja Loviisa Kirjavainen, kumpikin Sipi Kirjavaisen jälkipolvea ja Muolaan Kirjavaisista esimerkkinä Juho Kirjavainen Muolaan Kannilasta. Juhon vaimo ei ollut Sipin jälkipolvia, vaikka Pyykkö ei kovin harvinainen nimi jälkipolviluettelossa ole. Pyykköjä on myös otettu sukuun puolisoiksi useamman kerran.
Taulut löytyvät sukukirjasta sivuilta 140 ja 566.